Kyllä on erittäin suuri joukko pääkaupunkiseudulta olevia metsästäjiä, joille liha toisarvoinen asia. Ei siihen paljon lihoja tarvita jos saa olla vieraana porukassa jossa tuntee itsensä tervetulleeksi. Olen hirviseurassa pohjoisessa ja kieltäytynyt pääosin lihaosuudesta, muutaman kilon vuodessa otan. Minähän käyn jahdissa omien aikataulujen mukaan ja olis kohtuutonta olla vaatimassa samaa kuin paikalliset. Vieraana peurajahdeissa ampuen useita peuroja pitkin syksyä. Olen aina sanonut että jos annatte yhden vasan, onnellinen olen. Ja näin on tapahtunutkin. Ja sitten tutun maanviljelijän pellolta yksi kauris. Ja sitten syödään kalaa. Kumman liha keskeistä nämä keskustelut. Olen myös metsänomistaja ja joskus on ollut hirvivahinkoja. Onhan se silloin harmittanut mutta ihminen on paljon suurempi luonnon tuhoaja kuin mikään sorkkaeläin.

Olis kyllä yksi reservi käyttämättä, nimittäin kaupungissa asuvat metsästäjät. Itse lukeudun näihin, varsinkin peurajahteihin vaikea päästä. Riistan käsittelykin kohtuudella onnistuu. Ilman isoa rahaa olen päässyt jahtiin vain erään suurtilallisen hyvä sydämisyyden avittamana.

Valitellaan kauris kannan runsautta. Olen etsinyt pitkään uudeltamaalta ja lounais-suomesta mahdollisuutta kaurista metsästää. Saaliista olen valmis antamaan maanomistajalle 50% nyljettynä. Yksikään maanomistaja ei ole tähän vaihtoehtoon tarttunut. Niin kauan kuin tämä näin menee, turha valittaa. Kauriin metsästäminen mahdollista jousella tai haulikolla yllättävän pienellä alueella, ei nyt sentään kaava alueella.

Käydään kaveri porukalla kerran vuodessa maksullisessa peurajahdissa. Lompakko ei kestä toista reissua kun kaatomaksu elukasta riippuen 250 – 1000€ . Peuroja kaatuu liian paljon ja pakastimeen marjojen joukkoon mahtuu yksi.

Kaurista ja naapuri maasta ammuttua saksanhirveä tässä on ahkerasti sotkettu kasvisten joukkoon. Puolukat meinaa loppua pakkasesta.