Mielenkiintoinen ketju. Uskon oppineeni paljon molemmista menetelmistä. Ohessa yhteenvetoni nykyisestä tilanteesta.

Vaikuttaa siltä, että ketjun otsikko on asiallinen. Metsäneuvojista saattaa riippua se, milloin kumpaakin menetelmää on syytä käyttää. Metsäneuvojilta taitaa puuttua tietoa ja kokemusta JK-metsään. Ilmeisesti sitä ei ole koulussa opetettu tasa-arvoisena menetelmänä eikä asia ole kiinnostanut työn ohessa, koska valtaosa meetsänomistajista suosii tasailäis-menetelmää. Lisäksi metsäoppilaitoksissa käytetään jopa huonon metsänhoidon esimerkkinä jk-menetelmällä kasvatettua metsäpalstaa.

Aika yleinen käsitys taitaa olla se, että JK-metsä on ”kauniinpi” ja luonnonmukaisempi kuin tasaikäinen metsä.

Poikkeuksena aiempiin keskusteluihin Jk-kasvatuksesta nyt taitaa olla löytynyt yhteisymmärrys siitä, että määrätyissä tilanteissa jk saattaa olla hyvä ja tuottaa jopa paremman kuin perinteinen menetelmä. Ei toki kuutioita mutta ehkä euroja. Se, ettei uudistus vaadi suuria kustannuksia  uudistamisessa auttaa tilanteissa, jolloin metsän kasvuolosuhteet ovat heikot. Tällöin pienestä puumäärästä jää käteen suurempi  osa kuin tasaikäiskasvatuksessa. Korkotason vaikutuksesta tulokseen en ole löytänyt selkeää yhteistymmärrystä. JK-menetelmässä rahaa ei sitoudu uudistamiskustannuksiin koko kierron ajaksi, mutta metsään jäävän  puuston arvo on korkeapi JK-metsässä. Kumpi on määräävämpi tekijä taloudellisessa mielessä?

Minulle tuli yllätyksenä se kiihko, jolla jotkut puolustavat tasaikäiskasvatuksessa syntyvää tukkiosuutta paremmaksi kuin jk-kasvatuksessa.  Uskoin jk-kasvatuksessa metsästä poitettavan pääasiassa vain tukkeja. En ole nähnyt selkeää tutkimustietoa asiasta.

On selvää, että puuston korjuukustannukset ovat jk-metsästä suuremmat kuin tasaikäisestä. Syynä saattaa olla osittain se, että nykyiset koneet on kehitetty päätehakkuuta tai harvennusta varten. samoin konemiehet on opetettu tähän tehtävään,.

Puun laatua on ketjussa käsitelty vain hieman. Vanha uskomus hitaasti kasvaneen puun paremmuudesta kumottiin monella suulla, mutta mitään tutkimustuloksia ei asiasta esitetty.

JK-kasvatuksen suurin ongelma on ilman muuta taimettuminen. Selkeitä numerollisia arvioita ei esitetty, mutta paljon samansuuntaisia mielipiteitä. Lienee selvää, että jk-kasvatus sopii ainoastaan kuusen kasvatukseen. Mänty ja koivu vaatinevat vielä uusia ideoita.

Yhteikuntamme tuki metsätalouteen kohdistuu käytännössä liki kokonaan tasaikäiskasvatukseen. Johtuuko tämä siitä, että jk-menetlmää käytetään vain vähän, vai siitä, että tukipykälät on muotoiltu tukemaan tasaikäiskasvatusta on minulle edelleen epäselvää.

Korpituvan Taneli kirjoitti:  ”JK:ta on tutkittu kaksi ja klolmekymmentäluvulla paljonkin, mutta nämä tutkimukset eivät Antinpojalle kelpaa, kun niissä ei ole ideologiaa lisämausteena, pehmentämässä tutkimustuloksia.”

Noiden tutkimusten aikoina Suomen metsänjalostusta oltiin tietoisesti kääntämästä aiemmasta sahauksesta kehittyneeseen sellun tuotantoon. Kuitupuun tarpeen tyydyttäminen oli ajankohtainen kysymys. Puunjalostusyhtiöt sekä rahoittivat tutkimukset että olivat vaikutusvaltaisimpia määrääjiä yhteiskunnan rahoittamissa tutkimushankkeissa. Olisi ollut ihme, jos tutkimus olisi osoittanut tukkipuun kasvatuksen olevan Suomelle edullisin metsänhoitotapa.

Keskustelu JK-metsien kannattavuudesta taitaa alkaa hiipua.

Mielenkiintoista, ettei yksimielisyyttä edes JK-metsän tunnusmerkeille löytynyt. Joku katsoo, ettei JK-matsissä saa koskaan tehdä uudistustöitä tai alaharvennusta. Joku toinen taas katsoo että kaikki muu on JK-metsässä sallittua paitsi aukkohakkuu.

Toinen keskustelulle tunnusmerkillinen piirre oli se, että viitaukset tutkimustuloksiin Jk-metsässä jäivät kovin vähäisiksi ja niitäkin väitettuiíin puolueellisesti tehdyiksi. Lähinnä kerrottiin mututuntumalla omia ”tosiasioita”. Eikö tosiaan ole julkaistu esimerkiksi luotettavaa vertailututkimusta tukkiprosentista molemmilla menetelmillä? Eikö ole julkaistu puolueetonta vertailua miestyövoiman tarpeesta kummallakin menetelmällä kiertoaikana? Suomessa on uhrattu metsäntutkimukseen tavattomasti varoja ainakin 1850-luvulta lähtien. Eikö kyseinen tutkimus ole kyennyt tuottamaan luotettavia ja kattavia tietoja?

Voisitko tarkentaa väitteitäsi.

Tasaikäisessä metsässä tarvitaan selkeästi enemmän ihmistyötä kuin tasaikäisessä metsässä varsinkin taimivaiheessa ja nuoren metsän hoidossa. Jos näin on, ihmistyön hinnan nouseminen aiheuttaa enemmän tappioita tasaikäisen metsän kasvatuksessa. Minkä olen ymmärtänyt väärin? Lisäksi nuo kustannukset korvaantuvat omistajalle vastavuosikymmenien kuluttua päätehakkuussa. Vertailussa olisi syytä huomioida myös korkomenot.

Lienee tosi, että tasaikäisen metsän uudistamista yhteiskunta tukee. Joku kertoi yhteiskunnan maksavan jopa 22 % uudistuskustannuksista. Mikäli omistaja joutuisi sijoittamaan nämäkin kustannukset omasta pussisstaan, korvaus tulisi päätehakkuussa 70 – 80 vuoden kuluttua. Pienelläkin korolla laskien 70 – 80 vuoden sijoitus nousisi melkoisesti.  JK-metsälle ei kukaan maininnut muuta yhteiskunnan tukea, kuin ilmaiset taimet, jos omistaja vaihtaa jk:n tasaikäisen metsän systeemiin. Siis kaikki koko uudistamiseen kuluva yhteiskunnan tuki kohdistunee vain tasaikäisen metsän tukemiseen. Missä tässä päättelyssä on virhe? Lisäksi tuntuu hieman hassulta lueskella tasaikäisen metsänhoidon kannattavuutta jk-metsään verrattuna, jos kannattavuus ainakin osittain perustuu vain tasaikäiselle metsälle annettuun yhteiskunnan tukeen. Väitetään jopa ettei tasaikäista metsää kannattaisi hoitaa, jos ei yhteiskunta maksaisi osaa kustannuksista. Mitään syytä siihen, että vain tasaikäista metsänhoitoa tuetaan en ketjusta löydä.

Jos metsäammattilaisia kouluttavissa yhteiskunnan kustantamassa oppilaitoksissa katsotaan oikeaksi pitää yllä ja esitellä koulutettaville ja muille metsää, jonka sanotaan ”pilaantuneen” jk-kasvatuksen takia, en ainakaan itse osaa sanoa muuta kuin, että yhteiskunta tässäkin halveeraa jk-kasvatusta. varmasti löytyy lukuisia tasaikäisinä hoidettuja metsiäkin, mutta tuskin niitä asitellään tasaikäisen metsänhoidon tyyppiesimerkkeinä. En tiedä syytä, mutta en usko tietämättömyyteen vaan pidän todennäköisempänä opettajien tai oppilaitoksen väärää asennetta.

Puuki 9.3 klo 8.40

”Kemera on hyvä sijoitus valtiolle halvan kuitupuun tuottamisen mahdollistajana.”

Voisitko tarkentaa vähän tuon ”hyvyyden” laskentakaavaa. Itse kuvittelen, että yrittäjän tulisi toimia siten, ettei yhteiskunnan jatkuvaa säännöllistä tukea tarvita.