Käyttäjän uudehko metsänomistaja kirjoittamat vastaukset
-
Ehdotus taisi olla metsälehdessä joku aika sitten. Koska hirvivahingot koetaan ongelmaksi, pitäisi harkita kaikkia keinoja vahinkojen minimoimiseksi.
Lyhennetään yleistä hirvestysaikaa noin 1 kk. Mikäli kaikki viranomaisten suunnittelemat kaatoluvut eivät ole täytetyt, varataan viimeinen kuukausi sille lait täyttävälle porukalle, joka on valmis maksamaan metsästyksestä eniten viranomaisille.
Edut:
– Kaatomäärä tulee lähemmäs RKT:n suunnittelemaa määrää -> Hirvikanta lähenee oikeaksi laskettua.
– Metsävahingot pienenevät
– Ketään ei pakoteta metsästämään yli halujensa tai kykyjensä.
– Omistajat saavat hirvensäkannan ollessa vielä runsaimmillaan
– Omistajilla on mahdollisuus estää vieraiden metsästäjien tulo kaatamalla kaikki suunnitellut hirvet.Haitat:
– Tuntemattomia metsästäjiä tulee omistajien maille metsästämään.
– ”Tunnettujenkaan” metsästäjien metsästystä omilla mailla ei voi kieltää.
– Tarvitaan ehkä jonkinlaista valvontaa sen suhteen, ettei vieras porukka aiheuta vahinkoja metsälle tai rakenteille.Mielestäni asiaa kannattaisi ainakin harkita vakavasti. Puntarissa on se, pitääkö tappioita hirvivahingoista suurempia kuin mainittuja haittoja
Samassa ehdotuksessa todettiin kaatomaksun palautuksen juoksemaan jääneestä hirvestä heikentävän RKL:n mahdollisuuksia hirvikannan säätelyyn.
Mielestäni ehdotuksessa ei tarkoitettu yhteislupaa. Muistelen tavoitteena olleen käytännön hirvimetsälle pääsevien määrän kasvattaminen. Silloin kait ideoitiin, että juoksemaan jääneitä hirviä pääsisi jahtaamaan mikä tahansa lain vaatimukset täyttävä porukka. Valintamenetelmä ei palaudu mieleen.
”Nytkin kaatoluvista jätettiin 12% suorittamatta joten susikantaan nopeasti 12%:n lisäys. Joten vähintä olisi nopea niiden kaatopulien peruutus.
Lähetetty: 2 h, 14 min sitten
Lähettäjä: jees h-valta”Joskus luin ehdotuksen. Lyhennetään hirven metsästysaikaa kuukaudella. Tarkistetaan kaatotilanne. Mikäli kaikkia ohjelman mukaisia kaatoja ei ole tehty, siirretään viimeiseksi kuukaudeksi metsästysoikeus toiselle (innokkaammalle) porukalle.
Perusidea on minulle uusi, Kannattaisiko kokeilla ainakin jollakin alueella?
Mielenkiintoista keskustelua. Näkökannat eivät näytä lähentyvän.
Maalaisseppo huomioi yhden seikan, joka saattaa selittää, etteivät ajattelevat järkevät ihmiset pääse sopuun puhtaasti matemaattisesta ongelmasta. Hän nosti esiin erilaiset suhtautumiset oman työn arvostukseen.
Jos metsänomistaja kykenee itse tekemään pääosan metsänsä vaatimasta hoitotyöstä, hänen ei ole välttämätöntä arvioida näille töille hintaa. Tällöin myös korkoa töille ei tule huomioiduksi. Joku toinen metsäsijoittaja joutuu teettämään kaikki metsän vaatimat työt vieraalla. Töiden hinta tulee huomioiduksi ja rahan korkokin huomioitaneen. Kolmas suunnittelee aloittavansa metsäbisneksen tyhjältä pöydälta ja velaksi. On kaikille selvää, että hänellä uudistuskustannuksille korko juoksee ainakin ensimmäiseen harvennukseen asti.
Tälläiset erimielisyydet vältettäisiin, jos kirjoittajat kertoisivat millaista metsänomistusta he kommentoivat. Ehkäpä pitäisi olla omat ketjunsa kullekin metsänomistajatyypille.
katselin tämän nyt jo omistajaa vaihtaneen yhtiön verkkosivua. Mielenkiintoa herätti kohdassa atrategia esitetyt asiat.
Nykytietämyksen mukaan harvennukset tulisi monessa tapauksessa tehdä yläharvennuksina. Tämä johtuu mm. seuraavista syistä:
Kasvu – Metsikön suurimmat puut eivät juuri hyödy pienempien puiden poistosta, mutta pienempien puiden kasvu paranee tuntuvasti, kun suurempia puita poistetaan. Tämän vuoksi paras kasvureaktio saadaan päävaltapuita poistamalla.
Laatu – Valtapuut ovat tasaikäisen metsikön paksulustoisimpia ja paksuoksaisimpia puita. Kasvun keskittäminen niihin merkitsee huonolaatuisen puun tuottamista. Jos sen sijaan päävaltapuut poistetaan harvennushakkuissa, tukkipuun tuottaminen siirtyy pienempiin puihin, joissa ytimen läheiset lustot ovat kapeampia ja oksat ohuempia, ts. tuotetun puun laatu paranee.
Taloudellisuus – Metsikön suurimpien puiden suhteellinen arvokasvu (eli kasvatuksen jatkamisen taloudellisuus) on kaikkein heikoin. Suurimmat puut ovat siis taloudellisessa mielessä kypsimpiä hakattaviksi. Suhteellinen arvokasvu on suurimmillaan sellaisilla kuitupuilla, jotka saavuttavat lähitulevaisuudessa tukkipuun mitat. Taloudellisessa mielessä tyhmintä mahdollista metsänhoitoa on poistaa tukkipuuaihioita (eli kuitupuita).
Kait metsätilan vakuusarvon pitäisi pankin kannalta olla sellainen, että vähintäin sen saa tilaa myytäessä vapailta markkinoilta kaikissa suhdannevaiheissa.
Tilan arvo lienee lähellä tilalla olevan puuston arvoa. Pohjan arvo lienee pienehkö, jos ei mikään erikoinen syy nosta paikallisesti maan hintaa. Hyväksymänsä vakuusarvon ja myyntiarvon väliin pankit jättävät varmuusmarginaalia varmistaakseen tappiottoman luototuksen.
Vakuusarvo ei luonnollisesti ole noussut, koska puun hinta on pysynyt liki entisellään vuosia huolimatta yleisen hintatason noususta. Valitettavasti puun hinnan voitanee olettaa lähitulevaisuudessa vain laskevan.
Ruplan voimakkaan romahduksen, devalvoitumisen seurauksena Venäjä kykenee myymään puuta maailman markkinoille paljon viimeaikaisia hintoja halvemmalla. Siten suomalaisenkin teollisuuden on joko laskettava myyntihintojaan tai supistettava tuotantoaan. Molemmista seuraa laskupainetta puun hintaan.
Kiitoksia Tanelille nopeasta ja selkeästä vastauksesta. Myönnän kokemattomuuteni.
Suunnittelen myyväni mahdollisimman suuren osan tuottamastani puusta tukkina. Tähän päästäkseni suunnittelen kasvattavani metsäni eri-ikäisenä. Suunnittelen huolehtivani metsäni kasvattamisesta säännöllisesti. Istutan taimettumattomat aukkopaikat. Heinään taimet, jotka uhkaavat tuhoutua heinään. Poistan ei toivotut puulajit mahdollisimman nuorina. Raivaan taimikot kohtuulliseen tiheyteen auttaakseni niitä kasvamaan runkopuiksi. Harvennan liian lähellä toisiaan kasvaneet puut kohtuulliseen tiheyteen varmistaakseni niiden paksuuskasvun. Teen siis kaiken mitä jaksottaisessa kasvatuksessakin tehdään. i.
Erot tasaikäiskasvatukseen uskon ilmenevän myyntipuun hinnoissa, tukki/kuitu. Toinen ero on siinä, etten tee kaikkia näitä töitä kerralla koko alalle. Suunnittelen hakkaavani metsää noin 15 vuoden välein. Tämä jaksottaa myös hoitotyöni. Eli teen kerralla 15/ 75 eli n 20 % kokonaistyömäärästä. Se antaa minulla pienenä metsänomistaja mahdollisuuden tehdä itse likimain kaikki tarvittavat työt.
Uskon kokonaistyömäärän olevan merkittävästi tasaikäisen metsänhoidon vaatimaa työmäärää pienempi. Istutustyön pienuus johtunee siitä, että luonto hoitaa osan töistä. Samoin heinäys lienee helpompaa, koska jäljellä oleva puusto estää heinittymistä. Se, että täällä on kerrottu paljon taimettumisen vaikeudesta antaa olettaa, ettei poistettavien taimien ja vieraspiden lukumäärä ole lähelläkään sitä, mitä tasaikäisessä metsässä. Harventamaan joudun vain siitä syystä, että suunnittelen jättäväni ylimääräisi puita varmmuden vuoksi korvaamaan mahdollisesti tuhoutuvat puut.
Mutta nyt pyydän Tanelilta apua. Mikä on oikea nimi suunnittelemalleni kasvatustavalle?
”Jatkuva kasvatus on poistettavien puiden valinnan osalta luonnonvastainen.”, väittää nimimerkki ”Puun takaa”.
Yhdyn väitteeseen. En tosin pidä erityisen luonnollisena tasaikäisen meetsänhoidon tuloksina syntyneitä puupeltoja säännöllisine yhden puulajin tasakokoisine puurivistöineen joissa kaikki poikkeavat ikä- tai puulajivaihtelut on poistettu. Myöskään päätehakkuiden jälkeisiä muokattuja aukkoja en ihailisi luonnonmukaisina.
Luonnollisuuden korostaminen sopii ”vihreitä” ajatuksia ihannoivalle, jolla ei ole mitään vastuuta taloudellisuudesta. Itse pyrkisin kuitenkin pääosin korostamaan metsäni hoidon taloudellisuutta, mutta pyrkisin kuitenkin sen ohessa mahdollisimman luonnolliseen metsään.
Kaikkiin metsän kasvatustapoihin liittyy valitettavasti aina luonnollisuudesta poikkeaminen. Kaikkein luonnollisinta metsää on hoitamaton metsä, jonka luonnollista kehitystä ei ole ihminen mitenkään ”häirinnyt.” Tämäkin vasta, kun tälläinen ”hoitamattomuus” on jatkunut muutaman puusukupolven ajan.