Kuusisahatukkia tuntuu olevan täällä päin nurkat täynnä, joten ei ehkä paineita hinnan nousuun ole. Sahojen tilauskannasta en osaa sanoa. Vanerilla ainakin on tilauksia niin että saa painaa menemään pääsiäisenäkin.

Jos kahdeksan tunnin työpäivä ei tunnu pitävän kuntoa tarpeeksi yllä, pitää tehdä 16-tuntinen. Terv. ilta- ja yölöysistä kotiutunut.

MF 365-4 malli 89. Ei kai niitä takatuuppareina Suomeen tuotukkaan. Nelikko, pikavaihde, lukko ja voimanulosotto mekaanista. Uudemmalla kopilla, hammaslukollinen, matala ja ketterä ja ennenkaikkea Perkinsin koneella. Ketjuja ei ole kuunaan ollut ja en ole vielä osannut kaivatakkaan. Ostajia olisi muttei ole myytävänä. Toisen lähdön koneena MF 165 78-mallisena. On ollut isävainaalla ryskähommissa vinssin edessä uudesta asti ja sen on näköinenkin. Kyllä sillä vielä kumminkin työnsä tekee. Viimeisen hätävaran maataistelukoneena David Brown 950 mallia 1961. Kova peli ikäisekseen sekin mutta pojat ajelevat siitä polkupyörällä ohi, huiput ovat 21 km/h. Enemmän jo kuitenkin pyhäpäivien ajeluihin.

Muina vehkeinä juontokoura, lovipankko ja jarruremonttia kaipaava joutsalainen. Näillä vehkeillä ovat hoituneet ensimmäiset ja toiset harvennukset, päätehakkuut ovat sitten metsäkoneitten hommia.

Carlton ei omien käytännön testien mukaan pärjää Oregonille ja Stihlille. Onhan niitä nuukuuksissaan tullut osteltua polttopuurantteelle tai pellonlaitapuille, joissa tuppaa olemaan jos minkälaista piikkilankaa ja paimenlangan eristintä. Joskus ovat katkeilleet ihan normisahauksessakin mitä muilla ei ole tapahtunut.

Pitäisi, kun nyt saa kätensä kuntoon, kaataa mökkitien ojasta ropsikuuset pois ettei ihan tie tukkeennu. Hyvin näkyvät viruneen vaikka ovat keväin, syksyin ja välillä talvellakin veden ja jään seassa. Itse asiassa jopa paremmin kuin ojan takana. Ja onhan niitä kuusentaimia ollut alavilla pellonistutuksilla veden alla välistä talvellakin. Eipä niillekkään siinä ole mitenkään käynyt.