Käyttäjän vänkäri kirjoittamat vastaukset
-
Tuleehan sitä idästä sorvikuustakin ja latvaläpimitta on jotain ihan muuta kuin kotimainen niukin naukin 21 cm. Hukkaprosentti on pienempi ja laatu parempi.
Jaa jaa. Itselläni on tullut kilometrejä vuosittain 30 000 – 60 000 välillä, nykyään taitaa jo sentään jäädä alle kolmenkympin. Kulkupelin hinta on ollut halvimmillaan 431,30 markkaa ja kalleimmillaan noin 8000 euroa. Aina on kylille tai metsänreunaan päästy ja yhtä monta kertaa takaisinkin. Jos tekee sitten mieli päästä metsänreunan sisäpuolelle mennään Massikalla. Viskolukkoa ei ole mutta hammaslukko löytyy.
No joo, vuonna 1986 oli rahaa tasan 300 markkaa minkä Sa-Int kotiuttamisrahoina maksoi. Menin ja ostin kotimökin Puulan rannalta, jonka sain maksetuksi määrätyn maksuajan jälkeen vuonna 2002. Siinä sivussa lamavuosina korotkin nousivat muutaman prosentin ilman että maksajalle olisi kukaan jaksanut ilmoittaa… No nyt ollaan kumminkin velattomia ja onpa jopa ollut varaa ostaa 5000 euron auto ja 3000 euron moottoripyörä, joten mikäs tässä työmiehen ollessa.
Miksei poppelista nyt just ja just vaneria tee jos puhutaan pakkauslaadusta. Tämähän tarkoittaa sitä, että kunhan nyt yhden reissun kasassa kestää suojamateriaalina. Metsäomistajan kannalta ei ainakaan tätä kannata Suomen oloissa tuottaa. Pakkauslaatua saa tarvittaessa Venäjältä puoli-ilmaiseksi mikäli omat lajittelussa pudonneet loppuvat kesken.
Sen verran olen ehtinyt poppeliin tutustua, että koivu päihittää sen mennen tullen. Joskus tuli yritetyksi pontata Etelä-Eurooppalaista poppelivaneria, jonka oli tarkoitus tulla Postin jakelupakuihin (eihän sitä nyt kotimaista vaneria). Haurasta ja lohkeavaa ja raakkiin koko erä. Sahatavarasta ei ole tietoa, mutta tuskin menekki kummoinen on.
Mehupullot ja miksei muutkin sokeria sisältävät juomapullot kannattaa sulkea. Aikoinaan työkaveri siemaisi mehun lisäksi ampiaisen suuhunsa. Allergiaa ei onneksi ollut ja kyypakkauskin löytyi. Jos huuli turpoaa komeasti ulkopuolen tällistä, niin vielä komeammin se pöhöttyy sisäpuolelta. Ei ollut helppoa itelläänkään kun piti yrittää säilyttää se perusvakavuus aina kaverin naaman nähdessään…
Miksei vaahterasta pysty käsistään kätevä nikkaroimaan vaikka mitä. Harvemmin sitä kumminkin tulee missään vastaan. Tyveltään haarautuneet puut tuppaavat vain olemaan herkästi lahoja. Teollisuudessa ei käyttöä taida olla kuin kuitulevyn raaka-aineena, sinne se sitten kelpaakin oksineen. Palaahan se tietysti uunissakin, kuivuminen on vain hidasta. Parhaimmillaan vaahtera taitaa olla maisemapuuna etenkin syksyisin. Pihassa se ei tosissaan ole haravoijan unelma sen tiedän ihan kokemuksesta. Kottikärryllinen täyttyy paikastaan, pressun päälle haravoimalla alkaa jo pärjäämään. Itävyydestä uskaltaa sanoa että se on hyvä. Keväisin ensimmäinen ruohonleikkuu on käytännössä vaahteranleikkuuta. Parissakymmenessä vuodessa saisi aikaiseksi melkoisen viidakon mökkinsä eteen.
