Käyttäjän vänkäri kirjoittamat vastaukset
-
Viisas päätös. On nähty niitäkin työn sankareita, jotka ovat hakanneet koivut maahan, istuttaneet kuusen paakkutaimet ja saaneet aikaiseksi komean horsmikon missä törröttää siellä täällä joku kuusenhamppi.
Kyllähän ruskotäpläkärpäsen jäljet ovat tavallisia puhtaissa istutuskoivikoissa, sekametsiä niistä pääsee eroon. Laatu on monesti myös tällöin parempi. Toisaalta kärpäsen jäljet eivät estä tukin käyttöä vanerissa, joskus pinta voi olla suorastaan koristeellinen.
Omat koivun istutukset on tehty 1600 kpl/ha määrillä, eiköhän siitä parin harvennuksen kautta päätehakkuuseen pääse. Loppupelissä 400-500 runkoa hehtaarilla omt-pohjilla on passeli, riippuen kai siitäkin miten järeäksi aikoo puut kasvattaa. Istutustiheys on mielestäni aika lailla sopiva, liika tiheys ei hyödytä mitään.
Käytännössä tuntuu siltä, että parhaan laadun saa aikaiseksi kasvattamalla koivua kuusikon seassa. Hakkuu tapahtuu sitten kuusikon harvennuksen yhteydessä. Tyvi on suora ja oksaton sekä koivut saavat olla hirviltä rauhassa. Tällä hetkellä pelkän koivikon istutus on hullun hommaa näillä seuduilla, viimeisin koivikko on käytännössä tuhoutunut hirvien toimesta 3-4 metrisenä parin viime vuoden aikana hyvän alun jälkeen. Hieskoivu saa sitten paikata tuhoja kun sitä näyttää alle ilmestyneen. Joskus on käynyt mielessä, voisiko rauduksen taimia jalostaa hirville kelpaamattomaksi. Voi olla aika hankala homma.
Eli tarkoittaakos tämä sitä, että jos yhden metsästysseuran alueella hirviä on runsaasti ja ympäröivillä alueilla esim. vesistöjen takia vähän, pitäydytään keskiarvossa? Eihän tässä mitään uutta ole. Paikalliseen hirvikannan säätelyynhän tässä pitää pyrkiä eikä pitäjän kokoiseen keskiarvoon. Tästä syystähän nytkin on lähinnä Herrassa millä alueella sattuu taimikoita olemaan ja onnistuvatko ne.
Toinen kaino toive on, että riistalaskenta tehtäisiin silloin, kun hirvet ovat talvilaitumilla. Ei kuten nyt, jolloin vähintään kolmasosa hirvikarjasta on siirtynyt kesänviettotaimikoihin. Tänä talvena ensimmäiset taimet katkesivat tammikuun lopussa, hyvissä ajoin ennen riistalaskentaa… Konttoripöytien ääressä kannattaisi hieman vilkaista lumen määrää ja sääolosuhteita ja hieman aikaistaa laskenta-aikaa. Talveahan ei näillä kulmilla ole ollut kunnolla vuosiin.
Henk. koht. en usko vähääkään vetoomuksiin. Täällä Itä-Hämeen/eteläisen Keski-Suomen alueella hirvikanta on ollut perinteisesti ylisuuri ja uusin villitys näyttää olevan kauriiden ruokkiminen yhdistettynä metsästyskieltoon. Jäljet ovat näkyneet taimikoissa ja tien päällä viimeiset kolme neljä vuotta. Tällä hetkellä ei oikein löydy sellaista puulajia, mistä voisi varmuudella sanoa että onnistuu kertaistutuksella.
Vanerilla peruslevyillä ja perusmitoilla on oma käytännössä pysyvä asiakaskuntansa, oli tuote sitten pinnoitettu tai ei. Mitat ja laadut ovat pitkälti standardeja. Myynti yksityisille tapahtuu lisäksi tukkumyyjien kautta, jolloin valikoima halutaan pitää järjellisissä rajoissa. Tilauksesta tietysti tehdään vaikka A4-kokoista levyä, sellaistakin on tehty. Paras kate syntyy kuitenkin pinnoitetusta peruslevystä, jota pystytään ajamaan nopeasti ja pienellä raakkiprosentilla. Erikoisvaneria ei kannata tehdä juurikaan varastoon, ellei sille ole pitkäaikaista ja säännöllisesti tilaavaa asiakasta.
Sahoilla käytäntö on toisenlainen mitä meillä. Meillä taas on suuriakin varastoja lopputuotteille Keski-Euroopassa ja myös Suomessa. Tuotteet ovat lähellä asiakkaita ja ne toimivat tarvittaessa hiljaisen kauden puskurina. Sitä vastoin tehtaalla ei varastoja ole ja olen itsekkin pitänyt meteliä sen puuttumisesta. Ei tarvita hehtaarihalleja vaan yleisimmistä tuotteista muutaman paalin jemmaa, josta tilaus täytetään jos tavara loppuu kesken. Ajanhukka, mikä seuraa parin kolmen paalin tekemisestä kesken muun tuotannon on vuodessa melkoinen. Varastopaaleista tullut ”tappio” olisi taatusti pienempi kuin jo pelkästään viivästyssakot.
Varmasti sekin piilee taustalla, samoin tietysti rästiin jääneet harvennusleimikot edellistalvilta joita on sitten tehty vanhenemasta pois. Nyt ei kai sitten leimikoita hankita kuin yhden vuoden tarpeisiin, mikä taas sekin on vähän epävarma tilanne. Takana on kuitenkin ajatus mahdollisimman nopeasta kierrosta kannolta satamaan. Kaikenlainen varastointi missään tuotannon vaiheessa tuntuu olevan myrkkyä kustannuslaskelmille. Käytännössähän tämä ei toimi, varastoja tulee aina jonkinverran ja niitä pitää ollakkin poikkeustilanteiden varalle. Muuten näennäisillä säästöillä saadaan hyvin äkkiä aikaiseksi menoeriä tilausten myöhästymisten tai laatuongelmien takia.
Puupulahan meillä uhkaa. Uittopuuta nostetaan jäistä koko ajan ja sen pitäisi riittää kelirikon yli. Saas nähdä. Tammi- helmikuussa olisi ollut kelejä kaikenlaisiin leimikoihin, silti keskityttiin valtaosin harvennuksiin. Vasta sitten kun tukkikentältä alkoivat kalikat loppumaan alkoi tukkileimikoiden teko. Tämän talven kuviot ovat ihmetyttäneet kaikkia kenen kanssa on jutellut niin tehtaalla kuin metsässäkin.
