Käyttäjän uudehko metsänomistaja kirjoittamat vastaukset
-
Vaikuttaa siltä, että suuri osa hiilinielukeskustelusta menee nyt syyllisten etsimiseen. Käsitys siitä että joku on syyllinen, vaikuttaa kohtuullisen yksimieliseltä. Onko syyllinen sitten laskukyvytön Luke vai maan hallitus on vielä ratkaisematta.
Minulle on jäänyt se käsitys, että Luke on pyrkinyt asiallisen matematiikan sijasta ainakin ajoittain harrastamaan ”poliittista” matematiikkaa. Liekö käsitys sitten oikea? Joka tapauksessa luvut ovat niin kauan metsänomistajan kannalta siedettäviä, kuin kukaan laskutaitoinen ei ole niitä tarkistanut. Ajastaan ne sitten näyttävät muuttueen metsänomistaja kannalta selkeästi kehnommiksi.
Toinen minulle muodostunut kokonaiskäsitys koskee Suomen viimeaikaisia hallituksia. Vaikuttaa, että näiden ainoa toive on ollut saada päänsilityksiä vihreiltä ja EU:n suurvaltioilta. Suomalaisten asiat eivät näytä juurikaan kiinnostavan. Mitkä puolueista ovatkaan olleet nykyisen hiilinieluvouhotuksen aikana Suomen hallituksessa? Pitäisiköhän muistelle, ketä tuli äänestettyä?
Onko sääntöjen mukaista arvostella tällä palstalla Luken laskuharjoituksia ja niiden vaikutuksia suomalaisten metsänomistajien kohteluun nyt ja tulevaisuudessa? Vai pitäisikä ehkä avata uusi otsikko, esimerkiksi nimellä LUKE käsittelemään tuollaisia erittäin ajankohtaisia ja tulevaisuudessa aina metsänomistajille kalliimmaksi ja kalliimmaksi käyviä asioita?
Hyväksyn Annelin todistuksen, että on riskaabelia tehdä päätelmiä kasvatustapojen paremmuudesta käytön perusteella. Ei ole syytä ottaa moista riskiä. Ei ole mitään syytä tutkia asiaa.
Jatketaan kuten aiemminkin on toimittu. Puusta tuleva raha ratkaiskoon, ilmastosta viis.
Olen samaa mieltä Luken kelvottomuudesta hiilinielun matemaattiseen käsittelyyn. Tarvittaisiin puolueettomia matemaatikkoja ei etukäteen lopputulokseen sitoutuneita ”tutkijoita”, joiden haparoiva yritys näyttää olevan sellaisten oletusten ja laskutavan etsintä, jolla päästäisiin noihin etukäteen päätettyyn haluttuuyn lopputulokseen. Tuollaiset ”Luket” häpäisevät sekä suomalaiset poliitikot, että luottamuksen suomalaisten rehellisyyteen.
Annelikaan ei taida haluta ymmärtää kokonaisuutta. Sorry.
Totta kait löytyy useitakin enemmän tai vähemmän puolueettomia ”tutkimuksia” siitä, tuottaako tasaikäiskasvatus enemmän vai vähemmän puuainesta kuin jatkuva kasvatus. Anneli on oikeassa siinä, että luku kertoo myös puuhun sitoutuneen hiilen määrästa, hiilinielusta. Nyt puhun hiilen sitoumisesta tuohon kasvatettuun puuhun pitemmällä aikajanalla.
Kysymys on siitä, paljonko hiiltä on sitoutunut ja jäljellä puusta tehdyssä tuotteessa 1, 5, 10, 25 tai 50 vuoden kuluttua puun istutuksesta. Lasketaan sitoutuminen hehtaaria kohti ja vähennetään siitä todennäköisesti takaisin ilmakehään vapautunut hiili noina ajankohtina. Täten saadaan erot kasvatustavan vaikutuksesta metsän kykyyn sitoa hiiltä pitemmällä ajanjaksolla ja se lienee tärkeintä puhuttaessa metsän hiilinielusta .ja maapallon ilmakehän hiillipitoisuuteen vaikuttamisesta
Oma maalaisjärkeni sanoo, että paperi ja muut lyhytikäiset puutuotteet vapauttavat sitoutuneen hiilen nopeasti takaisin ilmakehään, kun taas pysyvät puutuotteet, esimerkiksi painekyllästetty sahatavara pitää sitoutuneen hiilen sitoutuneen avuosikymmeniä. Mainitut kasvatusmenetelmät tuottanevat erilaista puuta, jota käytetään erilaisiin tarkoituksiin. Lienee mielestäni kohtuullista kysyä tutkimustuloksia siitä, kumpi menetelmä on ilmaston suojelun kannalta parempi.
Yhä enemmän alan uskoa, että koko suomalsita metsätaloutta hallitsee joku suuri tekijä, joka estää jopa ilmaston muutokseen vaikuttavien totuuksien tutkimusten tekemisen.
n
Taas ”Maalaissepolta” perustelemattomia väitteitä. ”Kokonaisuuden ja mm hiilinielumielessä sillä ei ole merkitystä, koska puun kysyntä määrää mitä ostetaan”
Saattaahan se olla jossain suunnitelmataloudessa näinkin. Totuus on kuitenkin se, että kilpailutaloudessa sitä ostetaan, mitä tuotetaan ja myydään. Jos kuitupuun sijasta tuotetaan tukkipuuta, niin ostavatko kuitupuun tarvitsijat saman määrän 3 – 4 kertaa kuitupuuta kalliimpa tukkia kuidutukseen? Edelleen täydellinen käsityskyvyn puute taloudellisiin perustuvalaatuisiin tosiasioihin.
Eikö Suomessa ole tehty yhtään luotettavaa tutkimusta pitemmän tähtäimen hiilinieluista sekämetsän jatkuvassa että tasaikäiskasvatuksessa? Vai onko kenties siten, että kuitupuun käyttäjät eivät hyväksy julkaistavaksi muuta kuin omia tarkoitusperiä tukevia tutkimuksia?
Maalaissepon väite. ettei puun kasvattaja voi vaikuttaa siihen miten hänen myymäänsä puuta käytetään, vaikuttaa teoreettiselta höpötykseltä.
Jos myyt puusi siten, että paperipuun kokoista puuta on paljon, tai sitten siten että tukklipuun osuus on suuri, niin jopa meikeläisen maalaisjärki sanoo, mihin tuollainen puu tullaan käyttämään. Tosin teoteettisesti ajatellen myyjällä ei ole vaikutusvaltaa myydyn puun käyttöön, mutta talouden rautaiset lait määrittävät pienikokoisen puun käytön vain kuiduksi, ja järdämmän ja kalliimman puun käytön pääasiassa sahatavaraksi.
Remie näyttää olevan ainoa, joka ymmärtää hiilen kierron merkityksen. Muut näyttävät vähän välittävän siitä, mitä puuaineelle tapahtuu hakkuun jälkeen, säilyykö siihen sitoutunut hiili sidottuna vai vapautuuko se nopeasti takaisin ilmakehään.
Eipä ole sattunut silmään yhtään pohdintaa metsän kasvatusmenetelmän vaikutuksesta puuston elinikäiseen hiilensitomiskykyyn. Ainoa asia, joka kiinnostaa näyttää olevan mahdollisimman suuren hiilimäärän sitoutminen puuhun sen kasvuvaiheessa ja mahdollisimman nopeasti. Se kait yleensä tällä palstalla koetaan tasaikäiskasvatuksena. Mielestäni olisi vähintäin kohtuullista ajatella tasaikäiskasvatuksessa väkisinkin syntyvään suureen paperipuumäärään sitoutuvan hiilen lyhyttä säilymistä paperissa ja verrata sitä ehkäpä hitaammin kasvavan jatkuvan kasvatuksen synnyttämään tukkisaannon hiilensitomiskykyyn ajan funtiona. Saattaisi jopa ilmetä, ettei kaikkien vaatima nopeakasvuinen paperipuun kasvattaminen olekaan se hiilen sitomisen kannalta metsän edullisin menetelmä.
Vaikuttaa, että vanhat tunnetut kasvatusmenetelmät, aukko, muokkaus uudistaminen, harvennukset ja hakkuu ja todetaan aina edullisimmiksi. Kokonaisuus ei näytä kiinnostan. Metsän omistajien oletetaan kannattavan ilman epäilyjä kasvatusmenetelmää, joka antaa suurimman puuäärän ja siis rahamäärän pankkitilille. Sehän antaa suurimman metsästä poistettavan puusadon. Ja ehkäpä myös suurimman lisän pankkitiliin. Tarpeetonta ajatella enempää hiilinielua.
Ettei totuus unohtuisi aivan kokonaan, olisi ehkä syytä palauttaa mieliin muutama epäpyhä ajatuskin.
Lienee varmaa, että maailman ilmasto on juuri nyt lämpenemässä. I.lmasto on lämmennyt ja jäähtynyt maapallolla hyvin suuresti ennenkin.
Saattaa olla, että merkittävä osa tuosta lämpenemisestä johtuu ihmisen toiminnasta. Jos näin, niin todennäköisesti ilman hiilidioksipitoisuuden nousu on ainakin yksi merkittävä tekijä. Ilman hiilidioksiidipitoisuuksissa on menneinä aikoin esiintynyt varsin suuria vaihteluita.
Ilmaston lämpenemistä pidetään yksinomaan vahingollisena. Isolle osalle ihmiskuntaa näin on. Osalle maapalloa ilmaston lämpeneminen on myös positiivinen uutinen. Suomi saattaa kuulua Siperian, Alaskan ja pohjoisen Kanadan ohella valtioihin, joiden suhteellinen asema maapallolla saattaa parantua ilmaston lämmetessä. Kuitenkin Suomessa puhutaan enemmän kuin monissa muissa maissa ilmaston lämpenemisen huonoista seurauksista. Miksi? Miksi metsän hiilinielu näyttää olevan meillekin elämän tärkein kysymys?
Onkohan niin, että maailmassa on joillakin todella suuri vaikutusvalta. Heillä on kyky määritellä ja ”painostaa” muut ihmiset kannalleen. Niin suuri kyky, ettei kukaan uskalla tai osaa ajatella tuon vaikutusvaltaisen piirin vastaisia ajatuksia? Toistetaan vain papukaian tavoin ainoana totuutetana samaan. Lienee selväöä, ettö tuon ilmastonmuutos teeman hyväksyminen tuo jonkun lompakkoon miljardeja, jotko poistuvat jonkun toisen lompakosta
Onneksi meillä on Trump, maailman mahtavin ihminen. Hän uskaltaa huomioida tosiasiat ja hänellä on myös mahtia tuode tosiasiat julki. Olisikohan suomalaisten ”papukaijojen” aihetta tutkiskella Trumpin peruteita päätöksilleen?
Anneli ja Remie. Pyrkimykseni oli ja on aikaansaada yksi yhteinen, oikea numerollinen arvo erilaisten ja eri tavalla käytettyjen puiden kasvun ja hajoamisen kokonaisvaikutuksille ilmaston hiilidioksiidin määrään. Mielestäni nykyinen tapa puhua vain hakkuiden määristä tai kasvun suuruudesta ei kerro kaikkea puun ja metsän kyvystä vaikuttaa hiilidioksin muutoksiin.
En tiedä mitkä tekijät tuohon numeraaliseen arvoon tulee huomioida. Tietysti tuotteen kestävyys eli pitkäikäisyys. Miten on puuston kasvuikä? Puuston suuruus? Ehkäpä jopa se, onko kyse tasaikäiskasvatuksesta vai jatkuvasta kasvatuksesta? Minulle avoimia kysymyksiä on paljon.
Koska koko metsätalouden tulevaisuus riippunee tästä oikein, tieteellisellä tasapuolisuudella aikaansaadusta numeraalisesta arvosta pidän kysymyksen käsittelemistä tässäkin julkaisussa oleellisen tärkeänä. Jokaisell puusta tehdylle tuotteelle pitäisi saada numerollinen arvo, jolla tuotteen ja taaksepäin lukien siihen käytetyn metsän (puun) hakkaamisen vaikutus ilmastoon kyettäisiin vertaamaan muihin puuta hyödyntäviin tuotteisiin tai sitten puun sijasta käytettyihin ei puuperäisiin hyödykkeisiin.