Käyttäjän uudehko metsänomistaja kirjoittamat vastaukset
-
Timppa kirjoitti:”Uudehko ei ymmärrä, että puunhankinta kuten mikä tahansa hankintatoimi, on firman avainliiketoimintaa, jota missään oloissa ei voi ulkoistaa. Puun pätkimisen sitä vastoin voi ulkoistaa, kuten firmat ovatkin tehneet.”
Timppa on aivan oikeassa. En ymmärrä. Useat monikansalliuset yritykset liki kaikilla toimialoilla ovat eriyttäneet liki koko liiketoimintansa osiin, joita sitten hoitavat omat erikoistuneet yritykset. Tämä on usein ollut välttämätöntä voitollisen tuloksen saavuttamiseksi..
Eurooppalaisissa sellutehtaissa on tavallista että itsenäiset puun hankintayhtiöt tuovat ostamansa puutavaran tehtaan portille. Tälläisellä toiminnalla hankintayhtiö voi seurata hintoja koko ajan. Lisäksi se kykenee toimittamansa pääpuutavaran lisäksi hakkuussa syntyvät sivulaadut edullisimmalla mahdollisella tavalla sopivaan jalostukseen.
Hieman ihmetyttää Timpan väite, että puun hankinta pystymetsästä on puunjalostajan ”avaintoiminto”. Itse olen uskonut puun jalostuksen olevan sellutehtaan taI sahan. olen ”avaintoiminto”. Olen uskonut tehtaan toiminnan ja tuloksen kannalta olevan samantyekevää, ostetaanko raaka-aine pystyleimikostta vai tehtaan portilta.
kiitoksia vastauksesta maataloustraktorien mukana oloopn ketjussa. Nyt ymmärrän ongelman.
Mielestäni korjuuseen todella erikoistunut yrittäjä osaisi valita käyttämänsäö koneet itselleen taloudellisimmin kussakin kohteessa.
Suotta tässä on asiasta väitellä. Aidolla kilpailulla asia ratkeaisi, mikäli puunjalostusyhtyiöt sallisivat aidon kilpailun omien puunhankintaorganisaatioiden kanssa..
Ihmetteln, miksi asiassa on tuotu esiin maataloustraktorin käyttö. Mikäli päästäisiin tilanteeseen, että puun korjuun ja/tai kuljetukasen hoitaa asiaan erikoistunut yritys, luonnollisesti tälläinen yritys on paras ratkaisemaan kalustokysymykset. Joskus maataloustraktori saattaa olla oikea ratkaisu, joskus joku muutapa.
Useat kommentoijat ovat huomautelleet nykyisten koneyrittäjien usein toistuvista sopimusneuvotteluista ja niiden seurauksena tapahtuvista yrittäjäin vaihtamisista. Se on yrittäjyyttä. Mielestäni juuri tälläistä tarvitaan. kustannusten on pysyttävä aisoissa, kilpailukykyisinä. Puunkorjuun korruptiolla en kuitenkaan tarkoita näiden koneyrittäjien toimintaa.
Puunkorjuun korruptiolla tarkoitan sitä puunajalostusyhtiöiden apuosaston suorittamaa puun hankintaa tehtaalle. Toiminta on suurisuuntaista. Pääosa suomalaisesta puusta kulkee näiden organisatioiden kautta. Kilpailu alalla on näennäistä. Puun tarjonnan ollessa selkeästi suurempaa kuin puun tarve, ei minkäänlaista todellista kilpailua puusta ole olemassa. Toiminnan kannatavuudesta ei ole saatavissa mitään tietoja. Vain hankintapuolen omat väitteet kireistä hinnoista ja kovasta työmäärästä sekä kulujen minimoimisesta. KUKA NIIHIN USKOO.
Kuten aiemmin ole kertonut, markkinataloudessa vain kilpailu sekä oman voiton pyynti tuo edistystä. Ja juuri tällä alalla kilpailua ei ole. Vain osallistujien väitteitä. Tässä on mielestäni suomalaisen puun kauppatavan suurin puute. Mahdollisesti myös ongelma. Ja tämän mahdollisen ongelman ratkaisemiseksi tulisi kauppatapaa muuttaa siten, että alalle erikoistuneet yritykset pääsisivät haastamaan yhtiöiden hankintaosastojen todellisen kyvykkyyden.
Suomen kilpailukyvyn kannalta tässä saattaa olla toimenpide, joka pelastaa Suomen päävientialan.
Minua ihmetyttää se, että viimeiset vuosikymmenet Suomessa ja koko maailmassa kaikki suuret yritykset ovat pyrkineet keskittymään ydinliiketoimintaansa. Ydinliiketoimintojen ulkopuoliset toimet on yhtiöitetty erilleen tai luovutettu alan erikoisyritysten toimialaksi. On yleisesti katsottu tämän lisäävän tuottavuutta. Laajat koko alueen kattavat yritykset olivat muotia viime vuosituhannella. Nyt perätään erikoistuneita yrityksiä, jotta yritys saataisiin kannattavaksi.
Myös suomalaiset puunjalostusyritykset ovat noudattaneet tätä. Useimmat ovat siirtäneet esimerkiksi koneistojen määräaikaishuollot sekä öljyjen vaihdot ulkopuolisen erikoisyritysten tehtäviksi. Myös laboratoriotoimintaa sekä tutkimus- ja kehitystoimintaa hoidetaan usein erikoistuneiden yritysten kautta. Ihmettelen, ettei puun hankintaa Suomessa ole siirretty erikoistuneiden yritysten työksi. Ala on varsin laajaa osaamista vaativa ja tarjoaa mahdollisuuksia suuriin säästöihin ainakin kansantaloudelle.
Siihen on mielestäni kaksi mahdollista syytä.
1)Joko se, että suomalaiset puunjalostusyritykset eivät ole olleet niin tiukoilla, että kaikkiin toimenpiteisiin olisi ollut tarvetta tai
2) puun hankinta pystyhankintana on tarjonnut ostajalle sellaiset mahdollisuudet (korruptio), ettei siityminen erityisyritykseen ole ollut tarpeellista. Perinteellisesti Suomen valtiohan on aina pelastanut puunjalostusyritykset ilman tarvetta suuriin muutoksiin toiminnoissa.Useimmissa muissa Euroopan maissa suomalainen pystykauppamenetelmä on täysin tuntematonta. Trooppisten alikehittyneiden valtioiden laajoissa avohakkuissa menetelmän soveltaminen on tavallista.
Timppa ei ole havainnut kenenkään kieltäneen sopimusta, jossa puukauppa ja puutavara korjataan ja kuljetetaan tehtaalle eri sopimuksilla. Näin ei ole varmaankaan määrätty missään kirjoituksessa tai sopimuksessa. Kuitenkin jokainen, joka yhtään on tutustunut alaan, on vakuuttunut siitä, etteivät puutavaran jalostajat ole halunneet kyseistä toimintaa. Pikemminkin uskon näiden yhtiöiden kaikin keinoin pyrkivän nykyisen toimintatavan säilyttämiseen. Sehän takaa yhtiöille mahdollisuuden korruptioon ilman paljastumisen pelkoa.
Jees h-valta kirjoitti:”Uudehkon metsäomistajan mainitsemat tuulenkaadot vaikka niitä alettaisiin kerätä useammankin kylän aloilta ei todella nykykalustoilla kannata kenellekkään. Siitä ei yksinkertaisesti voi jäädä kulujen jälkeen kantorahatuloja. Joten olen sitä mieltä että jätetään nämä saivartelut ja pipertäjät pitäköön lahoreservaattinsa niin luonnossa kuin päässäänkin.”
Todennäköisesti tuulenkaadion arvo on usein kerrotunlainen. Metsälaki vaatii kuitenkin omistajan korjaamaan kuorimattoman puutavaran metsistään määräaikaan mennessä. Tämän lakipykälän noudattaminen saattaa vaatia tuulenkaatojen poistoa. Sopivin kalöuisto opn tietysti järjestäjän määrätrtävissä.
Lienee selkeää, että mhy:n jäsenelle ja myös alueen koko taloudelle useimmiten on taloudellisinta järjestää alueen yhteinen tuulenkaatojen poisto. Varsinkin etäällä asuvalle kaupunkilaiselle metsänomistajalle ja mhy:n jäsenelle kyseinen toiminta olisi tosi tarpeellinen. Tälläiseen toimintaan mhy on mitä sopivin toimija.
Ihmetteln sitä lujuutta, jolla kaikenlainen pystykauppatapaa kohtaan esitetty arvostelu torjutaan. Kerrotaan omista uskomuksista tai kokemuksista. Otetaan esiin yksittäistapauksia, joissa muutos ei ole johtanut hyvään tulokseen ja niin edespäin.
Olen sitä mieltä, että asialle erikoistunut yritys pääsee yleensä kaikessa parempaan tulokseen kuin ison yrityksen sivuosasto. Toiseksi uskon oman voiton pyynnin olevan paras kehitystekijä kaikilla aloilla. Näihin perustuu uskoni puun korjuuseen ja/tai kuljetukseen erikoistuneen yrityksen menestymismahdollisuuksista.
Toisaalta olen huomannut monessa vakiintuneessa toiminnassa paikalleen juuttumisen vikaa. Asioita on vuosia tehty jollakin tavoin, siksi niitä ei edes vakavasti harkita parannettavan. Johtajalle on helpompaa antaa tapojen olla ennallaan. Olemme huomanneet esimerkiksi bussimatkojen hinnoissa, miten iänkaikkinen tapa on pitänyt kuljetushinnat korkeina, kun taas nykyiset bussitaksat ajavat jopa rautatiet ongelmiin.
En tavoittele pystykaupan kieltämistä. Haluaisin nykyiselle hakkuutavalle kilpailevaa menetelmää, jossa erillisille yrityksille myös käytännössa annettaisiin mahdollisuus osoittaa mahdolliset etunsa ja kilpailla avoimesti markkinoilla. Haluaisin, että kokonaistaloudeltaan edullisin tapa tulee selkeästi esiin. Todennäköisesti joissakin tapauksissa se olisi pystykauppa, joissakin hakkuun ja kuljetuksen erottaminen puun hinnasta.
Toivoisin rehellistä kokeilua kohtuullisen laajassa mitassa. Jos pystykauppatapa osoittautuu parhaaksi, uudet menetelmät häviävät itsestään. Päivastaisessa tapauksessa ostajien organisaatioiden on, pysyäkseen hengissä, pakko parantaa toimintojaan. Kummassakin tapauksessa ainakin Suomen kokonaistaloudellisuus paranee ja suomalaisen puutavaran kilpailukyky maailman markkinoilkla nousee.
Ihmetteln vielä kerran, miksi tälläistä kokeilua vastustetaan teennäisillä verukkeilla.
Olen Timpan kanssa samaa mieltä siitä, ettei MHY ole oikea toimija riskipitoisessa puun hankintakaupassa. Mhy.n tulee kaikissa toimissaan ja aina huomioida oma puolueettoman asiantuntijan maineensa.
Sen sijaa kannatan lämpimästi MHY:n toimintaa esimerkiksi tuulenkaatojen tai muiden pienerien korjuussa. Metsän omistuksen pirstaloituessa ja yhä useamman metsänomistajan asuessa kaupungissa, toiminta, jossa mhy auttaa omistajaa myymään ja korjaamaan tuulenkaadot tai muut pienerät on erittäin suositeltavaa. Esimerkiksi kylän kaikkien metsien tuulenkaatojen korjuu saattaa olla merkittävästi edullisempaa kuin useiden yksittäisten metsäläöiden korjuu. Totto kait mhy ottaa tälläisista töistä soveliaan voitollisen korvauksen.
Timppa kirjoitti mm: ”Jovainin tarkoittama välityskauppahan tarkoittanee sitä, että se välikäsi sitoutuu maksamaan puun myyjälle etukäteen sovitun tehdashinnan ja kulujen välisen erotuksen. Mitä lisäarvoa tästä tulisi? En ymmärrä. Vain sotkua, väliportaan lisäkustannuksia ja puun myyjälle luottotappioriskejä. Eivät ainakaan metsänomistajat hyötyisi.”
Timpan esitys kertoo sen, ettei Timppa todellakaan ole sisäistänyt itse ONGELMAA. Hän lähtee siitä, että kuljetyuksen ja korjuun kustannukset ovat jop nyt samat ja mahdollisimman matalat. Jos näin olisi, Timppa on oikeassa.
Markkinataloudessa kuitenkin vain kilpailutus kertoo edullisimman toiminnan. Ja vika on juuri siinä, ettei nykyinen pystykauppatapa mahdollista rehellistä kilpailutusta. Kilpailutus tapahtuu nykyisin osto-organisation toimistossa kirjoituspöydän ääressä ja ”kilpailuttamisen” mahdollistamat voitot kuuluvat puun ostajalle.
Vain irroittamalla puuaineen hinta korjuu- ja kuljetuskustannuksista saamme tiedon nykyisen kauppatavan edullisuudesta puun myyjälle. Ja juuri tämän tiedon salaaminen on mielestäni pystykaupan korruptiota.
Saattaahan olla, ettei näitä kustannuksia saada alenemaan nykyisistä. Saattaa myös olla, että juuri tälläisiin toimiin ja niiden taloudellisuuteen erikoistunut yhtiö kykenisi laskemaan kustannuksia jopa oleellisesti. Tietysti yhtiö ottaisi välistä yrittäjävoiton, mutta siltikin saattaisi puun myyjälle jäädä nykyistä enemmän. Mikäli kustannuksia ei kyettäisi madaltamaan nykyisista, loppuisi hankintayhtiön taru lyhyeen.
Sallimalla tälläisen avoimen kauppatavan saattaisiin myös jatkuvat puheet pystykaupan korruptiosta loppumaan.
Taitaa olla ilmeistä, että sana korruptio ymmärretään eri tavoilla. Siinä ongelma.
Itse ymmärrän puun pystykaupan suurimmaksi ongelmaksi käytännön, jossa myyjä saa tietää vain puusta maksetun kokonaishinnan ilman yksilöityjä tietoja erilaisten hinnan osatekijöiden suuruudesta. Täten myyjän on luotettava ostajan valinneen myyjälle edullisimmat osatekijöille. Tämä tosiasia yhtyneenä ostajien vähyyteen (kilpailun puutteeseen) voi merkitä puun myyjälle paljon rahaa.
Jotkut näyttävät vaativan puun pystykaupan kieltämistä, jotta käytännöstäpystykaupasta päästäisiin eroon. Itse en usko kieltoon. En kuitenkaan ole kykenevä esittämään keinoa, jolla puun ostoihin saataisiin aito kilpailu.
Ihanne olisi, jos löytyisi tapa, joka pakottaisi puun ostajat rehelliseen kilpailuun. Kilpailuasetelman pitäisi olla sellainen, että puun ostaja käytännössä ostaisi puut taholta, joka kykenisi toimittamaan puutavaran tehtaan portille edullisimmin. Siis jonkinlainen sote-kaavailujen mukainen kilpailutus. Yhtiöiden puunhankintaorganisaatiot joutuisivat aitoon kilpailutilanteeseen itsenäisten puun hankintaorganiosaatioiden kanssa.
En tiedä, miten tähän tilenteeseen olisi mahdollista päästä. Oliskohan mahdollista vaatia tietoja kartellilakeja muuttamalla?