Kyllähän ne automaatit osasivat temppuilla busseissakin. Opticruise jätti välille ja ZF piti saada vaihtamaan pienemmälle ennen mutkaa. Edellinen ei pitänyt kosteudesta ja jälkimmäinen potkaisi bussin melkein poikittain kaarteessa vaihtaessaan.

Mitä tässä on tuttujen tarinoita kuunnellut, on paras tai ainakin kestävin automaatti tänä päivänä Hondassa. Itselläni ei kuunaan ole automaattia ollut ja tokko vielä hetkeen tuleekaan. Sama koskee turboa, en ole ikinä omistanut missään omassa koneessa ja pärjään ilmankin. Perustekniikka ( ketjukone ilman turboa ja manuaali ) aiheuttavat sen, että huolto on pelkkä öljynvaihto. Muuta ei tarvi. Jakoketjun ikä on vähintään 300 000, yleensä enemmänkin. Moniurahihna näkyi kestäneen sen 250 000, sitten loppui itseltä uskallus vaikka olisi sillä vielä mennyt. Bling bling-tekniikka tietää yleensä vain kalliita harmeja jollekkin omistajalle ja samalla auton käyttöiän lyhenemistä. Mutta tietysti käyttöiän lyheneminenhän taas sopii autonvalmistajille…

Varmasti niitä alkupään Vitoja liikkuu mutta käy lukemassa paikat pohjasta. Bussikäytössä näihin ei paljon kajota jos rahat muuhun riittävät. Tietyssä mielessä lisenssivalmistus ei näissä vaikuta, samoista osista ne kumminkin kasataan. Esim. volkkarissa on italialaisia koneita riippumatta siitä tuodaanko ne Suomeen Saksasta vai Meksikosta. Ongelma onkin siinä, missä aletaan säästämään ja mitä halutaan korjata tehtaan piikkiin. Esimerkiksi mersuissa laatu alkoi laskea 1997 jälkeen. Tämä oli ”hallittu laadun alentaminen” kuten asia hienosti asiakkaille ilmaistiin. No, sehän huipentui siihen että vuosituhannen vaihteen mersut ruostuivat puhki pahimmillaan 4-5 vuodessa muitten harmien lisäksi. Ihan itse koettu ja nähty. Japanista ei ole sellaista tavaraa tullut Datsun Cherryn jälkeen.

Eurooppalainen laatu on valitettavasti suurelta osin edesmennyttä asiaa. Huomasitkos jees hesarin uutisen tässä viikolla, missä Usassa eurooppalainen tuote mielletään huonommaksi kuin kiinalainen. Samoin Venäjällä. Itse olen huomannut sen jo aikoja sitten. Nokkamerkistä tai entisestä maineesta ei kannata paljoa maksaa, on sitten kyseessä minkämaalainen tuote tahansa.

H-vallasta Poriin keskussairaalaan ajetaan valtatietä, sen kestää vielä Vitonkin alusta. Soratiet näyttävät kyllä hyvin pian mistä ripustukset on tehty ja niitä vielä Suomessa riittää. Vitohan on muuten espanjalainen, mikä pitkälti selittää onnettoman lämmityslaitteen ja routaheitoista vaurioita saavan pyöräntuennan. Ruoste on tainnut kuitenkin hoitaa varsinkin alkupään yksilöt pois ammattikäytöstä jo aikaa sitten. Seuraava ruostepommi piilee sitten uudemmissa Transporttereissa, joiden korissa on ollut sekä maali- että ruostumisongelmia.

Katsastustilastoihin ei ole luottamista kaikissa tapauksissa. Esim. jotkut Vw:n ja Audin mallit saattavat olla näennäisesti vähävikaisia. Todellisuudessa kone- tai laatikkovikaista ei edes voi katsastaa, jolloin vika ei näy kuin omistajan kukkarossa. Sen verran ammatikseenkin ajaneena voin sanoa että varmin tekniikka tulee Japanista. Firman auto voi olla eurooppalainenkin, omilla rahoilla ostetun pitää toimia takuuajan jälkeenkin ja silloin ei tämän maanosan ihmeitä katsella, ellei pysyttele 90-luvun puoltaväliä edeltävissä malleissa.

Mhy:n miehet sanoivat aikanaan, että yksi koivu kylässään riittää kylvämään kaikkien aukot. Jokunen vuosi sitten tuli istutettua turhaan hehtaarin alue koivulle. Nyt koivuntainta on huttunaan ja istutetut erottuvat ainoastaan taimisuojien avulla. Eikä mitään mätästyksiä, telanjäljet riitti. No, on ainakin mistä valita…