Käyttäjän vänkäri kirjoittamat vastaukset
-
Keväällä oli Puulalla enemmänkin vettä mitä nyt, pitkälti syystä että Kissakoskea juoksutettiin alle ohjearvon. Nyt sentään jo laituri näkyy ja rantapuut ovat suurinpiirtein kuivilla. Saimaa ei vaan tahdo laskea eikä oikein määrättömiä pysty juoksuttamaankaan itärajan taakse. Saattaa olla laitureita ja vähän muutakin liikkeellä keväällä kun jäitä viedään.
Samaa mieltä 6tukin kanssa. Uuden traktori/kuormaaja/kärry-yhdistelmän hinta on sillä tasolla, että hehtaareja vaaditaan paljon jos yhdistelmän aikoo maksaa pelkästään puuta ajamalla. Lisäksi ostajat ajattavat puut mieluiten omilla urakoitsijoillaan. Oma ”korjuuketju” muodostuu nykyisellään 80-luvun nelikko-fergusonista ja juontokourasta. Enkä kyllä enempää kaipaakkaan, päätehakkuut kannattaa nykyisin myydä pystyyn ja isommat hankinnat ajatan muitten voimin. Ajamiseen menisi muuten näillä vehkeillä liikaa aikaa, joskus tekisi mieli pitää vapaatkin ihan oikeina vapaina.
Sen verran vihjeenä 6tukille, että kyllä lämmin koppi on kuitenkin oikein mukava keksintö. Kopittomankin kyydissä on oltu ja varsinkin näitten 70-luvun alun peltikoppien kyyti on hyvinkin tuttu. Itellänikin on 60-luvun alun ja 70-luvun lopun englantilainen, mutta niillä ajellaan lähinnä pyhäpäivisin tai pyöritetään ruuvi-sirkkeliä rantteella. Niissä ei se ergonomia oikein ole ihmiselle tarkoitettua, vaikka tekniikka on kyllä pomminvarmaa. Toisaalta en innostu näistä nykyajan tietokoneihmeistäkään. Nähtävästi ihan aiheesta, koska tätä 89-mallin täysin manuaalikäyttöistä verkua olisi ostettu jo moneenkin otteeseen alta pois.
No noin lyhyesti sanottuna, ensin puu nurin ja sitten karsittuna koko runko katkomatta vinssillä traktorin viereen. Sitten juontoketjulla pari runkoa kiinni vinssin alla olevaan lovipankkoon, johon juontoketju kiinnitettiin. Mielellään niin, että puun tyvet nousivat vedossa maasta irti. Traktorikuski sai siten vähän tasaisemman kyydin. Kun pankko oli runkoja täynnä vedettiin puut laanipaikalle, mitattiin ja katkottiin. Sitten alkoi kasaaminen. Vinssillä se tapahtui kiinnittämällä puomi vinssiin ja vetämällä ja nostamalla puut omiin kasoihinsa. Tässä sitä yleensä sattui ja tapahtui jos oli sattuakseen.
Tämä tyyli ei onneksi ollut kovin pitkäikäinen. Omassa metässä näkee vieläkin siellä täällä isompien mäntyjen tyvillä runkojen tekemiä läimäreitä. Joillain oli vielä tapana ajaa harvennuksenkin puut pitkänä laaniin, jopa kuusikoistakin. Lahojahan niistä uranvarren puista sillä tavalla sai.
Kyllä se apupoika oli mielessä päällimmäisenä kun nimimerkkiä itellein väänsin. Kun tuli tähän runkojuontoon perehdyttyä tuon tittelin kautta noin niinkuin kantapään kautta 70-luvulla alta rippikouluikäisenä. Välillä tuntuu että tämä vänkäri on ihan sopiva ammattinimike näitten koneittenkin kanssa tapellessa. Kai se virallinen työtitteli on vanerityöntekijä tai niinkin hieno kuin ”operaattori”.
Näillä lumilla varppia kyllä vetää mielikseen, kevättalvella ilo tahtoi jo olla vähän teennäistä. 80-luvulla on vielä joutsalaisella puuta vinssattu ja kasattu. Viimeiset 25 vuotta se onkin nojannut tallinvieruskuuseen kun jarru hajosi. Siinä rytäkässä lähti 165 verkusta mm. takalasit pelteineen ja ratistakin tuli lentokonetyylinen. Pitäisi joskus yrittää sepittää se kuntoon ihan jo tunnearvon takia.
Paperin touhuista en tiedä, mutta vanerilla huomattava osa palkasta muodostuu nimenomaan työn tuottavuuden mukaan. Laskentatapa vaihtelee sen mukaan onko alkupäässä vai valmiissa päässä kuten minä. Nämä peruspalkan korotukset, onkohan viime vuosina taso ollut jossain 1-2% välillä eivät ole riittäneet kattamaan edes inflaation nousua muusta noususta nyt puhumattakaan. Eli se paljon puhuttu palkan korotus on saatu meillä aikaan polkemalla levyä menemään entistä vauhdikkaammin, mikäli vehkeet ja tekijät kestää. Jos asiakkaita ei löydy tarpeeksi ollaan seisokissa, niinkuin viime vuosina on saanut olla melkein vuosittain. Suomessa tuottaminen on kallista, mutta se on sitä vähän joka alalla. Sehän on huomattu jo Nokiallakin. Palkkojen alentaminen on taas sellainen temppu, ettei siihen taida nyky-Suomesta tekijää löytyä. Se vaatii jo aika rajut elinkustannusten alennukset ja kenen maksettavaksi ne sitten taas jäävät.
Oli miten oli, puunjalostukselle tuli tehtyä kalikkaa nätin päivän ansiosta ihan lystikseen. Huomenna kuusta jalostamaan.
Kun nyt tässä on sekä puunmyyjä että jalostaja, niin sopinee kertoa esimerkki puun hinnan merkityksestä mekaanisen metsäteollisuuden lopputuotteissa. 2007-2008 kuten kaikki varmaan muistaa, puunhinta taisi olla aikalailla puunmyyjien mieleinen. Olikohan vaneritukin hinta päälle 70 euron, niillä paikkeilla kumminkin. No, tuolloin kumminkin esimerkiksi 30 millisen viira/sileällä pinnoitetun koivuvanerin tuotto firmalle oli +-0. Asiakassuhteen säilymisen takia piti kuitenkin tehdä. Kannattaa pitää mielessä, että mottiin vaneria tarvitaan vähintään reilu 2 mottia puuta, koivulla enemmänkin.
Palkoista senverran, että vaneritehtaiden yleisimmän eli 3/5 työaikamuodon tekijöiden ei yleensä kannata edes haaveilla 13 eurosta tunnille, siis lisineen. Ei miun mielestä kovin rapiat tulot työstä, josta ei moni terveenä eläkkeelle jää. Joka ei usko, voi kokeilla esim. miten viidentenä yönä levy liikkuu vaikka käsilajittelussa, mitä iteltä on tullut kyllä koitettua. Nyt on sentään ainakin toistaiseksi onni tehdä 3/7:aa, vaikkei siitäkään sen kovakuntoisempana taida sitten joskus 15 vuoden kuluttua vapaalle päästä.
