Käyttäjän Uusmetsäläinen kirjoittamat vastaukset
-
Raivaustöissä puhelin on housujen vasemmassa suljetussa sivutaskussa. Kostuu varmasti, mutta Samsung on vedenpitävä. Näyttö on tarpeen kuivata hihaan.
Metsäselain on tarpeellinen karttasovellus. Siitä voi kätevästi tarkistaa, että raivaa omalla puolellaan ja eksymättä.
Yllättävä ilmeisesti kosteusongelma on ilmennyt pari kertaa auton avaimessa. On saanut puhallella sitä pitkän tovin ennen kuin on herännyt henkiin. Täytyy laittaa varmaan pakastuspussiin tai jättää auto lukitsematta ja ehkä paristokin on syytä jo uusia.
Ihan hyvä ja käyttökelpoinen tämä paikkatietoikkuna.
Paitsi, että ilma- ja ortokuvat ovat auttamattomasti vanhentuneita sekä täällä että useimmissa muissakin karttapaikoissa (esim. Metsään.fi).
Olisi niin tarpeen ja mukava katsella tuoretta harvennusjälkeä ajantasaisesta ilma- tai satelliittikuvasta. Kysymykseni on, mistähän löytää ilmaisia ajantasaisia ilma- ja satelliittikuvia metsistään?
Scientistin tietoja kuivapaperitehtaista täytyy täydentää siten, että kyllä Suomessakin on kuivapaperitehdas. Lacell Oy perusti sellaisen jo yli kymmenen vuotta sitten Kausalaan Iittiin. Alkuvaiheen (ns. kuolemanlaakso) konkurssin jälkeen toiminta on jatkunut SharpCell-nimisenä yrityksenä.
Uusia innovatiivisia investointeja tarvitaan tietysti lisää myös metsäteollisuuteen. Ilahduttavasti niitä on jonkin verran tullut ja varmasti tulossa lisää. Tarvitaan muutakin kuin näitä suuria sellutehdasinvestointeja, jotka nekin ovat tietysti tarpeen teollisuuden alhaisen investointiasteen nostamiseksi.
Myös Kaakkois-Suomessa, joka edelleen lienee maailman suurin metsäteollisuuden keskittymä on monia positiivisia merkkejä uusinvestoinneista perinteisen metsäteollisuuden piirissä: esim. Kotkamills Oy:n uudet kartonkituotteet (investoinnit yli 100 miljoonaa euroa), UPM:n selluinvestoinnit Kuusankoskelle (yli 100 miljoonaa euroa), UPM:n biojalostamo Lappeenrantaan ja UPM:n suunnittelema suuri biojalostamo Kotkaan.
Tilinpäätösanalyytikko Tolopaisen kannattaa vielä opiskella poistojen käsittely tuloslaskelmassa kuten Puuki häntä jo opasti.
Minkä tahansa konsernin liiketoiminta-alueita tarkastellessa hyödyllinen tunnusluku on sijoitetun pääoman tuotto. Paperissa se oli UPM:lla 15.3 % viime vuonna eli suhteellisen hyvä. Edellisvuosina se on ollut vielä huomattavasti korkeampi: 31 ja 24%. Viime vuonna sijoitetun pääoman tuotto oli ennätyskorkea biorefiningissa (sellu, sahat, polttoaineet) eli 27%.
UPM:n oman pääoman tuottotavoite on 10% eli paperissakin se ylitettiin.
Tolopainen voi tietysti olla paperin heikkenevän tulevaisuuden suhteen täysin oikeassa. Jos tuosta 10 prosentin tuottotavoitteesta pidetään tehdaskohtaisesti kiinni niin kyllä varmaan alasajoja tulee, mutta nykyiset koneet on viisasta käyttää loppuun, jos tuotto pysyy viime vuoden tasolla.
Toisaalta resursseja allokoidaan Suomessakin lisää biorefiningiin eli selluun ja biopolttoaineisiin. Tälle liiketoiminta-alueelle UPM on Suomessakin viime vuosina investoinut ja investoimassa edelleen.
Tolopaisella menee UPM.n kohdalla pahasti sekaisin liiketoiminta-alueet ja markkina-alueet.
UPM:n liikevaihdosta markkina-alueittain tulee 20 prosenttia Aasiasta. Euroopasta tulee kolme kertaa enemmän eli 62 prosenttia.
Tuotannon (eli liiketoiminta-alueiden) sijoittumista voi kuvata esimerkiksi henkilöstön sijoittumisella. Suomessa on henkilöstöstä lähes 40 prosenttia. Kiinassa on alle 10 prosenttia.
Yleensä UPM:ää pidetään tuloskunnoltaan parhaimpana suomalaisista metsäyhtiöistä eikä strategiaakaan ole juuri moitittu. Kasvun ”keihäänkärkinä” ovat korkean jalostusarvon kuitutuotteet, erikoispakkausmateriaalit ja biotuotteet.
Vastoin Tolopaisen käsityksiä en pitäisi mitenkään huonoina paperipuolen tuloksia viime vuodelta: erikoispapereissa sijoitetun pääoman tuotto oli 10 prosenttia ja suurimmassa liiketoiminta-alueessa eli graafisissa papereissa 15 prosenttia. Koko yhtiön oman pääoman tuottotavoite on 10 prosenttia ja viime vuonna toteutui 12.9 prosenttia.
Liljeroosilla on muuten hyvä ja havainnollinen taulu elokuun alueellisesta hintatasosta.
Jos Etelä-Suomessa (ja yllättäen myös Etelä-Savossa) joutuu puukuutiosta maksamaan 40-50 euroa, niin on joko erinomaisen kallista tai erinomaisen hyvää tukkimetsää. Lapissa hintataso on puolet tuosta.
Milloinkahan se Sitolkan ja Kallen ennustama hintojen alamäki alkaa? Varmaan ensimmäinen merkki alamäestä on, kun institutionaalisten sijoittajien (metsärahastojen) mitta tulee täyteen ja osuus ostoista alkaa pienentyä.
Postin johtoa puolustava mettämiäs osaa varmaan kertoa, miksi Posti Group -konserni on tuhlannut rahojaan ydinliiketoimintaan kuulumattomiin tytäryhtiöihin (Itella Venäjä, Opus Capita).
Postin yleispalveluvelvoitteen piiriin kuuluva kuluttajakirjeposti taitaa tosiaan olla noin neljän prosentin luokkaa Postin liiketoiminnasta, joten luulisi tuon tulevan kunnolla hoidetuksi velvoitteiden mukaisesti ilman nälkäpalkkoja.
Muutoinhan Posti toimii Venäjän toimintoja lukuunottamatta verkkokaupan kasvun myötä pääosin voimakkaasti kasvavilla pakettipostimarkkinoilla. Yleensä tällaisilla kasvavilla markkinoilla pärjää huonommallakin liikkeenjohdolla ja Postikin on tehnyt viime vuosina positiivista tulosta.
Tolopaiselle tiedoksi, että valtio-omistajalla on täysin lailliset oikeudet ohjata 100 prosenttisesti omistamiaan yhtiöitä. Omistajaohjausministeri voi pitää yhtiökokouksen milloin vain ja vaihtaa vaikkapa yhtiön hallituksen. Merkittävät omistajaohjausasiat käsitellään yhteisesti hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa.
Onneksi on nyt vihdoin puututtu omistajan taholta Postin toimintaan. Paaterona olisin vaihtanut myös Postin hallituksen. Sen verran typerää ja sivuraiteella Postin hallituksen ja toimivan johdon toiminta on ollut. Posti ei kulje Suomessa kunnolla, mutta mitä ihmettä Suomen Posti (ex-Itella) on häärännyt Venäjällä ja tehnyt venäläisillä tytäryhtiöillään tappioita siellä.
Sitolkan kanssa olen samaa mieltä hyvistä provosoijista ja Manun hyvästä neuvosta suhtaumisesta provosointiin. Virkamies ei ole kuitenkaan kovin hyvä ja uskottava provosoinnissaan. Tolopainen on paljon parempi.
Tolopainen paljasti, ettei ole ainakaan UPM:n eikä ”Enskan” mainosmies eikä ruotsinkielinen. Alueelliset erot metsätaloudessa ovat Suomessa suuret eikä aina kannata tehdä tiukkoja yleistyksiä valtakunnallisesti omien kokemusten perusteella. Sen olen oppinut tällä keskustelupalstalla.
Olen myynyt puuta viimeisen kymmenen vuoden aikana seitsemän kertaa metsäteollisuuden keskittymässä Kaakkois-Suomessa (Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa). Kuudesta kilpailutetusta (tarjouksia keskimäärin 5-7) pystykaupasta SE on voittanut kolme, UPM kaksi ja Tolopaisen MG vain yhden.
Yhden ensi- ja kakkosharvennuksen tilasin kokeeksi hankintakauppana MHY:n korjuupalvelulta ja sitä voi pitää ainoana virheenä omissa puukaupoissani. Korjuujälki ei ollut parasta mahdollista ja reklamaatioita piti tehdä.
Tuoreena omana kokemuksena voin sanoa, että SE on ollut kilpailukykyisin harvennuksissa ja UPM päätehakkuissa. Sahayhtiötkin ovat tehneet ihan hyviä tarjouksia. Yllättäen MG on tehnyt ei-jäsenelleen täysin kilpailukyvyttömiä tarjouksia viime aikoina.
Kemijärven Boreal Biorefissä on todellakin kiinalaisyhtiö enemmistöomistajana eikä varmaan luovu siitä minkäänlaisella osakeannilla. Ymmärtääkseni rakennuttajaksikin on valittu kiinalainen yhtiö.
Ehkä näissä hankkeissa on vähän turhaa sinisilmäisyyttä kiinalaisen teollisuuspolitiikan suhteen. Vaarana tosiaan on, että opettelevat ja kopioivat vastaavat tehtaat Kiinaan. Näin kävi taannoin Valkeakoskella Säterin tapauksessa, jossa kiinalaiset tyhjensivät vielä koko yhtiön velkojien ulottumattomiin. Säteri oli muuten biotehtaana edelläkävijä, sillä pitkään teki liukosellusta viskoosia, mitä nyt pidetään taas ihan uutena innovaationa.