Käyttäjän uudehko metsänomistaja kirjoittamat vastaukset
-
Jätkä
Ennen tämän ketjun avaamista olin epätietoinen, miksi tietämys jk-kasvatuksesta on niin ristiriitaista. Miksi suuri osa ”tietäjistä” tuomitsee menetelmään, kun taas jotkut tietäjät pitävät menetelmää taloudellisesti määrätyissä olosuhteissa ainoana suositeltavana.
Nyt yhdyn täysin käsitykseen, että jk-kasvatuksen leviämisen suurin ongelma on asenne. Asenne koko menetelmään liki koko metsänhoidosta vastaavissa piireissä. En ymmärrä, mistä moinen asenne kumpuaa. Ymmärtääkseni tuon asenteen vaihtaminen toisenlaiseksi edellyttää jk-kasvatuksesta keskitettyä tiedonkeräystä ja kirjautuneen laaja-alaisen tietomassa analysointia ja jakelua. Tällöin menetelmän edut, haitat ja riskit nimenomaan käytännössä saadaan selkeästi havaittaviksi.
Valitettavasti tuo päättäjien asenne näyttää tekevänsä kaikkensa, jotta jk-kasvatuksen tietämys säilyisi nykyisella mututuntumatasolla..
MaalaisSeppo.
Ymmärrän kantasi, samoin käsityksesi jk-kasvatuksen ammattilaistumisen vaikeudesta. Siihen ei varmasti kouluttauduta muutamassa vuodessa. Mutta, jos jollekin jk-kasvatuksesta kiinnostuneelle annetaan mahdollisuus parikin vuotta ”käsitellä” kaikki mhy:n jk-kasvatukseen liittyvät asiat, hän on varmasti parempi tuon alan asiantuntija kuin kukaan muu mhy:n piirissä.
Tämän ketjun kirjoiruksista päätelleen jk-kasvtukseen ei edes voi olla paikkaa,jossa koulutetaan jl-ammattilaisia. Alan tietämys on hajallaan erilaisten mututuntumien viidakossa. Jos professorotasoiset henkilöt ovat julkisesti erimielisiä jk-kasvatuksesta, niin kenellä on kykyä ”opettaa” ”oikeita” menetelmiä? Ainoa keino kouluttautua alalle lienee opiskelu käytännön työssä. Täydelliseksi siinä ei tule koskaan, mutta muita paremman tietämyksen hankkiminen lienee sitä haluaville helppoa. Tämänkään takia esitetty menetelmä ei mielestäni ole kallis työnantajille. Totta kaiy erikoiskurssit maksavat, mutta jos ei löydy pätevää henkilöstöä kouluttajikse, ne ovat tarpeettomia.
Jostain syystä alaa hallitsevat vanhat jäärät eivät näytä haluavan jk-kasvatuksen tosiasioiden leviämistä. Vaikuttaa, että heidön tarkoituksensa on vain nykyisten mututasoisten huhujen levittäminen. Vain tuo tahdon puute selittää, ettei itsestäänkin selvää jk-asioiden keskittämistä ole otettu käyttöön kaikssa mhy:ssä. Liekö sitten syynä halu tehdä kaikessa kaikki puunjalostusyhtiöiden toiveiden mukaan. Tuohon suhtautumiseen on syytä aikaansaada muutos.
Tästä syystä toivoin, että tulevissa mhy:n määräävien elinten luottamusmieskokouksissa asiaa nostetaan esille ja pyydeyään kannanottoa. Valitettavasti myös noita mhy:tä ohjaavia luottamusmieselimiä ohjaavat vanhat jäärät, joten tulos on epävarma, mutta ehkäpä ainakin joissakin edistyksellisissä mhy:ssä asiasta kiinnostutaan.
Asiakkaiden, mhy:n jäsenten suhtaantuminen tuollaiseen tietämättömyytensä tunnustavaan ”asiantuntijaan” on arvoitus. Jo etukäteen pitää asiakkaille tehdä selväksi asiantuntemuksen taso. Todennäköisesti osa katsoo ”palvelun” olevan turhaa. Osa taas ymmärtää palvelulla tähdättävän todellisen kirjatun tiedon keräämiseen yhteen paikkaan, josta niitä sitten voidaan luovuttaa asiakkaalle. Tarve todelliseen tietoon on suuri, eikä nykyinen mutu-taso tyydytä suurta taloudellista päätödtä tekevää metsänomistajaa.
Asia, jossa tuollainen ”asiantuntija” kykenisi nopasti saavuttamaan tarvittavan tietämyksen olisi tieto alueen korjuuyrittäjien, korjuuyritysten ja ostajien suhtautumisesta jk-metsään. Jos näiden asenne on ainostaan tasaisäiskasvatusta oikeana pitävä, ei sellaisen kanssa toimita jatkaa. Joten ”asiantuntijalle kerääntyvä tieto noiden oheihenkiläiden asenteista on arvokasta. Hyvää työtä ja kunnollista jälkeä aikaansaava hakkuuyrittäjä on arvokas erityisesti jk-kasvattajalle, koska alalla osaajia on vähän.
MaalaisSeppo
Esittämäsi huolet kalleudesta tilanteessa, jossa jotkut halukkaat mhy:n neuvojat erikoistuisivat jk-metsän kysymyksiin, ei ole todennäköinen. Tälläisen neuvojan ei suinkaan ole tarvis erikoistua vain noihin juttuihin. Riittäisi että, jk asiantuntemusta vaativat jutut ohjattaisiin näille erikois henkilöille. Mhy:työmäärää järjestely ei merkittävästi lisäisi.
Mitä tulee näiden neuvojien ammattitaitoon olet täysin oikeassa. Ammattitaito on nykyisin surkea kaikilla neuvojilla. Se näyttää olevan surkea tähän ketjuun kirjoittavilla ja jopa professooritason opettajilla. Jos metsäkouluissa näytellään jk-kasvatettua metsälohkoa malliesimerkkinä metsän tuhoamisesta, ei ammattitaito voikaan olla korkea.
Tuollaisen jk-kasvatukseen erikoistuvan neuvojan olisi syytä olla rehellinen. Kertoa asiakkaalle ettei ole kaikkitietävä, mutta paras mhy:n piirissä. Kertoa myös, että mhy:n tarkoituksena on keskittää jk-kasvatusasiat hänelle, jotta hänestä tulisi hyvä ammattimies jk-kasvatukseen.Se, miten jk-kasvattaja suhtautuu moiseen neuvojaan” on kokonaan toinen asia.
Jo parin vuoden kuluttua tälläinen neuvoja olisi ammattimies. Hän tietäisi millä edellytyksillä jk-kasvatusta kannattaisi kokeille. Hän alkaisi tietää jk-kasvatuksen huonoudet ja hyvyydet.
Mikäli jokaisessa Suomen mhy:ssä olisi moinen erikoismies, niin keskinäisellä yhteydenpidolla tiedot ja kokemukset leviäisivät koko Suomeen. Nykyinen mututuntuma tietotoimisto syrjäytyisi muutaman vuoden kuluessa. Käytännön kokemus keräytyisi noiden nykyisten musta tuntuu tietojen tilalle varmoiksi tiedoiksi.
Kiitos Timpalle tarkoista luvuista. Jos vielä osaisin käsitellä noita lukuja järkevästi, saattaisi Timpan viestistä löytyä paljonkin tietoa. Hienoa, että kerrankin on paperilla jotain konkreettista eikä vain musta tuntuu tietoja.
Timppa tutki asiaa kymmenen vuotta sitten. Milloinkas jk-kasvatuksesta tuli laillista? Kauanko tuota jk-metsää oli hoidettu jk-menetelmällä? Eroaako tuon metsän kasvatuksessa käytetyt menetelmät paljonkin nykyisten jk-kasvatuksen menetelmistä.
Kirjoitin 21.04 klo 15.45 viestin. jossa epäilin puunjalostusyhtiäiden harjoittavan tasaikäismetsänhoitoa syystä, että se tuottaa enemmän kuitua kuin jk-kasvatus. Visakallio kyseli lähdettä väitteelle. Vastasin kysymykseen 22.04 klo 7.39. vastauksessani oli ajatusvirhe, jota pyydän anteeksi. Olin kirjoittanut 80 prosentin kuitusaannosta, kun olisi pitänyt kirjoittaa 80 prosentin tukkisaannosta.
Onneksi Visakallio huomasi virheeni nopeasti ja kertoi tosiasiat oikeilla termeillä samana päivänä klo 7.55. Hänkin painotti, että tasaikäisen metsän tukkiosuus on 80% tienoilla joten kuituosuudeksi jää 20 %. Olen jostakin saanut tuon 20 %:n kuituosuuden olevan myös tavanomaista jk-metsissä. Visäkallio vahvisti uudemman kerran myös sen, että puusaanto tasaikäiskasvatuksessa on korkeampi kuin jk-metsässä. Eli vastaukseni tasaikäiskasvatuksen suurempaa kuitupuutuottoon perustuu toteamukseen, että 20 % tasaikäiskasvatuksen suuremmasta puusaannosta on isompi kuin 20 % jk-kasvatuksen pienemmästä puusaannosta.
Ketjun otsikko on:” Metsäneuvojista riippuu yleityykö jk” . Mielestäni ketjussa on tuotu esiin se, ettei metsöneuvojilla ole riittävästi ammattitaitoa eikä kokemusta ohjata jk-kasvatuata. Ei taida olla muuten ketjuun kirjoittavillakaan.
Ainakin tapaisilleni ”uudehkoille” mhy on osoittautunut metsäasioissa avuliaaksi tidon jakajaksi. Paikallisen mhy:n toiminta on jaettu toimintoihin ja alueisiin. Jokaisella alueella on ”vastuullinen” metsäneuvoja auttamassa jäseniä metsäongelmien ratkaisuissa tai metsään liittyvien aktiviteettien teossa. Lisäksi on erikoishenkilöstöä esimerkiksi ojitukseen, tien tekoon ja metsäkauppoihin liittyvissä asioissa. Yhteensä noita mhy:n jäseniä avustavia toimihenkilöita taitaa olla alun kolmattakymmentä.
Jos nuo aluevastaavat eivät hallitse jk-kasvatusta on luonnollista etteivät he kykene auttamaan jk-kasvatukseen liittyvissä ongelmissa. Vaikuttaa, että nykyisellään tilanne säilyy muuttumattomana hamaan ikuisuuteen. On ihan luonnollista että muutaman jk-metsänhoitoa harjoittavan takia ei kannat uhrata suuria summia henkilöstön avustamiseen. Ratkaisu olisi kuitenkin yksinkertainen. Mhy.n perustettaisiin oma ryhmä, yksi tai muutama henkilö, joka erikoistuisi jk-kasvatukseen. Nykyisten kulkumahdollisuuksien avulla matka ei olisi ongelma. Jk-kasvatukseen erikoistuneet avustajat saisivat kokemusta ja kouliintuisivat asiaan paljonkin nykyistä syvemmälle. Lisäksi eri mhy-iden tuollaisen ryhmän jäsenet voisivat keskustella keskenään ongelmistaan ja niiden ratkaisumalleista ja saisivat täten tukea toisiltaan. Ennen kaikke tieto jk-kasvatuksesta käytännön tasolla lisääntyisi.
Se, ettei moista toimintaa ole vielä olemassa vahvistaa epäilyksiä, että asenteet jk-kasvatukseen eivät ole oikeat. Mhy ei toimi tasapuolisesti. Ilmeisesti jotkut vanhat jäärät mhy:n keskusjohdossa ja paikallisissa yhdistyksissä ovat niin vakavasti jk-kasvatusta vastaan, ettei moista asiaa voida kokeilla. Tilannehan näkyy myös tämän ketjun kommenteissa. Asiassa on myös tasa-arvopointti. Myös useimmat jk-kasvattajista ovat jk-kasvatuksen kannattajia ja maksavat jäsenmaksua mhy:lle. Olisi kohtuullista, että hekin saisivat jotain hyötyä maksuillaan.
Toivonkin ”silmäätekevien” ottavan ehdotukseen positiivisen asenteen ja nostavan asian käsittelyyn seuraavassa oman mhy.n päättävässä kokouksessa.
Visakallio.
Väite siitä, että jk-kasvatuksessa syntyy vähemmän kuitupuuta kuin jaksollisessa perustuu yksinomaan tässä ketjussa esitettyihin väitteisiin. Kirjoitin, että syy ei ole oleellista, mutta näyttää siltikin olevan.
Likimain jokainen keskustelija on painottanut jk-kasvatuksessa syntyvän puumäärän olevan pienempi kuin tasaikäiskasvatuksessa. Monella suulla on kerrottu tasaikäiskasvatuksessa syntyvän kuitupuun osuuden puusta olevan ainakin yhtäsuuri, jos ei suurempikin kuin jk-kasvatuksessa. Puhutaan jopa 80 prosenttia konaispuumäärästä olevan kuitua.Väitettä ei kukaan ole väittänyt valheeksi. Päättelin että tasaikäiskasvatuksessa saatavasta suuremmasta puumäärästä laskettu sma kuituosuus merkitsee suurempaa kuidun määrää kuin pienemmästä jk-kasvatetun puun määrästä laskettu saman suuruinen osuus.
Olenkohan ymmärtänyt väärin? Muuttuvatko aiemmat ”tosiasiat” tilanteiden mukaan?
Suuret metsäyhtiöt ovat suuria kuidun valmistajia. Toimiakseen ne tarvitsevat puuta, mieluimmin tietysti halpaa kuitupuuta.
Kaikki keskustelijat lienevät samaa mieltä, että jk-kasvatuksessa kuitupuuta syntyy vähemmän kuin jaksollisessa. Syy tähän ei tässä ole oleellista. Saattaisiko tuossa olla peruste sille, miksi yhtiöiden omistamilla tiloilla ei toimita jk-mallilla? Ne pyrkivät pyrkivät turvaamaan itselleen välttämättömän kuitupuun saannin.
Keskustelu kiertoajoista kiinnostaa. Jaksottaisessa kasvatuksessa termi on selkeä ja helppo ymmärtää. Mitä kiertoajalla tarkoitetaan jk:ssa?
Gla.lle (hieman piruillen.)
Jos kerran tilanteesta, jolloin myyjä ei myy puuta ostajan tarjoamaan hintaan voidaan sanoa, ettei ostaja osta puuta, voitaisiinko yhtä perustellusti väittää samassa tilanteessa, ettei myyjä suostu myymään puuta huonosti hoidetusta metsistään?