Käyttäjän uudehko metsänomistaja kirjoittamat vastaukset
-
Tuosta suunnitelmien tarkkuudesta on keskusteltu aiemminkin. Muistikuvieni mukaan selkeätä syytä siihen, että kahden eriaikaisen saman kuvion suunnitelman puuvaranto ei sovi yhteen suunnitelmassa annetun kasvun kanssa, ei kyetty osoittamaan. Kysymys onkin siitä, ovatko lukemat tiedettä vai huuhaata.
Itse muistelen uskoneeni eniten selitykseen, jonka mahdollisuus ilmenee myös Puukin esimerkissä. Eli suunnitelma antaa hetkellisen kasvun tekohetkellä eikä kerro mitään myöhemmistä kasvuista. Ainakin puuvaranto muuttuu joka vuosi juuri kasvun takia ja mahdollisesti myös hakkuiden takia. Puuvarannon muuttuminen vaikuttaa luonnollisesti kasvuun. Puukihan olettaa kasvun pysyneen kuutiometreinä samana koko 14 vuoden ajanjakson.
Metsään.fi antaa joka vuosi kuvioiden ennakoidut kasvut. Jos jollakulla olisi säästössä joidenkin kuvioiden aiemmat vuotuiset kasvut ja puuvarannot niin laskemalla yhteen nämä kasvut mahdollisimman pitkältä ajalta saataisiin tulosjono, josta voisi todeta kasvuennusteen todellisuuden. Luulot muuttuisivat tiedoiksi.
Antinpoika: Valta porukassa on metsästyksen johtajalla”
Mielestäni siinä on pähkinän kuoressa nykyisen hirvestyksen ongelmien ydin. Metsästysoikeus kuuluu maanomistajalle, mutta valta on metsästäjillä.
Reiman ehdotus markkinavoimien valjastamiseen myös hirvestykseen kilpistyy luonnostaan tuohon omituisuuteen.
Ehdotin systeemiä, jossa maa jaettaisiin pysyväisluontoisesti hirvestysalueet jaettaisiin yhteiskunnan toimesta pysyväisluotoisesti alueisiin. Näille alueelle valittaisiin esimerkiksi vuosittain johtokunta, jonka vastuulle tulisi aluetta koskevat päätökset ja toimenpiteet.
Luonnollisesti kyseisessä valinnassa valtaa käyttäisivät metsästysoikeuden haltijat sen mukaan kuinka paljon metsästysoikeutta he omistavat. Yksi tärkimmistä tegtävistä olisi alueen hirvestysoikeuksien vuokraus parhain mahdollisin ehdoin, ( Reiman markinavoima).
Järjestelmän uskoisi lopettavan kiistat metsästysseuran ja omistajien välillä. Jos toimintaan ei oltaisi tyytyväisiä, vaudettaisiin tuo jogtoporukka seuraavana vuonna.’
Siellä ,issä ollaan todella tyytyväisi’ nykyiseen systeemiin, mitään ei taevitstst muuttaa, Siellä, missä tyytymättömyys on suurta, vaihtuisi systeemin johtajuus
Läytyisikö ratkaisu seuraavasta kovin alustavasta ideasta.
1) Tavoitteena olisi vakioitu hirvestysalue, jonka hallinto ja käyttö voitaisiin keskittää alueen omistajien muodostamalle ryhmittymälle. Valta ryhmässä jakaantuisi omistusoikeuden suuruuden mukaisesti.
Yhteiskunta jakaa maat hirvestysalueisiin esimerkiksi nykyisten alueiden pohjilta. Yksityinen tila voitaisiin siirtää hakemuksesta alueelta toiseen tai vapauttaa kokonaan hirvestysalueeseen kuulumiselta.
2) Alueen hallinto päättäisi kysynnän ja tarjonnan perusteella alueen hirvestysoikeuksien jaosta ja anottavien hirvilupamäärien suuruuksista.
Ymmärtääkseni ostajan/motomiehen on tehtävä tukki kaikista niistä tukkilaatuisista aihioista joiden latvahalkaisija ja pituus täyttävät sopimuksessa mainitut minimimitat. Muuta velvollisuutta ostajalla/motomiehellä ei käsittääkseni ole.
Myyjän etu olisi, jos tukkia syntyisi mahdollisimman paljon. Ostajalla pitäisi silloin olla halu tehdä paljon tukkia, aikaa valita sopivin pituus lukuisista vaihtoehdoista ja nimenomaan huomioimalla rungon koko tilavuus ja muoto pyrkiä maksimoimaan tukkisaanto.
Jos ostaja haluaa tehdä sellupuuta mahdollisimman suuren osuuden puista, häntä auttaa, mikäli hän voi oman mielensä mukaan valita tukkipituudet monista vaihtoehdoista nimenomaan siten, että latvapuuhun jää mahdollisimman paljon tukin kokoista runkoa. Siis hän huomioi tässäkin tapauksessa koko rungosta saatavissa olevan puumäärän ja jakaa sen itselleen edullisimmalla tavalla.
Vaikuttaa siltä, että kummassakin tapauksessa tukkisaanto kasvaa, jos tukin minimipituus on mahdollisimman pieni. Kummassakin tapauksessa ostajan/motomiehen mahdollisuudet omien tarkoitustensa toteuttamiseen kasvavat, jos tukkipituuksien vaihtoehtoiset lukumäärät kasvavat.
Kysymys: Onko tukkipituuksien lukumäärän kasvattaminen eduksi vai haitaksi puun myyjälle?
”Jos hakkuissa poimitaan suurimmat puut, jäävä puusto kärsii huomattavasti enemmän tuulituhoja. Tämä on kiistatonta.”
Voisiko joku tämän väitteen kannattaja esittää joitakin todisteita väitteen tueksi. Minun fysiikan ymmärrykseni mukaan tapahtuu tasan päinvastoi.
A Jalkanen 11.5.-18 klo 9.17
Huomautuksesi jk:n nimen käyttämiseen erilaisiin kasvatustapahtumiin saattaa olla tämän ketjun kannalta tärkeä. Uskon suuren osan esiintyneestä kinastelusta johtuvan siitä, että eri ihmisillä on erilaiset käsitykset sanojen oikeista merkityksistä.
Esimerkiksi kommenttisi voi käsittää siten, että jk:n ja peitteisen kasvatuksen välillä on iso ero. Monet käsittänevät tämän tarkoittavan samaa. Samoin millaisia toimenpiteitä saa metsälle tehdä, että metsä täyttää edelleen tasaikäiskasvatuksen kriteerit?
Kaiken kaikkiaan toivoisin jonkinlaisia yleisesti hyväksyttyjä tai virallisia nimityksia metsän kasvatusmenetelmille ja mitä voi metsälle tehdä, että se vielä lasketaan kyseiseen määritelmän mukaiseksi metsäksi. tai mitä metsälle ei saa tehdä. jotta se vielä lasketaan kyseiseen kyseiseen määritelmän mukaiseksi metsäksi. Toivottavasti ymmärrät mitä ajan takaa.
Kiinnittää huomiota Peten ja Visakallion väittämät, että tasaikäinen ja yksipuulajinen metsä edustaa luonnollista metsää tai monimuotoisen metsätalouden harjoittamista. Maatiaisjärjellä asiaa ajatellen väitteet vaikuttavat tarkoitushakuisilta.
A Jalkanen 8.5. Viitsisitkö avata kyseisen Luken raportin oheisen johtopäätöksen perusteet. Mihin perustuu ajatus, ettei maasta poistettuja ravinteita tarvitsekaan korvata, jos alue on juuri päätehakattu.
”Se poistaa jonkin verran ravinteita, mutta jos kuusikon latvusmassaa korjataan päätehakkuualalta, jossa puuston ravinnetarve on alimmillaan, menetys on pieni eikä sitä välttämättä tarvitse lannoittamalla korvata”.
A Jalkasen mukaan tekeillä on vertaileva tutkimus kasvatusmenetelmien hiilitaseista. Uskon, että tehtävä on vaikea ja kenties yksikäsitteisen tieteellisen vastauksen saaminen mahdotonta. Muuttujia on monia. Koska periaatteessa likimain kaikki puu ajastaan muuttuu hiilidioksiidiksi, aikatekijä on oleellisen tärkeä. Minkä ajanhetken tilannetta tarkastellaan.
Jo latvuksien korjuu aikaansaa helpohkojakin kysymyksiä. On selkeää, että jos korjatuilla latvuksilla pienennetään muiden fossiilisten polttoaineiden käyttöä, korjuu säästää hiilen päästöjä ilmaan. Jos käytetään muista syistä, korjuu lisää hiilen päästöjä.
Löytyy ainakin pari asiaan hieman liittyvää kysymystä. Lisääkö latvusten poisvienti maaperän lannoitustarvetta?. Luonnossa latvukset jäävät maastoon. Kokeilut latvusten poistamisesta ovat lyhytaikaisia. Tulevaisuutta voidaan vain arvailla. Paljonko energian käyttöä (vapautuvaa hiiltä) lisää metsään tarvitsemien lannoitteiden valmistaminen kuljettaminen ja levittäminen?.
On selvää, että latvusten käsittely lisää energian käyttöä (vapautuvaa hiiltä). Jossain on raja, jota edempää tuotu latvushake aiheuttaa enemmän hiilen vapautumista kuin poltto tuottaa.
Energiaa verotetaan Suomessa rankasti. Polttohaketta tuetaan kuitenkin yhteiskunnan taholta. Miksi? Jos polttohake ei ole taloudellisesti kannattavaa kilpailevaan verotettuun energian tuotantoon verrattuna, niin mikä on tarkasti huomioiden tuen peruste?
”Pete, 7.5 Aika kiistatonta lienee se, että jk johtaa kuusettumiseen.”
Luoja varjelkoon Suomea jk:sta. Nytkään ei nuorissa metsissä näytä löytyvän paljon muuta kuin kuusta.