Käyttäjän vänkäri kirjoittamat vastaukset
-
Kyllähän koivu on aina kelvannut ostajille Itä-Hämeen kulmilla, vähät mäntyensiharvennukset on tainneet olla niitä hankalimpia kaupattavia. Haavan menekki repsahti 90-luvulla kun tulitikkujen teko loppui Finn-Matchilla. Siihen asti hinta pyöri kuusikuidun paikkeilla, viimeiset taisivat olla jotain siinä 130 mk:n nurkilla -95. Elikkä suoraan euroiksi pyöräytettynä nykyisen energiapuun hinnoissa.
Omana periaatteena on ollut vilkaista vähän rehevyyttä ennen istutusta. Pahimmin heinettyviin maihin tuikkaan kyllä suosiolla koivua, kuusi tulee sinne alle sitten ajastaan. Jos heinä tai laho ei uhkaa niin sitten kuusta, mäntyä ei tänne ole enää aikoihin tarjottukkaan. Haapaakin siellä sopii olemaan, samoin kuin näitä vähän erikoisempiakin. Kun on joka sorttia jemmassa, niin aina löytyy jotain myytävää.Kokemusta on onneksi vain vajaan hehtaarin alalta. Kuvio on hakattu joskus kolmisenkymmentä vuotta sitten ja silloin istutettu männylle. Paikka on kallion päällä oleva suht rehevä kuvio, joten nykyään se olisi kuuselle sopiva. No, tästähän tuli aukoksi muututtuaan just passeli hirvien keväinen loikoilupaikka eli männyntaimista ei sitten montaa jäänyt.
Sitten istutettiin kuusta avojuurisena. Tuli kuiva hellekesä ja vähintään se 90% kuoli.
Seuraavaksi kylvettiin männynsiemen. Sen söivät vuorostaan myyrät. Siinä vaiheessa vanha löi rukkaset pankolle ja ilmoitti että kasvakoon vaikka tattaria. Sellaiseksi se sitten jäi. Nykysellään se on harva ja aukkoinen kuvio, jossa hirvet rouhivat melko säännöllisesti alta miehen korkuisen puuston. Hieskoivua sinne on jonkin verran tullut, samoin haapaa. Ja tietysti leppää ja pihlajaa. Kuusesta nyt tulee tukkipuuta ajastaan, harvoista männyistä lähinnä ropsia oksaisuuden ja mutkaisuuden takia.
Itse olen sinnikkäästi yrittänyt lähinnä myyrien jäljiltä paikkailla kuvioita kuusen tai koivun taimilla. Monesti koivu on ilmestynyt istuttamattakin ja tavallaan pelastanut tilanteen.Visaa on tullut karsittua vuosittain pikkuisen oksia valikoiden, ts. kriittistä rajaa lähestyvät oksat ensin. Totta on ettei kaikkia ole saanut karsittua kunnolla ennen oksien liiallista järeytymistä, mutta on niissä kumminkin karsittua osaa metri tai toistakin. Harvennuksessa, joka pitäisi kohtapuoliin tehdä nämä sitten lähtevät. Visa vaatii kyllä työtä jos haluaa oksatonta pölliä. Lehtikuusia en vielä ole karsinut mutta senkin aika koittaa kyllä kohtsillään. Kuivia oksia näissä ei vielä kovin paljoa ole, pitää selvitellä onnistuuko elävien oksien karsinta johonkin vuoden aikaan tällä puulajilla.
Maalaji kannattaa aina vilkaista ennen istutusta, savi ja turvemailla kuusi on se varmin vaihtoehto. Viljavilla rinnemailla, mitä omat kuviot suurimmaksi osaksi olivat oli sitten jo varaa valita useasta puulajista. Lannoituskaan ei vanhoilla laitumilla ollut mitään voimakasta, joten Roundup tehosi niissä hyvin. Vesakoituneissa kuvioissa työmaata on varmasti ihan toiseen malliin.Itellä oli parisenkymmentä vuotta sitten samankokoisia kuvioita käsissä, ei tosin pusikoituneita vaan lähinnä vanhoja laitumia. Osalle tuli pisteltyä perinteisesti raudusta tai kuusta, osalle sitten visaa ja lehtikuusta koivun sekaan. Kuusien kanssa sai tehdä eniten töitä ennenkuin ne saivat nenänsä henän yläpuolelle. Koivujen ja lehtikuusten kanssa ei ollut oikeastaan hommia ollenkaan. Visat ovat olleet suorastaan iloinen yllätys mitä tulee kasvuun ja visautumiseen. Keväällä piti käydä hakemassa pois pari 1996 tai 97 istutettua runkoa vähän lavealinjaisemman autokuskin jäljiltä. Paksuutta tyvellä oli jotain 13-14 senttiä ja mikä parasta, nätti visakuvio pitkälle latvaan asti. Kauppahan niistäkin tuli tehtyä. Toisin sanoen pienistä kuvioista voi yrittää rakennella isompia jos mahdollista tai sitten kokeilla jotain erikoispuuta kuten miulla lähinnä tätä visaa. Tämän kokoisissa kuvioissa ei talo rattaille joudu jos nyt sattuisi huono tuuri käymään.
Itse olen oppinut olemaan varovainen järeyttämisen kanssa. Varmasti 10-15-senttinen energiaranka on 4-5-senttiseen verrattuna kannattavampi. Ongelma vaan on siinä, että nämä rehevät OMT-pohjat ryöhäävät sellaisen määrän tavaraa ( varsinkin pihlajapuskaa) ilmoille että kuka määrän tietää. Tällaisia paksun energiarangan tai pihlajapusikon ja istutuskuusikon yhdistelmiä löytyy riittämiin lähistöltä, onneksi ei ittensä tarvi niitä selvitellä. Tästä syystä otan rangan taimikosta mieluummin vaikka ohuempana, jolloin jäljelle jää puhdas kuusikko, koivikko tai ylispuukoivu/kuusi sekoitus. Taimikkokin säästyy siinä sivussa ehjempänä. Voihan sitä energiapuutakin tietysti käydä raivaamassa harvemmaksi mutta kannattaneeko. Ja omana työnä sekä maksetuilla värkeillä tehden satsaan enempi siihen mitä jäljelle jää kasvamaan.
Niin alunperin olikin mielessä tiedustella hintatasoa sillä höykällä, että tehdäkkö osasta kuitua vai pistääkkö kaikki kylmästi energiaksi.
Siksipä raivaankin perämetän ojanpenkat ja pellonlaidat ennenkuin siitä tulee ns. energialeimikko. Ja mainittakoon myös että hakeauto pyörähti hakettamassa aiemman rankakasan tässä taannoin perämetän kääntöpaikalla, joten senkään puoleen ei hätiä mitiä. Helppona ja rahakkaana en hommaa pidäkään kuten en ropsintekoakaan, mutta kun moto ei kokemusten perusteella taimikoihin eikä ensiharvennuksiin omilla mailla tule niin teen ite. Ja koska vanerilla ollaan, niin raskas työhän vaatii raskaat huvit.
Periaatteessahan vesikesän ei pitäisi vaikuttaa energiapuun hintaan koska tuoreesta energiapuusta ei taida oikein apua olla tulevana talvena. Voihan se silti heijastua hintoihin, varsinkin jos vielä joku osaisi ensi kesän kelin oikein ennustaa. Itteäkin kyllä kiinnostaa Etelä-Savon hintataso kun on vähän taka-ajatuksia ollut perämetän raivauksen suhteen.
