Käyttäjän Uusmetsäläinen kirjoittamat vastaukset
-
Yleensä maailmanmarkkinoilta hankitaan hinnaltaan halpoja eriä (esim. Viro elintarvikkeensa). Metsäteollisuus menettelee päin vastoin.
Tuo Keitele Groupin Kylävainion huoli kertoo enemmänkin suomalaisen sahateollisuuden kannattavuuden keskimääräisestä heikkoudesta, mikä on ollut pitkäaikainen ongelma. Keitele sitä vastoin on ollut kannattavuudeltaan parhaita sahoja pitkään ja jatkuvilla investoinneillaan turvannut asemansa kannattavana kasvuyrityksenä.
Valtaosalla pienempiä sahoja jalostusastetta pitäisi nostaa kannattavuuden parantamiseksi. Kylävainio on siinä oikeassa, että tukin hinnan kohoaminen ei helpota kehittämisinvestointeja, vaikka ne entistä vättämättömimpiä ovatkin.
Erinomaisen mielenkiintoinen keskustelu tai väittely ensiharvennusten tiheyksistä.
Kymenlaaksolaisista ensiharvennetuista OMT- ja MT-kuusikoista käsin ei nuo motokuskien harvennustiheydet hirveästi verenpainetta nosta. Itse olen laittanut vähän pelivaraa, ja on pyritty 800-1100 rungon tiheyteen suositusten mukaisesti.
Tuulituhot ensiharvennusten jälkeen ovat nykyään täyttä todellisuutta. En tiedä, auttaako siihen sitten paljonkaan tuo runkoluvun kasvattaminen, jos ensiharvennettu metsä jää suojattomaan paikkaan.
Edelleen ihmettelen noita pieniä 30 kuution ensiharvennuskertymiä, mutta metsiä on monenlaisia kuten Taneli opasti.
Viime vuonna tein oman ”empiirisen tutkimuksen” eri motokuskien harvennusjäljestä ensiharvennuksissa. Sattui viisi eri motokuskia viidelle eri palstalle. Subjektiivisesti arvioiden kolmen harvennusjälki oli erinomainen, yhden hyvä ja yhden huono.
Tuolla huonolla oli puoliksi omatekoinen pienempi harvesteri, jonka piti juuri soveltua ensiharvennuksiin. Parhaiden puiden valinnassa hän näytti epäonnistuneen turhan usein. Epäilin jopa silmälasien puutetta tai huonoa näkyvyyttä matalalla olevasta kopista, sillä kasvamaan jätettiin pari latvasta katkennutta kuusta ja turhan paljon hieskoivun vänkkyröitä. Ajomies ei ollut yhtään parempi: unohti aikamoisen määrän pöllejä metsään eikä ilman reklamaatiota korjannut ojista ylitykseen käytettyjä tukkeja. Mutta tulipahan sekin metsä harvennettua.
Kannattaa vielä tarkistaa metsävakuutuksesta tuo korvattavan vähimmäisvahingon määrä, ettei pety.
Yleensä taitaa olla, että vakuutukset korvaavat vasta kun vahingoittuneen puuston (yli 7 m valtapituus) määrä on vähintään 20 kiintokuutiometriä. Taimikoista korvataan, kun yhtenäinen vahinkoalue on vähintään puoli hehtaaria. Itsellä on tällaiset vakuutukset, mutta on niitä kalliimpia ja paremmin korvaaviakin.
Lain mukaan vahingoittuneet kuuset on korjattava metsästä, jos niitä on enemmän kuin 10 kiintokuutiometriä hehtaaria kohden. Männyillä vastaava raja on muistaakseni 20.
Itsellä kävi vuosi sitten kuusikon myrskyvahinko, joka oli tuon 10:n ja 20:n välissä. Kun ne sai tienvarteen korjattua ja myytyä, niin kyllä siinä jäi lievästi maksumieheksi.
Tolopainen on samoilla linjoilla varallisuuden keskittymisestä kuin maailman tämän hetken johtava taloustieteilijä Thomas Piketty. Tolopaisen mukaan keskittymistä on tapahtunut viimeisenä kymmenenä vuotena. Piketty todistaa varallisuuden keskittyneen jo viimeiset sata vuotta.
Lääkkeet ovat kuitenkin ehkä erilaiset. Piketty pitää tärkeimpänä keinona verotusta tulo- ja varallisuuserojen kasvun pysäyttämiseksi. Jos oikein muistan aiemmista kirjoituksista Tolopainen ei ole samalla kannalla.
Tuota ”virtuaaliomaisuuttakin” ja sen realisointia voi verottaa. Esimerkiksi Supercellin pääomistajat ovat tunnollisesti maksaneet veronsa ilman turhia napinoita.
Amerikkalaisten tekno-osakkeiden arvostus on kieltämättä pilvissä, joten ”virtuaalinen varallisuuskupla” voi puhjeta ihan itsekseen.
Samaa mieltä MJO:n kanssa hajautuksesta.
Juuri nyt on valitettavasti pulaa hyvistä hajautuskohteista osakesijoitusten ulkopuolella. Metsäkin alkaa olla tolkuttoman kallista.
Entisenä ammattimaisena sijoittajana (nykyäänkin vielä jotenkin tolkussa olevana seniorisijoittajana) kiitän MJOta hyvää tarkoittavista neuvoista.
Järkevämpää kuin pelätä tappioita sijoitustoiminnassa on varautua niihin. Ehkä ymmärsin väärin neuvoja jakelevan nimimerkin, mutta typerintä pörssijoittamisessa on yltiöoptimismi jatkuvasta kasvusta.
Nyt alkaa olla sen verran turbulenssia osakemarkkinoilla, että kannattaa keräillä käteiskassaa ja odotella uusia sijoitusmahdollisuuksia osakkeiden ollessa 30-50 prosenttia halvempia.
Rahoitusteoriasta ei varmaan paljon muuta kannata oppia kuin sijoitusten hajautuksen merkitys. Sillä pärjää aika hyvin pahoisssakin mylleryksissä. Metsä on erinomainen kohde sijoitusten hajautuksessa. Omassakin salkussa sillä on noin 25 prosentin painoarvo.
Valitettavasti ne pörssin ja MJO:n hyvätkin yritykset saattavat vastoin ennusteita flopata hyvinkin nopeassa ajassa. Kvartaalissa voi tapahtua nykyään uskomattoman paljon, johon yritysjohto ei ehdi eikä ymmärrä reagoida saati sitten ulkopuoliset analyytikot.
Säätiöitä on todella monenlaisia. Verosuunnittelun välineinäkin niitä ymmärtääkseni edelleen käytetään, vaikka varallisuusveroa ei enää olekaan. Yleishyödylliset säätiöt ovat kokonaan tai osittain verovapaita.
Liiketoiminnan esim. metsätalouden harjoittaminen säätiön avulla vaatii juristin apua sääntöjen muotoilussa ja säätiön rekisteröinnissä. Säätiölaissa todetaan, että yksinomaisena tarkoituksena ei voi olla liiketoiminnan harjoittaminen eikä taloudellisen edun tuottaminen säätiön lähipiiriin kuuluville. Säätiöllä on oltava aina joku ylevä ”hyödyllinen tarkoitus”, jota voidaan mm. liiketoiminnalla edistää. Usein tuota liiketoimintaa harjoitetaan säätiön tytäryhtiön kautta.
Säätiön toiminta ja raportointi on samalla tapaa säädeltyä kuin esim. osakeyhtiön. Samankaltaiset tilinpäätökset ja toimintakertomukset tulee tehdä.
Anteeksi vain , mutta tuli ilkikurisesti mieleen, että hallituksen vaihtumisen pelossako Visakallo harkitsee metsäomaisuutensa suojaamista säätiöittämisellä. Maatilatalouden puolella on muistaakseni joskus historiassa näinkin menetelty.
Rakkaassa kilpailijamaassamme Ruotsissa metsäteollisuus muuten investoi myös rajusti: viime vuonna 16.4 miljardia kruunua. Suunnitteilla on myös jättimäinen Domsjö Ab:n biojalostamohanke, jonka toteutus on kuitenkin jäissä investorien puuttuessa. Viime mainittu hanke ilmeisesti lisäisi puun kysyntää myös Suomen länsirannikolta.
Kilpailu metsien biotuotannossa ei siten näytä ihan helpolta. Jospa Ruotsin Miljöpartiet onnistuisi metsien lisähakkuiden rajoittamisessa Ruotsissa niin kuitupuun lisäkysyntä siirtyisi Suomeen.
Tolopaisen kanssa olen taas samaa mieltä kiinalaisten osaamisesta metsähankkeissa. Todennäköistä on, että investoimalla Suomeen kiinalaiset hankkivat puunjalostusosaamista ja monistavat vastaavat tehtaat Kiinaan. Saattaa olla, ettei uusikaan Kemijärven tehdas ole kovin pitkäikäinen. Ulkomaisten investointien lisäämiseksi riski lienee syytä ottaa.
Kommunistisessa Kiinassa vaihtotaseen ylijäämä on edelleen niin jättimäinen, että rahaa riittää tällaisiin ulkomaisiin investointeihin, jotka pitkälla ajalla hyödyttävät Kiinan kansantaloutta.