Käyttäjän vänkäri kirjoittamat vastaukset
-
En ole erikoisemmin ottanut kantaa hirvikeskusteluihin mutta jos kumminkin näitä tänä syksynä nähtyä ja kuultua tässä. En oikein ymmärrä näitä hirvikannan lisäämistä tai edes nykyisellään säilyttämistä kannattavia puheita. Varmasti on alueita, jossa hirvikanta on pieni ja olkaa siitä onnellisia. Täällä meillä päin ei hirvistä todellakaan ole tänäkään vuonna pulaa. Lupamäärän voisi vaikka tuplata nykyisestä 15:sta ilman sukupuuton tai muun näivettymisen uhkaa. Mutta kun ei niin ei.
Männyntaimikoissa jälki on aika karua katseltavaa. En väitä, että olisin laukannut koko kulmakunnan taimikot läpi, riittävästi kumminkin. Yhdellä n. 40 hehtaarin tilalla usean hehtaarin taimikkotuho, jonka seurauksena alueelle jää raivauksessa luontaisesti syntynyt kuusentaimikko höystettynä siellä täällä olevilla koivuilla. Suuremman alan omistavalla useamman kymmenen hehtaarin tuhot toistamiseen. Kuiville kankaille kun ei oikein sitä kuusta kannattaisi lykätä eikä ehdi kuulemma kokopäiväisesti leipätyöltään hirvipaimenena olla. Ja lisää löytyy. Näin siis ns. alhaisen hirvikannan aikana! Mitähän sitten mahtaa tapahtua kun hirvikanta on maanlaajuisesti riittävän korkealla tasolla?
Tuohiköysi saattaa oikeissa olosuhteissa säilyä uskomattoman kauan. Isävainaa oli löytänyt sotien jälkeen mutamaalle valtaojaa kaivaessaan (lapiolla tottakai) reilun metrin syvyydestä ko. köyttä ja tuoheen pyöräytettyjä verkonpainoja. Lähimpään järveen oli puoli kilometriä, joten ikää saattoi olla jo ihan kohtuullisesti. Sieltä niitä löytyisi todennäköisesti vieläkin jos vain tietäisi paikan.
Verkonpainoja roikkuu kotimökillä koristeena isoisän muistona, tehty varmaankin joskus 40-50-luvuilla. Pika-asutustilalla kun ei sitä rahaa ollut kylvää mihinkään ylimääräiseen, eikä edes mustan pörssin kauppaa pystynyt harjoittamaan kuten vanhat kantatilat tekivät.
Tikallehan kelpaa tali (tiedä häntä sitten miten sydänystävällistä se lienee) ja oravalle oikeastaan kaikki muu. Pähkinät, auringonkukan siemenet ja varmaan se talikin. Ainakin oma lintulauta on kovassa käytössä lokakuulta huhtikuulle. Ei varmaan tekisi pahaa viritellä niitä muuallekkin.
Karua pohjaa ei löydy mutta kuivahkoa sentään jonkinverran. Sitäkin ainoastaan kalliokuvion päällä. Jätin vähät koivut ensiharvennuksessa mäntyjen sekaan enempi maisemaa pehmentämään eikä tuo ole mäntyihin vaikuttanut. Itse asiassa taitavat olla jo pökkelönä ja tiaisten pesinä. En ole rantamaitten omistajana muutenkaan suosinut yhden puulajin metsiä.
