Käyttäjän vänkäri kirjoittamat vastaukset
-
HP:n perusläppäri ja 9,90€/kk mokkulaliittymä, minkä kanssa saa tapella taajamakylttien ulkopuolella ihan tosissaan. Nettiä ei kännykässä ole eikä tule.
.
.
.
Pientä takautumaa keskusteluun. Kuviolla jota myrskyt retuuttivat on ja sinne myös jää luontaista mäntyä. Laatu on kohtalaista, ei huippua mutta tukkipuuta kumminkin. Pitäisi siten onnistua. Tasaisella vesijättösavikolla ei sinänsä mikään puulaji kasva vauhdilla, ainakaan jos vertaa moreenirinteisiin.
Ps. Hieskoivutukki ei ole ollenkaan poikkeuksellisen näky ainakaan Päijänteen ja Saimaan välimaastossa. Omissa rantametsissä tukkikoivu on järjestään suokkoa. Tukkisaanto on kyllä pienempi kuin rauduksella, laatu saattaa olla joskus jopa parempi. Hyvin kelpaa ainakin Mahoganylle.
No, onneksi meillä taitaa taas keväällä aloittaa uusi oppariporukka. Tervetuloa kaikki. Etenkin duunareitten palkoista valittajat, täällä on töitä. Saa tehdä halvemmallakin jos haluaa.
Vastauksena: Itä-Euroopan lisääntynyt kilpailu yhdessä puoli-ilmaisen puun kanssa, motohakkuun korkea raakkiprosentti (kallein pintaviilu pilalla ja tukin päät halki), huonompi hyötysuhde ja suurempi työvoiman tarve. Nuo nyt näin äkkiseltään lonkalta vedettynä.
Plussaa on sitten kestävyys, monikäyttöisyys ja ennen kaikkea lopputuotteen parempi hinta. Jo vuosia sitten olin kasailemassa laatua, joka maksoi tehtaan portilla 270 euroa. Siis yksi levy. Mottihinnaltaan kallein taisi olla jotain 3000 euron paikkeilla motti. Sittemmin on tullut lisää uusia laatuja, Grada ja LNG jne. Pikkuisen kalliimpaa mitä karvalauta. Havuvanerilla ei näistä myyntihinnoista tarvi haaveillakkaan. Tuotanto perustuu määrään ja nopeuteen pienellä henkilöstömäärällä.
Huh huh. Viimeinkin vapailla. Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta itse kullekkin.
Tervaleppää kasvaa sekapuuna rantametsissä. Parhaat alkaisivat olla kohta sahattavissa. Vauhdikkaimmin ne näyttäisivät nousevan vanhoissa rantapenkoissa ja melkein rantaviivalla. Toisaalta kivenheiton päässä on kuuselle istettu vastaavanlainen savikkopelto, jossa koivu näyttäisi viihtyvän vähän liiankin hyvin. Joten jospa valjastaisi verkun ojakauhan eteen ja kokeilee koivulla. Tuon kokoisessa alassa ei talo rattaille joudu vaikkei onnistuisikaan. Kuusta ilmestyy alle luultavasti tässäkin, metsänreuna ei ole kaukana. Jos ei taas joku myrsky lisää kaatele.
Pientä nurkkaa ei oikein kaivurin voimin kehtaa mätästää. Löytyyhän tosin se vanhan hyvän ajan ojakauha, sillähän niitä vanhoja laitumia kuokittiin kun ei edes aura painunut niihin kivikoihin. Vesi ei haittana ole vaikka alavaa onkin, kokemus on osoittanut että tämän tyypin ruosteisissa savikoissa oja liestyy umpeen pahimmillaan ensimmäisenä keväänä. Laho lienee vanhojen ajelemisten ja juontamisten aikaansaannosta. Tukkirungot ovat terveitä, kuiturungot sitten eivät.