Käyttäjän vänkäri kirjoittamat vastaukset
-
Onhan tässä matkan varrella vielä tämä Euroopan suurinkin. Pellos meinaan, ettei se kaikki sentään selluksi mene.
Tuota noin, kesäkelissä saattaa ensimmäisenä kohteena olla lampaat, sitten lehmät ja muut mullikat ja lopuksi koirat ja kissat. Hirvi osaa pistää sen verran vastaan kotieläimiin verrattuna että jää ehkä listan viimeisiin kohteisiin. Joskus 70-luvulla tuli otettua yhteen ns. hullun hirven kanssa aidastolppa ainoana aseena, enkä oikein toista kertaa isommallakaan apujoukolla kehtaisi kokeilla.
Siantapossa on oltu mukana aina 90-luvulle asti. Eikä sen jälkeen ole niin hyvää syötykkään. Eikä tämän hullummaksi tultu mitä nyt prässimiehen normaalisti tuleekin olla. Jaa, täytyykin kaivaa Hamsterit taas näkösälle kirjana tai DVD:nä. Se on muodostunut tämän vuodenajan vakilukemiseksi.
Peruskäsitteet ovat hyvin hallussa, näkökulma vain ulottuu hieman pidemmälle kuin muutaman vuoden päähän. Alkuperäiseen luontaiseen kantaan vaikuttivat ihmisen lisäksi petoeläimet, vallitseva ravintotilanne ja miksei vaikka esim. kulloisetkin sääolot, jos sillä vain on vaikutusta kantaan.
Muistaakseni 2000-luvun alussa esiintyi nälkiintyneitä hirviä. Hirvikanta oli kasvanut liian suureksi, jolloin ravinnon puute alkoi karsimaan hirvien määrää kun sitä eivät muut riittävästi karsineet. Parisataa vuotta sitten määrää olisivat karsineet jotkin muut tekijät. Nyt puhutaankin ALKUPERÄISESTÄ hirvikannasta, joka ei ollut pelkästään metsästysseurojen ja ylösalas seilaavien kaatolupien varassa nouseva tai laskeva. Se oli varmasti suurempi kuin sadan vuoden takainen muutama yksilö ja varmasti pienempi kuin tämä 140 000. Vai ei kai kukaan kuvittele, että täällä olisi aikoinaan vaellellut satoja tuhansia hirviä vähän kuin biisoneita preerialla. Mikäli täällä olisi ollut nyt vaikka tuo 140 000 hirveä, niin eivätköhän nämä ammattikaivajat (arkeologit) olisi löytäneet aivan eri malliin luulöytöjä.
Eli jos hirvikantaa vähentää nykyisellään ja nykyisen hirvenravinnon määrän kanssa vain kaksijalkainen lihansyöjä, pitää metsästäjien ja riistahallinnon parissa pitää mielestäni suht tiukka linja. Se ei ole sitä oikein ollut viime vuosikymmeninä ja jäljet valitettavasti näkyvät metsissä.
Tieteelliseksi menee mutta antaa mennä. Wie ist es eigentlich gewesen.
Eiköhän tämä hirvijankutus minun kohdaltani riitä, jotenkin tulee mieleen väittelyt automerkkien paremmuudesta.
Kerran viel ja sitten riitti. Tuhottujen männiköiden ympäristöstä löytyy myös peltoa, suota ja metsitettyjä niittyjä. Todennäköisesti hirvien mieleinen seutu, koska tuhoja on riittänyt isältä pojalle kohta 40 vuoden ajan. Riveistä poistunut alue on lisäksi syrjäinen kulma ilman nykyistä vakituista asutusta, joten rauhaa ja ravintoa riittää. Metsästysseuran kannalta harmi, että poistui mutta toisaalta tässä tapauksessa metsänomistajan teonkin ymmärtää.
Hirvet siirtyvät näillä seuduin talvehtimisalueilleen pikkuhiljaa syyskuulta alkaen. Metsästyskauden alkaessa joillain seuroilla on käytännössä vain alkukausi aikaa jos yleensä aikoo hirviä kaataa. Siinä vaiheessa kun hirvet ovat siirtyneet saarista ja rannoilta oman seuran alueelle talvehtimaan, metsästys on käytännössä ohi. Tämän tyylisiä alueita ympäristössä on useita.Takaisin kevät- ja kesälaitumilleen hirvet alkavat siirtyä helmikuulla. Olen lähdön ja paluun aika monena kymmenenä vuonna nähnyt, viimeksi tänä keväänä. Ainoastaan erittäin paksulumisena talvena hirvet tulevat maaliskuussa. Voin jopa näyttää tarvittaessa paluureitin rajakalliolle, se nimittäin on miltei aina suurinpiirtein sama.
Ja sitten vastakysymys: oliko MJO 2000-luvun alun hirvikanta mielestäsi luontainen? Eiköhän se ollut enemmänkin kirjoituspöydän ääressä tapahtuneitten virheitten aikaansaannos? Jos hirvimiesten keskuudessa pidetään 140 000 hirven kantaa luontaisena ja normaalina eroan välittömästi metsästysseurasta. Googlatkaapa vuorostanne sana luontainen. Se saattaa tarkoittaa ihan jotain muuta kuin nykyistä, pelkästään enemmän tai vähemmän onnistuneen hirvenmetsästyksen varassa olevaa kantaa.
Eipä tässä muuta.
MJO: tietääkseni on ole haukkunut metsästäjiä pää punaisena. Olen kritisoinut ymmärtääkseni huonosti toimivaa lupajärjestelmää, joka ei huomioi hirvien liikkumista alueilta toiselle. Sen seurauksena ns. tyhjien alueiden hirvet ovat metsästyksen alkaessa jo talvehtimisalueilla, jossa kaatoluvat eivät riitä alkuunkaan syksyisin ja talvisin moninkertaistuvalle kannalle. Muutama paikkohirvi naapureille ei välttämättä tilannetta miksikään muuta.
Tuhottujen männyntaimikoiden alueet ympäröivine alueineen ovat olleet hirviseuramme parhaita metsästysalueita. Hirviä vain jää jäljelle aivan liian paljon. Suuremman alueen osalta voi tosin puhua menneestä aikamuodosta, sillä se ei valitettavasti enää kuulu seuran maihin. Maanomistajan mitta tuli vain täyteen.
Helmi-maaliskuussa talvehtimisalueilla tehtävä hirvilaskenta ei pidä paikkaansa, sillä suuri osa hirvistä on siirtynyt jo tällöin kohti kesäalueitaan. Hirviä on ollut alku- ja sydäntalvella huomattavasti enemmän. Ehkäpä juuri siksi kaatoluvat jäävät näillä alueilla toistuvasti liian alhaiselle tasolle ja seurauksena on ennakoitua suurempi hirvikannan kasvu laajemmallakin alueella. Kun sitten vielä naapuriseurat pudottavat lupamääriään oletetun hirvien vähyyden takia, tulos on tätä nykyistä hirvipolitiikkaa eli kansankielellä jatkuvaa soutamista ja huopaamista.
Mitä taas geeneihin tulee, hirvi on hävitetty Suomesta sukupuuton partaalle ensimmäisen kerran kivikaudella ja sen jälkeen useasti muulloinkin. Ja hyvinhän se siitä näyttää toipuneen. En usko, että missään historian vaiheessa luontainen hirvikanta on pystynyt ylittämään 100 000 yksilön rajaa. Tuskin se on päässyt edes lähelle sitä, siitä ovat pedot, metsästäjät ja ravintotilanne pitäneet huolen.
Tämän enempää en tähän aiheeseen puutu. Nykyinen tilanne, jossa jotkut seurat metsästävät eioota, kun samaan aikaan naapurissa moninkertaiset hirviluvat voitaisiin käyttää muutamassa viikonlopussa, ei oikein vielä lopulliselta versiolta näytä.
Tuota noin, jätetään se ”hyvä”-sana siitä ”tilanne”-sanan edestä pois. Vastaava tilanne on jatkunut miltei yhtäjaksoisesti 70-luvulta lähtien. On alueita, joista saa hakea 50-vuotta nuorempaa hyvälaatuista männikköä tai koivikkoa. Itselläni ei männyn maita ole ja koivikot ovat vilkasliikenteisen maantien lähellä, joten ainakin tähän asti on vielä pärjätty. Siitä huolimatta ovat toisenkin kerran käyneet mielessä kaatolupien jakoperusteet. Ne kun eivät tunnu olevan ajoittain minkäänlaisessa suhteessa todelliseen hirvimäärään.
Tämä alue on talvehtimisaluetta, jossa kanta on jatkuvasti korkea tiettyyn aikaan vuodesta. Keväisin laumat siirtyvät sitten mm. näille omille kulmille. Siitä huolimatta kaatoluvat ovat heitelleet välillä 14-35. Jos vanhat merkit pitävät paikkaansa, muutaman vuoden kuluttua mennään taas siellä 30 luvan paikkeilla. Ja kaikki saadaan nurin ja vähän naapureillekkin jos tarvis on. Jotenkin vain tulee turhautunut olo tästä nykyisestä systeemistä, joka ei riittävästi huomioi paikallisia olosuhteita. Jos Jyväskylän pohjoispuolelta ei hirviä tahdo löytyä ei se tarkoita etteikö niitä etelärajoilla löydy.
