Käyttäjän Uusmetsäläinen kirjoittamat vastaukset
-
Tolopaisen mielipideautomaattia on kiintoisaa seurata. Usein olen jopa samaa mieltä.
Nyt on kuitenkin faktantarkistuksen paikka. Tolopainen sanoi edellä, että ”hyvin koulutettu ihminen ei joudu koskaan Suomessa työttömäksi”. Väite on epätosi. Suomessa oli joulukuussa 2017 työ- ja elinkeinoministeriön tilaston mukaan 41 000 korkeasti koulutettua työtöntä työnhakijaa. Mm. Akava pitää akateemista työttömyyttä suurena ongelmana.
Se on totta, että koulutustason noustessa todennäköisyys työllistyä nousee.
Huolettomasti täällä tunnutaan suhtautuvan glyfosaatinkin käyttöön. Kyllä sen myrkyllisyydestä keskustellaan maailmalla edelleen, ja käyttölupa Euroopan unionissa on määräaikainen. Itse en ympäristömyrkyksi epäiltyä ainetta metsiini levitä.
Kuten Metsurimotokuski totesi: haapa on luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkain puu ja vielä monen mielestä kauniskin. Älkää sentään kaikkia haapoja hävittäkö!
Kiitokset Miisulle hyvästä omakohtaisesta puheenvuorosta
Työttömien aktivointia ei varmaan juuri kukaan vastusta. Sitä vastustetaan, että tämä hallituksen malli ei mahdollista sitä aktivoitumista, kun ei työpaikkoja eikä työvoimapalveluja ole tarpeeksi. Tämä todetaan Eduskunnan hyväksymässä ponnessakin.
Kopeat metsäisännätkin voisivat joskus osoittaa inhimillisyytensä turhanpäiväisen poliittisen räksytyksensä sijaan.
Rane2:n kannattaisi perehtyä sellun maailmanmarkkinatilanteeseen eikä laitella mielipiteidensä tueksi asian vierestä eli Norjan kuitumarkkinatilanteesta kertovia lehtileikkeitä.
Olemme jo jonkin aikaa olleet korkeasuhdanteessa, jossa sekä lyhyt- että pitkäkuituisen sellun markkinatilanne (kysyntä ja hinta) on ollut poikkeuksellisen hyvä.
Kiitokset derHorstille vahvasta ja asiallisesti perustellusta puheenvuorosta. Muutoin täällä näyttää olevan muitakin huru-ukkoja kuin minä.
Jovainkin tuotti pettymyksen vaipumalla taas epäselvään mystiikkaan ja syyttämällä jopa sossuja puumarkkinoiden huonosta toiminnasta. Niillä ei ole kyllä mitään tekemistä asian kanssa. Jovain tietää, että Suomessa metsäasiat on monopolisoitu yhden toisen puolueen hoidettavaksi.
Kuitupuumarkkinat toimivat joko huonosti tai hyvin erikoisesti, jos kuitupuun hinta on välillä laskenut noususuhdanteessakin. Kummallisen heikosti se on kohonnut nykyisessä korkeasuhdanteessakin.
A. Jalkaselle: Toivottavasti olemme ainakin lähempänä markkinataloutta.
Markkinataloudessa on muuten se ongelma, että usein joutuu toimimaan epätäydellisen informaation varassa – niin metsänomistajakin. Päätökset eivät voi olla silloin aina täysin rationaalisia.
Esimerkkinä käyköön tuo MHY:n korjuupalvelu, jota olen itse kerran käyttänyt useamman tilan harvennukseen. Epätäydellistä informaatio oli sikäli, että en saanut etukäteen mitään täsmällisesti eriteltyä hintatarjousta. Myyntihinnoista (kymmeniä ostajia) sitä ei voi ilmeisesti etukäteen saadakaan ja taisi sama ongelma olla korjuuyrittäjienkin (kaksi) osalta. Enemmän siinä luotettiin vuosikymmenet tuttuun MHY:n asiantuntijaan. Sanottakoon, että lopputulos taloudellisesti oli suhteellisen hyvä ja metsät tuli harvennettua. Metsänomistajan vaivannäkö ja ajankäyttö jäi kohtuulliseksi. Asiakassuhde MHY:nkin kanssa jatkuu.
Metsänhoitopalveluissa informaatio on epätäydellistä sikäli, että metsänhoitoyhdistyksillä on aikamoinen markkinoinnin ylivoima verrattuna yksityisiin metsäpalveluyrityksiin.
Keskustelu tuntuu kiihtyvän ja sanan säilät heiluvat. Keskustelusta voi herkkämielisempi päätellä, että koko metsätalous on selittämätön härdelli ja viisainta on myydä metsänsä heti pois taloudellisten vahinkojen välttämiseksi.
Jovainille kiitokset ajatuskulkusi selventämisestä ja ymmärrettäväksi se tuli, kun tutustuin vielä Lauri Vaaran viimeiseen väitöskirjaan. Epätieteelliseksi sitä ei tosiaan voi väittää – ainakaan lukematta sitä. Väitöskirja on tarkastettu ja hyväksytty valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Harvinaisen kunnioitettava saavutus 86-vuotiaalta. Hyvä saavutus on myös keskustelun herättäminen.
Lauri Vaara on pelkistänyt väitteensä siten, että ”pystykaupan lopettaminen palauttaisi metsänomistajat yrittäjiksi ja metsään yritystalouden elementit, palveluyrittäjät ja kilpailun”.
Kunnioitettavia pyrkimyksiä, mutta ei taida enää onnistua nykyisten metsänomistajien toimesta. Ainakaan minun autotallistani ei löydy rojun seasta metsätalouskäyttöön sopivaa maataloustraktoria. Pystykauppa on kaupunkilaismetsänomistajalle vaivattomin tapa tehdä puukauppaa.
Kilpailun lisäämisen tarpeen ovat ymmärtääkseni kaikki keskustelijat myöntäneet, joten totuutta taitaa olla Vaaran väitteessä, että ”kustannusten minimointi ei ole 50 vuoteen ollut puunkorjuun taloudellisena tavoitteena”. Vai onko?
Vaara ravistelee myös metsätalouden palvelumarkkinoita, jotka ovat monopolisoituneet. Varsinkin puunkasvatuksen palvelut ovat olleet metsähoitoyhdistysten monopoli.
Itsekin näen merkittävänä kilpailun lisäämiseksi yksityisten metsäpalveluyritysten kasvavan roolin. Vain siten alamme lähentyä normaalia markkinataloutta, josta on turhat valtiontuet ja monopolit poistettu. Tässä valtiontukien luvatussa maassa ei ole kovin kauan siitä kun metsäkeskus myönsi itse urakoimilleen metsäojitushankkeille valtiontukea. Onneksi tuosta on jo päästy eroon.
Gla: … paremmin kuin Tolopaisen henkilöautolla (ks. edellä).
Olen jättänyt jättiläshaavat aina ryhminä säästöpuiksi. Juurivesomista ei niiden ympäristössä ole juurikaan ollut. Tosin ei niiden lähellä paljon muutkaan puut kasva.
Sitä vastoin kaadettujen haapojen ympäristössä kasvaa juurivesoista tuhansia ellei kymmeniätuhansia haapavesoja. Niihinkin riittää kaksi Kemera-tuettua käsittelyä: taimikonhoito ja nuoren metsän hoito. Ja hirvet hoitavat vielä huomattavan osan haapavesoista.
Jovainin logiikkaa on vähän vaikeaselkoista ulkopuolisen seurata, kun tuo peruskäsite ”isännätön raha” jää epäselväksi. Ehkä se on joskus aikojen alussa määritelty tällä palstalla.
Yleensä isännättömällä rahalla tarkoitetaan sellaista rahankäyttöä, jossa sitä vartioivaa isäntää ei ole olemassa.