Käyttäjän Väkitukko kirjoittamat vastaukset
-
Päädyin kuitenkin siihen ratkaisuun, että jatkan tätä asiaa uudessa viestiketjussa. Syynä on se, että ensimmäinen juttuni (4.3.) tähän ketjuun oli selvästi liian pitkä. Jotta sen sai läpi, poistin alusta melkoisen osan tekstiä. Jäljelle jäänyt osa alkoi olla liian kaukana ”Kuopion puuhailuista”. Ja onhan Kuopiosta Kotkan Sunilaan aika matkakin!
Lopuksi vaatimaton miehinen huomioni: ”Kymmeniä vuosia sitten ei olisi teoriassakaan tullut mieleeni, että niin suuri osa suomalaisia puukuituja päätyy kiinalaisneitojen jalkoväliin!”
Tanelille:
Ilman muuta Sunilan sellutehtaalla on täytynyt tehdä uusintainvestointeja siellä sun täällä ja ties missä; onhan tehdas kohta 80 vuotta vanha. Mutta mitä ilmeisimmin ennen vuoden 2009 yli puolen vuoden seisokkia tehdasta ajettiin vain välttämättömimmät remontit tehden. Lopputuloksenahan piti olla sellutuotannon lopettaminen Kotkan Sunilassa. Ennen talvisotaa valmistunut tehdas oli auttamatta vanhanaikainen. Eikä sellun kysyntäkään ollut vielä ”räjähtänyt käsiin”.
KIrjoitin 4.3. juttuni ulkomuistista Siksi tarkistin tietojeni paikkansa pitävyyttä. Kohtalaisen kohdalleen kirjoittamani osui, mutta tarkennan sitä kuitenkin jäljempänä. Yllättäen tässäkin iässä jotkut asiat jäävät kutakuinkin mieleen, jotkut eivät sitten millään. Aikoinaan Juha ”Watt” Vainio rallatteli: ”Mää en muista mitään”. Mutta hänhän oli kotkalainen!
Ps. Tila loppunee kuitenkin kesken, joten jatkan illemmalla.
Mennäänpä StoraEnson Sunilan sellutehtaaseen Kotkaan. Ikää sillä on muutaman vuoden päästä peräti 80 vuotta. Tehdasalueen on suunnitellut Alvar Aalto. Aikoinaan Sunilan sellutehdasta sanottiin jopa maailman kauneimmaksi teollisuusrakennukseksi.
Jo pitkään Sunilan sellutehdasta oli ajettu ilman suurempia investointeja, kunnes tehdas laitettiin keväällä 2009 seisomaan. Tuskinpa löytyy montaakaan jälkiviisasta, joka ei olisi odottanut muuta kuin lakkautuspäätöstä. Reilun puolen päästä seisokin alkamisesta tulikin täysin yllättävä tieto tehtaan uudelleen käynnistämisestä. Olihan se poikkeuksellisen miellyttävä uutinen, kun Kotka odotti vain lopullista kuoliniskua. Vuoden 2009 loppuun mennessä Sunilan sellutehdas oli täydessä tuotantovauhdissa.
Miksi näin kävi! Sellun kysyntä mm. Kiinassa kasvoi nopeasti. Chilessä oli sattunut yksi tai useampi maanjäristys, minkä takia ilmeisesti kaikki Chilen sellutehtaat jouduttiin pysäyttämään. Ja remonteissa kului aikaa. Moni voi ihmetellä, että mitä Chilellä on tekemistä ikälopun suomalaisen sellutehtaan käynnistämisessä. Kuitenkin Chile on yksi maailman suurimmista selluntuottajista, vaikka sitä ei hevillä uskoisi. Näin sellumarkkinoilla kysyntä pomppasi.
Lisäksi Sunilan sellutehtaan sijanti meren rannalla Kymijoen suulla on erittäin hyvä. Satamalaituri on tehtaan vieressä, joten sellupaalit voidaan lastata laivaan ilman välikuljetusta. Samalle laiturille tuodaan raakapuuta tarvittaessa merikuljetuksena. Ja tietenkin maantie- ja rautatieyhteydet ovat kunnossa.
Sunilan sellutehdas on ollut nyt jo yli neljä vuotta ”jatkoajalla” ja melkoisia lisäinvestointejakin on tehty. Sunila työllistänee vajaa 250 työntekijää, joten taantunut tehdaskaupunki-Kotka sai v. 2009 Sunilan jatkosta melkoisen onnenpotkun.
”Arvokkaasti ikääntynyt” Sunilan sellutehdas siis porskuttaa, ja ties kuinka pitkään. Saavuttaneeko ihan 100 vuoden iän! Olen kutakuinkin varma, että aika jättää minut ennen Sunilan sellutehdasta.
Tanelille:
Mielestäsi tietoimituksessa toimitusinsinööri lukiessaan hyväksyvää päätöstä toteaa näin: ”Koska tien osakkuuksista yli 50 % on tien kannalla hanke hyväksytään ja muut tien osakkaat velvoitetaan osallistumaan siihen.” On minullakin kokemusta kolminumeroisesta määrästä tietoimituksia sieltä sun täältä suomenmaassa. Kertaakaan niissä toimitusinsinööri ei ole todennut tuollaista, ei sinne päinkään. En nyt kuitenkaan kiellä, ettetkö olisi kuullut kirjoittamaasi tekstiä. Onhan se mahdollista, jos toimitusinsinööri on ”harkiten soveltanut” yksityistielakia. Kuitenkaan ko. laissa ei ole 50 %:n vaatimusta, kuten olen aikaisemminkin todennut.
Totesit myös, että on sellaisiakin tietoimituksia, joissa 50 %:n enemmistöä ei synny. Tiehanke kuitenkin hyväksytään, jolloin vain hakijoille tulee osallistumisvelvoite. Tuollainen menettely johtaa hankalaan nahkapäätökseen. Siinä vajaa 50 % maksaa tiestä ja käyttää sitä, kun taas enemmistö ei maksa tiestä, mutta kuitenkin käyttää sitä. On siinä tiekunnalla täysi työllisyys valvoa tiellä liikkujia ja periä käyttömaksuja. Ei ainakaan kemeravaroja saisi käyttää tuollaiseen ”leikkimiseen”.
Ps. Mielestäni nyt olemme Tanelin kanssa edenneet niin pitkälle ”suohon”, että on parasta hankkia muutama puteli kiteeläistä pontikkaa. Ellei sillä selvyyttä löydy, niin pannaan painiksi. Takaan, että ratkaisemattomaan emme päädy!
Tanelille:
Ei tietoimituksissa ole 50 %:n vaatimusta. Toimitusmies (toimitusmiehet) ratkaisee lopullisesti tiestä hyötyvät osakkaat. Näin käy nimenomaan kiperissä tilanteissa. Näissä elämän-/ työkokemus ovat valttia eli Grahn-Laasonen-tyypit ovat heikoilla. Tietenkin useimmiten valtaosa on suopeita hankkeeseen. Vastustavan kanta ei ratkaise, vaan päätökset tehdään tosiasioihin perustuen. Valitettavasti poikkeuksiakin on.
Vasta tiekunnan kokouksissa 50 % tulee vastaan, jos joudutaan äänestysratkaisuun. Perustana ovat kokouksessa paikalla olevien tieyksiköt. Osakas voi äänestää korkeintaan 30 %:lla läsnä olevien yksikköjen kokonaismäärästä.
Korpituvan Tanelille: ”Nimimerkiltäni olen Väkitukko, mutta muuten en sentään väkitukko.”
Annoit 13.2. ohjeita, miten menetellä tieasioissa. Ylivoimaisesti parasta olisi kuitenkin ollut kehottaa ottamaan yhteys joko paikalliseen mhy:een tai suoraan Otsoon. Sinulla näyttää olevan suorastaan vimma antaa ohjeita alalta kuin alalta. Täsmällisiin ja paikkansa pitäviin neuvoihin osuu useimmiten perin harvoin, jos menee yksityiskohtiin. Niin kävi nytkin.
En toista epätarkkuuksiasi, mutta vetoan maa- ja metsätalousministeriön noin 15 vuotta sitten antamiin määräyksiin kemeravaroin rahoitettavien metsäteiden suunnittelussa. Niiden mukaan yhteishankkeena toteutettavan uuden metsätien suunnittelu aloitetaan alkukokouksella. Vähintään 70 % tien vaikutusalueen alustavasti arvioiduista tieyksiköistä täytyy olla tiloilla, jotka hakevat rahoitusta tiesuunnitelman laatimiseen.
Ministeriön määräykset tiehankkeiden suunnittelussa sisältävät paljon muutakin, mutta jätän ne nyt mainitsematta. En ala mestaroida niillä, koska joitain muutoksia on saattanut tulla. Silloin antamani tieto olisi harhaanjohtavaa. Mutta tuo 70 %:n ja alustavan kokouksen vaatimus ovat käsittääkseni aivan varmasti voimassa.
Ilmeisesti tulevassakin kemeralainsäädännössä kemeravaroin tuettavat metsätiet on jaettu uuden tien tekemiseen ja metsätien perusparantamiseen: käytössä on kaksi eri rahoitusvaihtoehtoa. Minun järkeeni ei millään mahdu tuollainen jako. Mielestäni se tuo vain turhaa byrokratiaa.
Korpituvan Taneli kehotti 13.2. ottamaan tieasioissa yhteyttä metsänhoitoyhdistykseen, Metsoon tai muuhun tiesuunnittelun hallitsevaan tahoon. Ilmeisesti metsänhoitoyhdistykset eivät ainakaan tässä vaiheessa kovin hanakasti tuppaa tiepuolelle; täälläpäin en tiedä ainuttakaan sellaista metsänhoitoyhdistystä. Ei se ole Metso, kuten ”Korpitaneli” esitti, ei Teeri eikä edes Kontio vaan Otso, joka tiehankkeissa huseeraa.
Muutenkin Tanelin esittämät ohjeet ovat niin sekavia ja osin paikkansa pitämättömiä, että ylivoimaisesti parasta olisi ollut pitää ne omana tietonaan. Jotta tällä palstalla pysyisi edes jonninmoinen uskottavuus, niin en ala tässä vaiheessa korjaamaan Korpituvan Tanelin antamia ohjeita. Syy on se, että jotain muutoksia tietämääni on voinut tulla viimeisten vuosien aikana. Joka tapauksessa mahdolliset muutokset eivät voi tukea Korpituvan Tanelin esittämää.
Ei ole mettämies saanut Korpituvan Tanelilta vastausta kysymäänsä, vaikka aikaa on kulunut jo liiaksikin. Tokkopa mettämieskään enää viitsii odottaa. Minulta ainakin loppui pinna.
Korpituvan Taneli tyrmäsi harvinaisen rumasti mettämiehen kirjoittaman oikean tiedon (poistamaton menojäännös) metsätalouden tukikohdan kiinteistöveron määrittelyssä antamalla tilalle väärän menettelytavan.
Kun mettämies vastasi ilmoittamalla rivin tarkkuudella, mistä oikea tieto löytyy, Korpituvan Taneli vastasi niitä näitä ja muuta maailmaa syleilevää. Ainut oikea tapa olisi ollut tunnustaa selvällä suomen kielellä olleeensa pahasti väärässä. Samalla olisi pitänyt nöyrästi ja ilman venkoilua pyytää mettämieheltä anteeksi. Eikä pahitteeksi olisi ollut harmitella väärän tiedon levittämistä tällä keskustelupalstalla.
On se anteeksi pyytäminen poikkeuksellisen vaikeaa! Kun on anteeksi pyytämisen aika, nöyrrytään. Kun on aika kiittää, kiitetään.
Tietämättömyytensäkin voi kasvojaan menettämättä tunnustaa! Enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi, miten metsätalouden tukikohdan kiinteistövero määritetään. Laiskuuteni ja välinpitämättömyyteni paperitöissä sekä monet muut ”ominaisuuteni” ovat syynä. Kun kiinteistöverolippu on tullut, olen veron maksanut ajattelematta, mistähän verottaja on tuonkin lukeman keksinyt. Onhan tällä palstalla jo vähintään riittävästi kaiken tietäviä. Siihen joukkoon en tuppaudu!
Ps. Nimimerkiltä Puun takaa kysyn: ”Miten jatkuva kasvatus ja jk-miehet liittyvät metsätalouden tukikohtaan?” Tunnustan, etten tätäkään asiaa tiedä.
Taneli!
Sitä on täysin mahroton sanoa.