Käyttäjän uudehko metsänomistaja kirjoittamat vastaukset
-
Kiitos rautalankamallista A Jalkanen. Muutama tarkentava ehdotus.
Jos hakkuita lisätään 10 milj. m3 vuodessa, metsien hiilivarasto pienenee 10 milj. m3. Samalla metsien kasvu noilla hakatuilla alueilla pienenee. Pienenemisen määrä riippuu hakkuusta ja hakatun metsän tilasta.
Jos seuraavana vuonna metsää hakataan sama korotettu määrä, metsien hiilivarasto pienenee edelleen saman 10 milj. m3. Ja kasvu pienenee samasta syystä kuin edellä.
Jos kolmantena vuonne jatketaan samaan tahtiin, pienenee metsien hiilivarasto taas 10 milj. m3. Nyt kasvu on jo kolmen vuoden hakkuualueilla pienentynyt lisähakkuiden takia. Lisäksi metsien puuvannon kasvu on laskenut jo liki 30 milj m3 vuodessa.
Vuosi vuodelta tilanne muuttuu samaan suuntaan, kunnes hakattujen alojen kasvu on palautunut ennalleen. Vaikuttaa, että metsä metsiemme puuvarannon kasvu muuttuu nopeasti negatiiviseksi, eli metsämme eivät kyseisessä tilanteessa toimikaan hiilinieluna. Välttämättä tilanne ei olekaan niin ruusuinen kuin rautalankamallisi osoitti.
Asiaa pitäisi tarkistella ajanjaksona, jolloin hakattujen alojen kasvu on palannut ennalleen. Lienee mahdollista esittää ainakin kaksi simuloitua mallia hakkuiden lisäämisen vaikutuksista metsien hiilivarastoon. Toisessa hakkuu keskitetään aukkohakkuisiin ja toisessa hakkuut keskitetään suomalaisten metsien keskiarvoisiin harvennus- ja päätehakkuiden jakaumaan.
Kykeneekö joku suorittamaan kyseisen laskutehtävän, että asiassa päästäisiin nykyisestä pintapuolisesta mututuntumasta enemmän realistisiin arvioihin.
Asiassa vaikuttaa olevan parikin periaatteellista asiaa, joita ei mielestäni ole painotettu riittävästi..
1) Aika, joka huomioidaan metsän hakkuun lisäämiseen käytettävän on huonosti määritelty. Mikäli metsiemme hakkuut lisääntyvät kerralla 15 % ja kasvu lisääntyy saman tai enemmän vasta vuosia myöhemmin, metsiemme puuvaranto saattaa laskea hakkuiden muuttumisen aikana.
Lienee selvää, ettei metsien puuvarojen 15 %:n lisäys voi tapahtua kerralla. Puun käytön pitää lisääntyä samalla prosentilla ja se ei suinkaan tapahdu hetkessä. Lisääntymistä varten pitää rakentaa tehtaat. Metsien käytön lisääntyminen pikkuhiljaa aiheuttaa sen, että myös metsän kasvu aukkoihin alkaa lisääntyä pikkuhiljaa. Näin ollen on todennäköistä tai ainakin mahdollista, että metsiemme puuvarasto ei supistu koko muutoksen aikana.
On selvää ja usein mainittua, että mikäli hakattu puutavara säilytetään puutavarana esimerkiksi rakennuksissa, ei tämä osa puutavarasta lisää ilman hiilidioksiidipäästöjä. Yllättävän vähälle on kommenteissa jäänyt itsestäänselvyys, jos puuta käytetään korvaamaan jotain toista nykyisin käytettyä orgaanista materiaalia, ei ilman hiilidioksiidipitoisuius sanottavasti muutu tämänhetkisestä. Kaikki puusta valmistetut kuidut, eristysaineet, polttoaineet, lannoitteet ja vastaavat kuuluvat tähän aineiden ryhmään. Ne korvaavat nykyisen hiilidioksiidia tuottavan materiaalin puusta tehdyllä vastaavalla materiaalilla.
Ohkohan kyse etelän viherpesurilobbareiden toiminnasta vai Suomen hallituksen kyvyttömyydestä ajaa Suomen ja suomalaisem metsänomistajan etuja?
Vähäisellä kokemuksellanikin muistan 60-luvun leimikoiden hakkuiden ruokatauot. Aina oli jollakin aikaa kaataa pihkamänty ja tehdä tulet. Tulille kaikki lähileimikon työntekijät kokoontuivat aterioimaan omia eväitään. Jokaisella oli eväänä voileivät ja maitopullo. Voileipää käristettiin tulilla ja muistan vieläkin sen mustuneen rasvaisen ruisleivän ihanan maun. Selvitettiin samalla päivän uutiset ja muut ajankohtaiset tapahtumat ilman tulenpalavaa kiirettä.
Milloin metsätyöhön tuli nykyinen kiire? Kenelläkään ei taida nykyjään olla aikaa tulistella lounastauolla?
Visakallion kysymykseen: Jos ylös/alassuuntaan mutkittelevassa putkessa on vähän vettä, saattaa syntyä ongelmia virtauksen käynnistämisessä. On selvää, että vesi asettuu luonnostaan putken alimpiin mutkiin ja ilma ylimpiin mutkiin. Jos putken lähtöpisteeseen juoksutetaan vettä pienellä paineella, siirtyy vesi ylöspäin menevässä putkenosassa ylöspäin pakottaen siellä olevan ilman painumaan alaspäin. Ja näin edelleen jokaisessa mutkaparissa.
Koska alaspäin virtaa vain ilmaa, katkeaa nesteen luppovaikutus, eli syöttöpainetta tarvitaan kompensoimaan nousevan putken osan koko korkeuserojen yhteenlaskettu matka. Putken ollessa täynnä vettä toimii luppoilmiö eli syöttöpainetta tarvitaan vain syöttöpisteen ja poistopisteen välisen korkeuseron korvaamiseen. Lisäksi kaikissa tapauksissa on huomioitava virtausvastus. Kuitenki putken täyttötilanteessa, jolloin virtaus saa olla lähes olematon myös virtausvastus on liki olematon.
Putken muotoilu (mutkien muuttelu) syötön alkaessa auttaa nousevien putkenosien aiheuttaman lupon katkaisussa ja putki saadaan täyteen vettä pienemmällä paineella. Syöttöpaineen suurentaminen auttaa tietysti myös ongelmaan.
Putken koko riittää. Putken laskeminen tyhjäksi talven ajaksi ei kuitenkaan ole välttämättä turhaa. Itse putki kestää jäätymisen. Tavallisesti putkessa on kuitenkin joku säätö- tai sulkulaite, venttiili. Monet kaupan olevista venttiileistä eivät kestä veden jäätymistä venttiilin sisään. Venttiilimateriaali murtuu veden laajenemisen ansiosta. Tyhjennysventtiili putken matalimmasta kohdasta mahdollistaa helpon tyhjennyksenja tuvaa myös venttiilin jäätymisen.
Odottelen vastaiskua. Edellähän ihan puolustellaan jatkuvaa kasvatusta. Ovatko aukkohakkuun ihannoijat vanhentuneet ja väsyneet?
Suomen EU-suhdetta ollaan maan hallituksen ilmoituksen mukaan ”syventämässä”. Tarkoittanee sitä, että entistäkin suurempi osa maan asioista päätetään muualla kuin Suomessa. On todennäköistä, että eurooppalainen näkemys metsien merkityksestä ilmastoon joudutaan huomioimaan myös Suomessa täysimääräisesti.
Pitäisiköhän tiedustella Trumpilta, jospa hän hyväksyisi Suomen Amerikan alusmaaksi EU:n sijasta.
Olen ymmällä. Puun kasvaminen sitoo hiilidioksidia, puun kasvun pysähtyminen ei vaikuta hiilidioksidipäästöihin ja puun lahoaminen vapauttaa hiilidioksidia ilmaan. Tavoitteena on puuhun sitoutuneen hiilidioksidin pitäminen mahdollisimman korkealla tasolla ja mieluiten kasvattaa tätä määrää.
Nopeasti kasvava metsä sitoo paljon hiilidioksidia, kun taas hitaasti kasvava sitoo vähemmän ja kasvunsa lopettanut puu ei ensinkään. Lisäksi kasvunsa lopettanut metsä ei kestä ennallaan. Luonto tekee tehtävänsä, eli metsä lahoaa ajastaan, mikä puolestaan merkitsee hiilidioksiidin vapautumista.
Keskustellaan hakkuun vaikutuksesta metsään sitoutuneen hiilidioksidin määrään. On selvää, että hakkuu lopettaa uuden hiilidioksidin sitoutumisen puuhun. Riippuen puuaineksen käytöstä alkaa puun lahoaminen ennemmin tai myöhemmin. Toisaalta hakattu alue metsitetään ja se alkaa taas sitoa hiilidioksidia, aluksi hitaasti mutta taimettumisen jälkeen yhä enemmän ja enemmän. Aikaa myöten puun kasvu hidastuu ja hiilidioksiidin sitoutuminen pienenee. Onko hakkuun kokonaisvaikutus negatiivinen vai positiivinen riippuu hakatun puutavaran käyttötavasta, aukon uudistamisesta ja tarkasteltasta aikajänteestä.
Vaihtoehtoisesti pitää tarkistella tilennetta, jossa hakkuuta ei tehdä. Metsä ikääntyy, kasvu hidastuu ja lopuksi pysähtyy ja vihon viimein metsän lahoaminen aiheuttaa hiilidioksiden vapautumisen ilmakehään. Lopputulos on surkea. Toimenpiteillä jopa puihin jo sitoutunut hiilidioksiidi vapautuu ilmakehään.
Minulle jää epäselväksi se, miksi väitetään jälkimmäisen tapahtuman olevan ilmaston kannalta edullisempi. Vaikuttaa etteivät sellaisen väittäjät ymmärrä luonnon kiertokulkua.
,.
Olisikohan Metsälehden kommentoijien syytä hieman rauhoittua. Tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti vaikeaa.
Pääosa kommenteista kohdistuu siihen, mitä perustetuille metsärahastoille, niiden osakkaille ja Suomen metsille tapahtuu tuelevaisuudessa. Jos kommentoija on sitä mieltä, että huonoa, niin se saattaa olla totta. Totta saattaa myös olla, että metsärahastot tulevaisuudessa muodostavat merkittävän osan Suomen puutavaran hankinnoista. On myös huomattava, että jollekin on selvää, että vain itse kokonaan omistettu metsä on se ainoa oikea. Joku toinen tuntee olevansa metsänomistaja, jos hän hankkii osauuden metsärahastostya. Meitä on niin monenlaisia eikä kaikille sovi sama.
Ilman perusteellista tietämystä alan kehityksistä tuntuu lapselliselta arvostella koko systeemiä oman kapean näkökannan perusteella. Pidän varmana, ettyä rahastojen kannattavuutta on tarkoin tutkittu asiantuntijoiden taholta ennen rahaston perustamista. Jos taas rahaston osuus tuottaakin omistajalle tappiota, niin eihän se ole muiden ongelma. Mitä tulee rahastojen vaikutukseen Suomen metsien tilaan, niin todennäköisesti metsiä hoidetaan Suomen lakien mukaan. Sen pitäisi todistaa myös kommentoijille, etteivät Suomen päättäjät ole huolissaan edes jatkuvan kasvatuksen metsiä tuhoavasta seurauksesta.
Lisäksi suuri osa Suomen metsien puustosta on nyt kilpailun ulkopuolella. Omistan pitäisi olla vain tyytyväinen, jos pienentynyt puun tarjonta aiheuttaisi ostajien välille edes hieman kilpailua.