Käyttäjän uudehko metsänomistaja kirjoittamat vastaukset
-
<div class=”comment__meta bbp-sidebar-meta”>
<div class=”bbp-reply-author”>”Visakallo<span class=”comment__time bbp-reply-post-date”>8.3.2018, 07:24</span></div>
</div>
<div class=”comment__content bbp-reply-content”>
<div class=”comment__text js-discussion-text”>Jaksollisessa kasvatuksessa hoidetun metsän koko kiertoaikainen tukkiprosentti on 80% tietämissä. Millä perusteella menetelmää voidaan väittää kuitupuuta tuottavaksi?”
Anteeksi tietämättömyyteni. En ole syventynyt tilastoihin. Minun täytyy luottaa omaan järkeeni.
Jos jaksollisessa kasvatuksessa joudutaan menetelmän takia poistamaan kuitupuukokoisia puita niin nehän joutuvat kokonaisuudessaan kuitupuukasaan. Ensiharvennuksessa liki kaikkin poistetut ovat puut ovat liian pieniä tukeiksi eli ne joutuvat kokonaisuudessaan kuitupuukasaan. Seuraavassa harvennuksessa tulee vähän tukkia, mutta silti pääosin kuitua. Avohakkuussa syntyy joka puusta merkittävästi tukkia, mutta syntyy myös hieman kuitua.
Jk-hakkuussa tilanne jokaisella hakkuukerralla lähenee jaksollisen kasvatuksen avohakkuuta, eli syntyy pääosin tukkia. Järkeni ei kykene yhtymään väitteeseen, että tukkisaanto koko tuloksesta olisi molemmilla tavoilla samaa luokkaa.
Olisi hienoa, jos löytyisi jotain tutkittua tilastomateriaalia tukkisaantojen osuuksista molemmilla menetelmillä. Mielellään linkki tutkimukseen olkaa hyvä.
</div>
</div>”Metsäalan oppilaitoksiisa opetaankin tulevia metsäammattilaisia perustamaan mielipiteensä tosiasioihin. Kuvitelmia opettavat vallan toiset tahot.”
Terveisin: Korpituvan Taneli 7.3.2018 klo 23.09
Taneli lienee ihmeellinen metsänero, koska hän kykenee Jätkän lyhyestä kirjoitelmasta päättelemään opetuksen metsäalan oppilaitoksissa perustavan vain tosiasioihin. Ja juuri näistä tosiasioista on tässäkin ketjussa kirjoitetaan. Kuka tällöin päättää mitkä niistä ovat tosiasioita ja mitkä vain kuvitelmia?
Mitä tuosta metsästä tiedetään? Metsä on vanha, Jätkä puhuu viidestä kymmenestä vuodesta.
Miten metsikkö on saanut alkunsa?Onko kyse jaksottaiskasvatuksen muuttamisesta jk:ksi, aukon istuttamisesta vai jonkun susimetsän jättämättä hoitamattomaksi.
Miten metsikköä on hoidettu? Ilmeisesti aluksi harsintametsikkönä? ja sen jälkeen? ja myöhemmin ehkä tavoitteena kehittää todellinen malliesimerkki, mihin jk saattaa johtaa. Vai onko hoitotapaa vaihdeltu jatkuvasti sen mukaan, mikä jk-menetelmä on kulloinkin ollut julkisuudessa ehkä pinnalla?
Toisaalta Taneli saattaa myös kuulua noihin jk-vihaajiin, jotka eivät kykene ajattelemaan omalla järjellään, vaan sokeasti toistavat kerran omaksumiaan ”totuuksia”. Jätkän ja Tanelin kirjoituksista saan käsityksen, että iso osa suomalaisten metsäkoulujen opettajista kuuluu tähän samaan luokkaan. Jätkän mukaan jopa pääosa suomalaisista metsäammattilaisista on nähmyt ja hyväksynyt metsiköstä ajatuksen jk-menetelmän kelvottomuudesta mahdottomuudesta suomalaisessa metsässä.
Onko ehkä jopa niin, että ketjun otsikon väite metsäammattilaisten asenteen vinoutumisesta jk-menetelmään onkin harkittua ja tavoiteltua politiikkaa kuitupuun saatavuuden varmistamiseksi puunjalostusteollisuudellemme?
Jätkä kirjoitti mm:”Meillä on opetusmetsässä havaintokoeala, jonka nimi on ”varoituskuusikko”.
Onko tässä vastaus ketjun otsikon väitteeseen?
Jos metsäalan ammattilaisten opetuslaitoksessa kaikille oppilaille esitetään jk-kasvatukseksi väitetty metsäpalsta, joka on selkeästi ”huono”, lienee oppilaiden vaikeaa edes kuvitella, että jk-kasvatuksella saataisiin aikaan hyvää ja kannattavaa metsänhoitoa. Rehellisen metsäalan ammattilaisen lienee lähes mahdotonta tuollaisen koulutuksen jälkeen suositella jk-metsää kenellekään toiselle anno itselleen.
On huomattavaa, että kuten tässäkin ketjussa on selkeästi kirjoitettu, ei ole konsti eikä mikään tuhota ”jk-metsää” virheellisellä hoidolla. Tämä ketju on pikemminkin osoittanut, kuinka vaikeaa on aikaansaada hyvin kasvanutta jk-metsää.
Ketjussa ollaan vihdoin päästy konkretiaan, eli metsän tuottoon euroissa.
Minä olen ollut käsityksessä, että jaksottaisessa kasvatuksessa on normaalia, että yhteiskunta maksaa taimetusvaiheen kuluja ainakin ensimmäiseen harvennukseen asti. Tämä siitä syytä, että ilman noita tukipalkkioita nuoret metsät jäisivät kannattavuusrajan alapuolelle ja siis hoitamatta ja Suomen metsätalous kuihtuisi.
En tiedä mikä on tapana jk-menetelmässä. Ehkäpä joku tietävä kertoo. Mikäli jk-menetelmässä yhteiskunta osallistuu metsän kasvatukseen niin miten ja missä iässä ja millä perusteella.
Pelkkä osallistuminen on tietysti varsin karkea mitta. Löytyisikö tilastomateriaalia, miten nuo yhteiskunnan panokset eroavat toisistaan eri menetelmissä.
Jean S :n kommentti <span class=”comment__time bbp-reply-post-date”>23.2.2018, 09:40 toi muistiin merkittävän seikan keskultaessa ”oikeasta” metsänhoitotavasta. Hän kommentoi tosiasian, että teemme tänään valintoja, joiden vaikutus näkyy vasta vuosiukymmenien jälkeen. Ja, että nykyisessä muuttuvassa yhteiskunnassa on vaikeaa päätellä sitä, mitä tarvitaan vuosikymmenien kuluttua, kun tänään tekemämme metsätaloutemme muutokset ovat valmiita korjattaviksi.</span>
Meille kaikille saattaisi olla tarpeellista miettiä Jean S:n esittämiä tulevaisuuden kuvia ja omia kuvitelmiamma siitä, millaiseen yhteiskuntaa valmistelemme metsiämme.
Yritin vuosia sitten avata tällä palstalla keskustelua JK:sta. Uskoin tämän palstan olevan paras mahdollinen paikka käytännön ja teoreettisen tiedon saamiseen JK:sta. Pyrin jakamaan aihealueen osiin, joista olisi ollut järkevää keslkustella keskitetysti ja aihekohtaisesti joihinkin tuloksiin pääsemiseksi.
Yritykseni epäonnistui. Monet kommentoivat näyttivät suhtautuvan esitystapaan positiivisesti ja kertoivat kokemuksiaan rehellisen tuntuisesti. Valitettavasti palstan osallistujissa oli kuitenkin muutamia, joiden tarkoituksena oli ilmeisesti estää kaikkinainen järkevä keskustelu asiasta. Nämä keskustelivat siitä, onko jk:.ssa mitään keskusteltavaa, kuinka monta osiota olen jo aloittanut ja mitkä ovat motiivini moisen keskustelun käynnistämisessä,
Yhdyn Paloma Hannosen käsitykseen, että JK:sta on vaikeaa saada luotettavaa tietoa. Toinen asia on siinä, että onko vaikeus kokemuksien saamisesta syy vai seuraus.
Katselin tässä päivänä muutamana Metsään.Fi metsäsuunnitelmaani. Hieman oudoksuin, että jokaisessa toimenpide-ehdotuksessa oli katsottu tarpeelliseksi mainita: ”toimenpiteen perustuvat jaksottaiseen metsänviljelyyn” tai vastaavaa.
Lisäys edelliseen viestiin.
Asian selventämiseksi vielä yksi kysymys vaikkapa Korpituvan Tanelille tai yleensä seurueelle, joka on kaatanut luvallisen aikuisen hirven sijasta kaksi varaa. Miten ilmoitatte kaadot riistahallintoon? Ilmoitattekoa Koorpituvan Tanelin kaatomäärät kaadetuksi 33 kaatoluvan määräämaa hirveä vai 48 elikkoa?
Tuolla toisessa ketjussa oli luettavissa seuraava viesti:”
“Siis 30 + 3 = 48 ?”
Onko jollekkin tällä palstalla vielä jollakin tavalla epäselvää että yksi lupa on yksi aikuinen tai kaksi vasaa. Eli Jätkälle tiedoksi että 30+3=33 lupaa merkitsee 48 elukkaa.
Terveisin: Korpituvan Taneli”
Ihmettelen.
Kun lukee ”Hirvikannan hpoitosuunnitelmaa”, koko säätelyn perusohjeistoa, niin suuri osa suunnitelmasta käsittelee urosten, lehmien ja vasojan keskinäisiä suhteita. Opuksesta saa käsityksen, että suhteiden pitää olla oikeita, muuten ei hirvikanta lisäänny halutulla tavalla.
Tällä palstalla on käsitelty sitä, miksei hirvikanta seuraa ennustettuja linjoja. Asiantuntijat kesällä kesällä ja syksyllä lupia harkitessaan selkeästi ennakoineet kaadettavien urosten, lehmien ja vasojen määrät, jotta päästäisiin ennakoituun talvikantaan. Tällä palstalla on ihmetelty, miksei se onnistu. Syy taisi ainakin osittain löytyä Korpituvan Tanelin viestistä. On selvää, ettei lupien tavoitteena olevat hirvien kantaennusteet voi onnistua, jos ei lupien määrittämiä kaatoja ole aiomustakaan toteuttaa.
Ihmettelen, kuka, ja millä valtuudella on antanut luvan soveltaa moista valinnan mahdollisuutta. Metsästäjän kannalta lienee hyvä, että pakastearkkuun saadaan vasanlihaa, jos ei aikuista hirveä. Talvikannan osalta se kuitenkin saattaa tuhota koko säännöstelyn idean. Säätelyn tarkoituksena lienee hirvikannan säätely siten, että hirvien aiheuttamat vahingot pysyvät kohtuullisella tasolla. Säätelyn periaate oi ole metsästäjien pakastearkkujen maksimointi.
Kiinnostaisi tietää, kuinka yleistä on moinen valinnan vara kaatojen kohteissa. Onko missäään olemassa allekirjoitettua ohjetta valinnan varan toteuttamisesta, vai onko kyseessä vain suullinen ”perimätieto”?