Käyttäjän Uusmetsäläinen kirjoittamat vastaukset
-
Tolopainen on – omalla kärjistetyllä tavallaan – oikeassa osakemarkkinoiden kehityksestä.
Itse asiassa sijoitusmarkkinoiden pitkä vakaa nousu saattoi päättyä jo helmikuun alussa osakekurssien laskuun ja korkojen nousuun. Nyt viimeistään pitäisi liiallinen turha optimismi karista ja ymmärtää myös osakemarkkinoiden ikävämpi puoli. Sijoitusneuvojilla ja markkina-analyytikoilla optimismi tietysti säilyy pitkään kuten se säilyi edellisessä finanssikriisissäkin hyvinkin pitkään vielä vuonna 2008.
Osakekurssit ovat nousseet nyt lähes kymmenen vuotta, mikä on poikkeuksellisen pitkä aika.
Ei tarvi olla kummoinen ajoittaja, jos ennustaa, että ne tulevat lähitulevaisuudessa ryminällä alas. Siihenkin on syytä varautua ainakin henkisten kärsimysten välttämiseksi.
Tanelin muisti on tosiaan huonohko. Suomessa maaseudun asuinolot olivat poikkeuksellisen kurjat vielä 1900-luvun alussa ja alkupuolella. Maaseudulla asui valtaosa eli lähes 90 prosenttia väestöstä 1900-luvun alussa.
Asuinrakennusten heikoin kohta oli perustuksissa, sillä ensimmäinen hirsikerta oli lähellä maanpintaa nurkkakivien varassa, ja vetoa estämään tehtiin lisäksi mullasta pengerryksiä seinien viereen. Seuraus oli, että lattia ja hirret homehtuivat käyttökelvottomiksi muutamassa vuodessa. Nämä torpat olivat varsinaisia kurjuuden pesiä, joita ei kannata romantisoida edes nykyajan vihertävien puutohtoreiden. Siellä jäätyivät vauvojen vaipatkin pakkasella.
Asumistiheys Suomen maalaiskunnissa oli keskimäärin 2.4 henkeä huonetta kohden vuonna 1901. Torppareilla ja muulla maaseudun työväestöllä luku oli moninkertainen. Huoneita oli yleensä aluksi vain yksi. Nykyisin Suomessa asumisväljyys on noin 40 asuinneliötä per henkilö.
A. jalkasenkin olisi varmaan hyvä tietää metsänsä kirjanpitoarvon lisäksi suunnilleen sen käypä arvo (fair value). Muuten jää hyvin oleellista informaatiota saamatta. Sijoitustoiminnan sääntelyssä (esim. sijoitusrahastot) tuota käypää arvoa edellytetään.
En ymmärrä, miten yksityismetsien toteutuneisiin sijoitustuottoihin onnistutaan samassa puheenvuorossa sotkemaan sekä metsärahastojen markkinointi että Orava Asuntorahasto. Joku tolkku pitäisi olla sijoitustoiminnan alkeiden ymmärtämisessä.
Puukille totean hänen pyynnöstään omana arvelunani, että tuo Kauppalehden ”metsävarallisuuden arvonnousu” tarkoittaa varmaan metsäkiinteistöjen toteutuneiden kauppojen nimellishintojen kehitystä (eli niin sanottua käypää arvoa) Maanmittauslaitoksen tilastojen perusteella. Tuon tarkemmin en valitettavasti osaa toimittajan ja haastateltavan ajatuksenjuoksua kuvata.
Lukelta tuli muuten äskettäin ennakkotiedot ”puuntuotannon reaalisesta sijoitustuotosta” viime vuonna. Yksityismetsien reaalinen sijoitustuotto nousi 6.3 prosenttiin viime vuonna. Paljolti hyvän suhdannetilanteen takia kasvua oli kaksi prosenttiyksikköä edellisvuoteen verrattuna.
Jean S palautti debatin hyvin historialliseen yhteyteensä. Aika aikansa kutakin.
Puukilta joudun korjaamaan muutaman faktan edellä.
En ole kehunut sijoitusneuvojien asiantuntemusta enkä metsärahastoja. En pidä sijoitusneuvojien asiantuntemusta yleensä kovinkaan kaksinaisena. Metsärahastoihinkin sisältyy huomattavia riskejä jo keskipitkällä ajalla. Lainaamani Martin Paasi ei ole sijoitusneuvoja. Hän kuten itsekin perustimme metsän tuottotiedot virallisiin tilastoihin.
Miten Puuki onnistuu maksamaan varainsiirtoveron sijoittaessaan metsärahastoon?
Vähemmälle huomiolle tuossa edellä lainatussa Paasin blogissa tuntui jäävän aikasarjojen tilastollinen vertailu, jossa jatkuva kasvatus oli noin prosenttiyksikön tuottoisampaa keskimäärin vuodessa kuin jaksollinen kasvatus. Samaa asiaa on täällä ymmärtääkseni todistellut Reima Ranta.
Tänään Kauppalehdessä muuten todetaan metsän varallisuusarvon nousseen viime vuosina peräti 7-8 prosenttia vuodessa, joten siitä päästään hakkuutulot huomioiden jopa 11 prosentin vuotuiseen metsän tuottoon. Ei tässä aina kannata tuhkaan pukeutua ja voivotella, kuinka huonotuottoista metsään sijoittaminen on. Metsän varallisuusarvon nousu ei noin hurjana voi pitkään jatkua, mutta nautitaan ainakin nyt siitä.
Gla: Ei tainnut olla varsinainen mainospuhe tuo 7-8 prosentin tuotto. Enemmänkin niin sanottu arvio menneen kehityksen perusteella.
Maanmittauslaitoksen tilastojen mukaan metsäkiinteistöjen nimellinen arvonnousu on ollut vajaat 4 prosenttia vuodessa viimeisen 15 vuoden ajan ja siihen päälle 3-4 prosentin vuotuiset hakkuutulot.
Nordnet (ei Nordea) on pohjoismainen nettiosakevälittäjä. Ei aina kannata metsämiestenkään ensimmäiseksi epäillä muiden eikä varsinkaan metsään sijoittavien motiiveja. He osaavat kyllä korkolaskunsa.
Kuten Paasikin toteaa metsä on hieno sijoituskohde ja oiva lisä sijoitussalkuun riskinhajautuksen kannalta. Itse olen samaa mieltä ja jopa lähes samaa mieltä noista tuottoprosenteista parhaimmillaan (eteläisessä Suomessa).
Kannattaa muuten avata tuo Planterin edellä laittama linkki Nordnetin talousasiantuntija Martin Paasin blogiin. Paasi on ihan kunnon ekonomisti eikä mikään korkolaskuissa takelteleva metsäekonomisti.
Blogissa on esitetty aikasarjat eri metsänkasvatustyylien tuottoeroista: Jaksollisen kasvatuksen pitkän ajan sijoitustuotto on keskimäärin 3-4 prosenttia ja jatkuvan kasvatuksen vastaava tuotto 4-5 prosenttia.
Tulos on kieltämättä mielenkiintoinen ja ohjaa varmasti metsään sijoittavien instituutioiden (esim. metsärahastot) ja muidenkin ammattimaisten sijoittajien sijoituskäyttäytymistä. Laskelmissa voi tietysti kritisoida oletusta siitä, että jatkuva kasvatus olisi riskittömämpi kuin jaksollinen kasvatus. Sitä kritiikkiä on tällä palstalla esitetty jo 66 sivua.
Lohdullinen on kuitenkin kummallekin metsäkoulukunnalle Paasin lopputoteama, että metsäsijoituksesta voi odottaa arvonnousu huomioiden parhaimmillaan 7-8 prosentin nimellistuottoa osakesijoitusta alhaisemmalla riskillä
Metsävakuutuksetkin kannattaa kilpailuttaa. Ja mieluummin osana muiden vakuutusten kilpailutusta.
Yllättävän huolettomasti täällä tunnutaan riskejä hallittavan, sillä vakuutus on riskien hallinnan parhain keino.
Nykyisissä vakuutuksissani vahinkotapahtuman vähimmäismäärä on 20 m3, mikä on käytännössä turhan paljon esim. melkein vuosittaisten myrskyvahinkojen osalta.
Hyvä vinkki oli tuo omavastuun nosto, jos sillä on hintaan oleellinen vaikutus.
Tolopaisen opeilla ei ainakaan syntyvyyttä saada Suomessa nousemaan, jos synnytyksiä pidetään liian kalliina.
Olematta muuten sote-asiantuntija kuin omien palvelukokemusten myötä niin ihmetyttää uudistuksessa aikaansaatu sekasotku. Järkyttävintä oli lukea tänään Hesarista, että oppositiollakin on asiasta ainakin viisi erilaista mallia. Eihän tästä jutusta tule valmista vaalien jälkeenkään.
Jonkinlaisena yritystoiminnan ja palveluyritystenkin asiantuntijana olen aina ihmetellyt julkisilla terveysasemilla, miten heikosti ja byrokraattisesti päivittäinen toiminta on organisoitu ja johdettu. Ei yksikään palveluritys pysyisi pystyssä, jos palveluja pitää jonottaa joko paikan päällä tuntikausia tai saada palveluaika varaamalla 1-2 kuukauden päästä. Jospa sote-uudistuksen tärkein vaihe olisi se, että laitetaan terveysaseman palveluprosessi kuntoon.
Visakallo asetti erinomaisen visaisen kysymyksen. Siihen kun väärin vastaa, niin keskustelu repeää.
Ainakin nuo tuet ovat hyvin erisuuruiset: maataloustuki 0n yli kolme miljardia euroa ja Metso-Natura -tuki noin 20 miljoonaa euroa (muistinvaraisia tarkistamattomia tietoja). (Kemera-tuet lienevät nykyään noin 60 miljoonaa euroa.)
Kumpikin tuki kuten nuo Tolopaisen luettelemat ”tuet” ovat poliittinen arvovalinta. Tolopaisen tuet eivät muuten ole yritystukia, joita tässä nyt ollaan karsimassa.
En ole maatalousalan asiantuntija, joten en ryhdy sen tukea arvottamaan puolesta enkä vastaan. Suuri se tietysti on: kärkipäässä Euroopassa ja kaksinkertainen tuotannon arvoon nähden, mutta onhan meillä puoliarktiset viljelyolosuhteetkin.
Visakalloa voin lohduttaa, että itsellenikin tuli Metsaan.fi merkintä Mahdollinen metsokohde neljän hehtaarin vanhasta kuusikosta, jossa oli jättiläishaapoja seassa. Vuoden tuota harkitsin ja totesin Metso-korvaukset yllättävän hyviksi, mutta päädyin kuitenkin jälkipolvien toimeentulon turvaamiseksi avohakkuuseen. Sekin tuotti ihan hyvin ja uudistamisessa riittää sopivaa puuhaa eläkepäivien virkistykseksi.
Tuo yritystukien karsinta on muuten erinomaisen hankala juttu ja saa nähdä mitä Mauri Pekkarisen työryhmä piakkoin esittää. Itse karsisin kaikki automaattiset tuet pois (esim. monet verotuet). Tuen pitäisi olla aina vastikkeellinen, jolla pyritään aikaan saamaan tiettyjä positiivisia vaikutuksia , joita ei ilman tukea saada.