Kai sitä voittajalle jonkinlainen palkinto pitäis hommata, muutakin kun kankkunen. Kolehdinkeruu pystyyn ja vaikka kiertopalkintopokaali, kolmesta peräkkäisestä voitosta omaksi.

Rehevissä rinnemaissa puu voi kasvaa melkoisiin mittoihin. Eron olen huomannut selvästi omalla tontilla, jossa on sekä rinne- että tasamaata. Tosin nämä tasaiset maat ovat vanhoja vesijättömaita vajaat parisataa vuotta sitten tapahtuneen Puulan järvenlaskun jäljiltä. Pohjavesi on niissä lähellä juuristoa ja se haittaa etenkin kuusen kasvua, näin tämän järkeilisin. Maaperä on niissä myös aikalailla tiukkaa savea, eikä vettä läpäisevää moreenia kuten rinteissä.

Lisäksi rinnemaat ovat olleet näillä main järjestään kaskettuna, mikä varmaan osaltaan avittaa kasvua. Itse asiassa viimeiset kaskeamiset ovat tapahtuneet 1920-30-luvuilla. Pari tällaista kaskimaille syntynyttä kuviota on vielä itsellänikin jäljellä. Kookkaimmat kuuset alkavat niissäkin olla jo sorvinterien ulottumattomissa, nykyään taitaa maksimipaksuus olla meillä siinä 60-70-sentin paikkeilla. Toisaalta maisemapuillakin on miulle aikamoinen arvo.

Näistä kossuista tiedä kun on mummovainaan sahtia joskus päässyt hörppäämään. Koko kyläkunta on samaa mieltä. Ja vastojen suhteen on silviisii, et kokkeilkaaha työ ukot visakoivua nii vot ko o hyvä!

Jos kumminkin vaihettais Vuoden Puupää-titteli vaikkapa savottahenkiseksi Teräväpää-titteliksi. Sarjakuvantekijät on tainneet jo omia tämän Puupää-tittelin. Luupäätä ei kai kukaan ole vielä ainakaan virallisesti kelpuuttanut.

Puuta menee muodossa tai toisessa jalostuksen sivutuotteena poltettavaksi yllättävän paljon. Puhdas hake ei sentään mene uuniin vaan sellun keittoon. Hionta- ja sahausjäte sekä selluksi kelpaamaton hake menee sitten energian tuotantoon. Puusta ei jää käyttämättä mitään, mikä nyt on oikeinkin järkeenkäypää.