Käyttäjän vänkäri kirjoittamat vastaukset
-
Pellon istutuksissa vajaa parikymmentä vuotta sitten tuli kuusia pisteltyä avojuurisina parina syksynä maahan. Routa tahtoi turvemailla kiusata niitä aluksi mutta kyllä niistä taimikko lopuksi syntyi. Paakkutaimi ei kai ihan niin arka ole roudalle näin mutu-tuntumalla ajateltuna. Nyttemmin on istutustouhut jääneet järjestään kevääseen. Syksy tahtoo olla nykyisin sitä raivaus/harvennus/rangankeruuaikaa.
Lehtikuusen neulaset vuosittain karistessaan happamoittavat maata kai aika lailla. Itelläni on kokeilumielessä pari kuviota koivu/lehtikuusi-sekoitusta. Hyvin on kummallakin kasvua ollut ja vielä suunnilleen tasatahtiin. Eikä maapohjakaan kunttaannu ihan niin tolkuttomasti kuin pelkällä lehtikuusella. Alunperin oli meininki harvennella koivut pikkuhiljaa pois, mutta saapas nyt nähdä. Laatu näyttäisi koivuilla olevan parempi kuin puhtaissa istutuskoivikoissa, joten harkintaan menee.
Lehtikuusta on kai jonkin verran käytetty vanhojen rakennusten korjauksissa, mutta siinäkään nyt tuskin kovin suuria määriä saa täällä menemään. Sahatavaraksi sitä on Suomessa silti yritettävä saada menemään, viiluakaan siitä ei pihkaisuutensa takia oikein saa.
No nyt uskallan minäkin tunnustaa jättäneeni suokkoa kasvamaan kun Puun takaakin sen tunnusti. Alavissa rantametsissä ja kosteissa notkoissa hieskoivu pärjää hyvin. Iässähän se ei kuuselle pärjää, 50-60 vuotta alkaa olla maksimi. Tällöin sen pitäisi sopivassa harvuudessa sekametsässäkin olla kahden, parhaimmillaan jopa kolmen tukin puuta. Ja suokkohan kelpaa erikoistyveksi ja sahakoivuksi siinä missä rauduskin. Paksuudessa se kyllä raudukselle häviää selvästi, liian sakeassa kasvatettuna tukkipuuta saa hakea. En nyt kumminkaan hiestä ole istutellut vaikka aikoinaan turvepeltojen metsityksessä se mielessä kävi. Kuusi on niissä lähtenyt hyvin kun vielä vähän tuhkalla autteli. Luontaista hiestä en kuitenkaan sille sopivissa oloissa aina automaattisesti vedä nurin.
Mesimarjaa ei kaukaa tarvi hakea, arviolta 6 metriä rantasaunan rappusilta etuvasemmalle ja siinä sitä on. Vähän mutta kumminkin. Ihan tyypillinen paikka: avoimen maan ja metän reunassa, paikassa missä kosteutta riittää. Aikoinaan sitä oli alavilla paikoilla ojien penkoissa mutta puut sitten jossain vaiheessa vetivät veden juuriinsa. Kyllä kai sille on käynyt vähän kun metsämansikalle eli harventunut on avoimien paikkojen vähetessä. No metsämansikkaa on tänä kesänä ollut hyvin kosteitten kelien ansiosta. Parhaiten sitä on kyllä tainnut olla työpaikasta 40 metriä elikkä Pelloksen pihalla junaradan kupeessa. Onpahan päässyt yövuoron tauolla marjastamaan!
No vänkärihän tulee siitä kun aikanaan laitettiin isävainaan mukana mettään kiskomaan kotikylän koneen eli joutsalaisen varppia ja saksia pöllin päähän. Suht äkkiä sen oppi kun samaa kalikkaa muutamankin kerran kävi virittelemässä kiinni helmikuun nietoksilla. Luita ei itseltä katkeillut, isäukolta kyllä. Kyytikään ei verkun lokarin päällä aina niin tasasta ollut. Nyttemmin on sitten jo päässyt kuskin penkille. Ja sitä oikeatakin vänkäriä tulee aina silloin tällöin käytettyä.
Taisin joskus vanhan palstan aikoina tämän jo laittaa näkösälle, mutta kerran vielä. Itselläni on jo vuosia ollut kookas Stigan trimmeri, joka jaksaa piiskata paksut vatun ja horsman varret mitä rehevä kasvupohja hyvin turvottaa. Trimmerissä on suht kookas siimasuoja, jossa on vielä jotenkin toimiva siiman katkaisuterä estämässä liiallisen siiman venymisen. Eli tällä voi huoletta ajaa heinät ja muut korret taimen ympäriltä kun vaan muistaa pitää siimasuojan puuntainta kohti ja avoimen puolen ulospäin. Tietysti siimaa pitää välillä vilkaista ettei taimia katkeile. Toimiva systeemi ja huomattavasti nopeampi kuin käsipelillä tehden.
