Käyttäjän vänkäri kirjoittamat vastaukset
-
Itse asiassa nämä virheelliset kanta-arviot olivat jo 70-luvulla syy siihen, miksi ainakin näillä kulmilla hirvikanta sai kasvaa rajusti ja on siitä lähtien pysynyt korkealla. Epäilemättä syytä on myöskin taimikonhoitotyylissä tai tyylittömyydessä sekä koko nykyisessä metsien käsittelyssä, jatkuvaa kasvatusta nyt mitenkään kehumatta. Lisäksi meillä on mukana paikallinen tekijä eli turvesuot. Vanhojen hirvenmetsästäjien mukaan taimikkotuhot alkoivat 70-luvun alkupuolella välittömästi turvesoiden avaamisen jälkeen. Hirviltä katosivat talvehtimisalueet. Voi hyvin pitää paikkansakin, silloisilla luonnontilaisilla soilla näkyi lentolaskennoissa neljäkymmentä vuotta sitten yli kolmenkymmenen hirven parvia.
Mikä tässä hirvikannan säätelyssä eniten huolestuttaa on se, ketkä hoitavat metsästyksen tulevaisuudessa? Nyt jo on pieniä seuroja, jotka jättävät metsästyksen kokonaan väliin. Tiedän tällaisia seuroja parikin tästä itään päin. Toivottavasti ei lopulta mennä siihen pisteeseen kuin edellisen hirvipiikin aikana, jolloin yhdeksän hengen seurueella oli 27 kaatolupaa ja lihaa pakkasessa 250 kiloa. Eikö kannattaisi tiputtaa hirvikanta lähivuosina suosiolla sille tasolle, missä se pystyttäisiin myös pitämään vähenevällä porukalla. Tiedän kokemuksesta ettei tolkuttomien hirvimäärien pohjalta tapahtuva hirvenmetsästys ole enää todellakaan mitään harrastusta eikä ainakaan mukavaa.
Edellisen viestin pohjalta pitää lisätä, että metsästyksen väliin jättäneet seurat ovat kyllä kaatolupansa saaneet. Väki on vain jo niin ikääntynyttä ettei metsästys enää kunnolla onnistu.
Ei tämä mitään uutta ole. Taannoin kun hirvikannat olivat vielä nykyistäkin suuremmat kuuset kelpasivat hirville. Ensiharvennuskuusikoissa näkyi rungoissa hirven kaluamia paikoitellen paljonkin. Tänä keväänä näkyi katkottuja kuusentaimen latvoja. Vesakkoa ei ainakaan tässä tapauksessa kannata syylliseksi nimetä, kun sellaista ei ole vielä ehtinyt edes tulla. Voi olla hirven tai kauriin aikaansaannoksia, en ollut katsomassa. Jälki on kuitenkin samanlaista.
Mahogany.fi. Tuolta löytyy selkeästi viilun ja erikoisvanerin laatuvaatimukset. Jos pintaviilussa ei sallita värivirheitä, voidaan tällainen viilu ”piilottaa” väliviiluksi. Sitten kun mennään laatuasteikon huipulle eli ns. lentokonevaneriin ei missään viilussa sallita mitään virhettä. Tähän tarkoitukseen kelpaavista tukeista on tullut 120 €/motti käteen. Jäätelötikkupuilla on sitten vielä omat vaatimuksensa mutta voi olla, että niitä ei Suomesta enää hankita.
Susiin en nyt pysty kantaa ottamaan mutta karhua tervehdin vapautuneena. On nimittäin ensimmäinen syksy aikoihin kun taimikoita pystyy raivailemaan ilman että tukka kuhisee hirvikärpäsiä. Noin puolen kilometrin päässä talolta majaillut karhu kyöräsi hirvet ja siinä sivussa kärpäsetkin huuthiiteen. Muuten se sitten onkin ollut hyvin huomaamaton kaveri, läsnäolon näkee vain jätöksistä ja jäljistä. Toivotin jo se tervetulleeksi ensi kesänäkin. Tietysti siinä mielessä hyvä toivotella kun kylällä ei ole enää kissoja ja koiria kummempia kotieläimiä.
16 lupaa kuten viime vuonnakin. Semmoinen neljän viikonlopun homma kun ovat nurin. Rajoittavana tekijänä on nylkyporukan ja nylkykopin vetokyky, muuten hirvet kaatuisivat nopeammin. Itse en ole mukana, työaikamuoto ei anna kuin yhden vapaan viikonlopun kuukaudessa. Vapaata taas ei hirvien takia kannata ottaa, alkaa olla lihalla liikaa hintaa meikäläisen tulotasolla.
Nykyään sidosryhmiin pitäisi lisätä myös työnantajat. Harmia ja kuluja nimittäin riittää kun kimppakyytikuormallinen työntekijöitä joutuu hirvikolariin. Työmatkahan luetaan kuuluvaksi työtapaturman piiriin, esimerkkejä tästä löytyy kyllä. Tällä hetkellä on tyydytty vielä varoittamaan työmatkalaisia porttien valotauluilla.
Eilen taas rytisi Etelä-Savon teillä enemmänkin. Noh, Heinäveden seuduilla ehkä helpottaa metsästyskauden jälkeen jonkin verran. Se kun taitaa olla ainoa alue näillä seuduilla, missä kaatolupia on lisätty. Tässä kun on yrittänyt ajella kuukauden päivät kotimökiltä töissä sen 180 kilometriä vuorokaudessa, niin olen tullut siihen tulokseen että on viisainta asua kaupungissa. Pitkä työmatka ja vuorotyö on melko tappava yhdistelmä nykyisellään. Jokaisessa kuuden päivän työkierrossa näkee pari kolme hirveä tiellä tai penkoilla.
Pikkuisen mietitytti töissä kun kahdella kuviolla oli justiinsa myrskyä edeltävinä päivinä tehty viimeinen harvennus. Säikähdyksellä kumminkin selvittiin. Tiheät järvenrantametsät pelastivat tälläkin kertaa. Iltakuuteen yövuoroon meno oli kyllä jonkinmoista pujottelua tielle kaatuneitten puitten välistä.
