Käyttäjän vänkäri kirjoittamat vastaukset
-
Mitäpäs jos mie tuonkin kuusmottiselle salaisen aseen. Isoisän yhen miehen lankkusahan! Piikit on sen verran järeät että menee pienempi koivu kertakiskaisulla.
Kyllä siinä miun muistin mukaan oli ihan vakavamielinen kokeilu. Syystä että ko. henkilö on iäkäs ja nykyisellään aikalailla huono liikkumaan varsinkin metsässä. Samasta syystä (ja kai hirvikärpästenkin) sienetkin ovat varmaan jääneet paikan päällä siivoamatta, on kuitenkin helpompi noilla kymmenillä rapsutella sienet istualtaan. Perkuujätteet on olleet varmaan jalasta napsittuja pätkiä ja pehmentyneitä lakin palasia. Niitähän kanttarelleissa aina välillä on. Suurta määrää perkeitä ei kyllä näistä lähde, enkä muista että niitä olisi kasoittain nurmikolla ollut. Nykyään sieniä on ehkä kymmenen metrin matkalla. Sitä en taas tiedä hautasiko hän nämä vai jäivätkö ne maan pinnalle. Pitää kysäistä sitäkin.
Tuota noin, nyt en ihan varmuudella uskalla mennä sanomaan mutta jotenkin on semmoinen mielikuva ettei se nyt tolkuttomia aikoja vienyt. Pitää kysäistä kun näkee. Voi siinä tietysti olla sekin takana etteivät sienet ole ehtineet kuivua ennen perkausta. Sammaloitunut nurmikkohan on kostea, siellä ei enää kuivuus uhkaa.
En tuo lämpöiseen vaan viileään. Kylmässä ja varsinkaan hangessa en sahoja säilyttele. Jos 242:n jättää nietokseen niin tunti menee aamulla käyntiin saamiseen. Uudemmat nyt on sentään helpompia käynnisteltäviä. Bensasta sen verran, että olen sekoitellut vähän yli 2 %:sta. Ensimmäisissä sahoissani oli 2.5 % seos suosituksena.
Jaa, kyllä tämä onnistui ihan pelkillä perkuuroippeilla. Maa on sammaloitunutta pihanurmea, mihin tulee koivunlehtiä ja heinä ajetaan suhtkoht säännöllisesti. Ennestään siinä ei kanttarelleja ollut. Saattaa tietysti innokkaalla kastelulla olla osansa asiaan. On tullut itsekkin yriteltyä kantamalla jätteet koivikkoon, mutta eipä ole sieniä näkynyt.
Kanttarellin kasvatus ei taida vaatia muuta kuin perkeitten kantamista sopivaan paikkaan. Eräs tuttu on onnistunut saamaan tuolla tyylillä kesämökkinsä pihalle koivujen sekaan takuuvarman sienipaikan. Kuivana kesänä voi paikkaa kastella niin ei jää silloinkaan ilman sieniä.
Ei taida tämäkään metsämaahan sovellettuna olla jokamiehenoikeudet kumoava viljelytyyli. Viljelyähän tämäkin nyt tavallaan on, mutta ilman kustannuksia. Jos tällä systeemillä aikoisi sieniä myyntiin asti kasvattaa, pitäisi se nykyisellään tehdä puutarhan mallisesti asumusten lähellä. En tiedä miten muualla, mutta kotikulmilla on ollut aina käytäntönä ettei mennä näköetäisyydelle maanomistajan rakennuksista. Eli silloin puhutaan yleensä jostain 200-300 metrin etäisyydestä. Aitaaminen on tietysti aina merkki jostain, mutta esim. muutaman hehtaarin aitaus metsässä vaikka sienten viljelyn takia on kyllä oikeastaan kuollut idea. Tai sitten aidan pitäisi olla panssariverkosta.
Huomenta taas! Täällä onkin tällä kertaa tämmönen enempi surumielinen meininki. Mistä moinen kainous on Kisiin iskenyt? Kun jalon kansan parhaat voimat iskevät yhteen Pohjois-Savolaisessa koivikossa? Tämähän on jo siinä määrin potkuripäinen idea, että jopa mie konsernia uhmaten aion tuon nähä. Sekaan vaan, saatetaan olla kyllä pahannäkösiä muttei pahatapaisia.
