Käyttäjän uudehko metsänomistaja kirjoittamat vastaukset
-
Visakallion viesti 20.04.2018 klo 17. 20 antoi ajattelemisen aihetta, ainakin minulle. Ilmeisesti hän työskentelee puun oston parissa ja hinnoittelee puun myyjien tarjouspyyntöjä. Yllätyksekseni hän antaa ymmärtää hinnoittelevansa sen mukaan kuinka mallikkaasti tarjoaja on työnsä tehnyt Visakallio kertoo jakavansa tarjouspyynnöt kolmeen ryhmään. Osan hän hylkää suoralta kädeötä. Osalle hän tajoaa huonoa hintaa ja osalle hän tarjoaa hyvän hinnan.
Visakallio taitaa siten käytännön kokemukseensa perustuen vahvistaa oman mielipiteensä, että tulevaisuudessa Suomessa ostetaan puuta vain hyvin hoidetuista metsistä. Tuon viestin jälkeen ymmärrän, miksi on niin vaikeaa puhua puun myynnin taloudellisista periaatteista. Kysymyksessä ei olekaan vapaa kilpailutalous. Vapaassa puukaupassa moinen menetelmä vie yhtiön katastrofiin. Tuollainen on mahdollista vain monopoleissa tai sitten yhteiskunnan tuilla tuetussa tuötannossa.
Mikäli hän puun myyjän tekemällä työllä todella tarkoittaa myyjän toimia metsänsä kasvatuksessa, ihmettelen. Visakalliohan väittää tarjoavansa sen mukaan millä menetelmällä puu on kasvatettu. Hän ei kerro mitenkään huomioivansa tarjolla olevan puun tuottamaa hyötyä työnantajalleen, tai yhtiölleen edullisimman puuerän hankintaa.
Visakallio on antanut ymmärtää olevansa tärkeä tekijä puukaupassa. Ollut jopa valtion neuvonantajana. Kaikinpuolin siis hyväksyttävä persoona. Jos tälläinen esimerkillinen henkilö tekee työnsä muun kuin työnantajansa taloudellisen edun perusteella, niin se ei voi olla eduksi alalle. Jos tälläinen tärkeä esimerkillinen henkilö vieläpä kehua retostelee sillä, että huomioi tarjouksissa muita kuin työnantajan taloudellisia etuja, on asiassa mielestäni paljon mätää. Lisäksi tuollaisen esimerkillisen alalla pitkään työskennelleen henkilön esimerkki levittää ajatusta laajalle samaan piiriin.
Kolmen suuren ostajayhtiön johtajat kuuluvan maan parhaiten palkattuihin työntekijöihin. Palkka on suuri, koska heidän vastuunsa on suuri. Heillä on päävastuu Suomen puunjalostusteollisuudesta. Jos he salliva ja jopa hyväksyvät työntekijöiltään toimintaa, joka on selkeästi vastoin yhtiön taloudellisia etuja, he eivät ole palkkaansa ansainneet.
Nuo kolme suurta eivät kertoivat liiketoimiensa tulevaisuuden edellyttävän yhteiskunnan maksamia tukia myös tulevaisuudessa, Esimerkiksi yhteiskunta joutuu alentamaan sähkön veroja noille yrityksille, muuten tuho uhkaa, Johtuuko tuo tarve ainakin osittain siitä, että puun ostajien sallitaan käyttää ostoissaan muita kuin yhtiön kannalta edullisimpia ostokriteerejä?
Suomeen on tulossa puunjalostusalalle ulkomaisia kilpailijoita. Miksi? Ovatko nämä kokeneet kansainväliset yhtiöt analysoineet Suomen puun hankinnassa ilmeisesti vallitsevat vinosuuntaukset ja katsoneet Suomen sopivaksi asemamaaksi vain taloudelliseen tulokseen tähtäävään toimintaan.
Gla.
Mielestäni on eri asia, jos ostaja kieltäytyy ostamasta tai jos ostaja kieltäytyy maksamasta myyjän haluamaa hintaa.
Jalkanen 20-04.2018: ”Usko nyt Jovain, pääosa metsänomistajista haluaa käydä pystykauppaa.”
Anneli on oikeassa. Ja tuo osuus kasvaa metsänomistuksen siirtyessä kaupunkeihin.
Valtaosa metsänomistajista haluaa myös kilpailua puukauppaan. Valtaosa metsänomistajista pitää nykyistä järjestelmää korruptoituneena. Eipä ole monta vuotta, kun suuret ostajat myönsivät korruptionsaja saivat siitä sakkoja.
Ovatkohan nuo kaksi metsänomistajien valtaosan tavoitetta jotenkin ristiriitaisia. Löytyisikö jotain parannusta puukauppakäytäntöihin?
Useissa läntisissä maissa puukauppa ja puun korjuu on kilpailtua toimintaa. Siellä toimii väliporras, jossa on runsaasti yrittäjiä, jotka tarjoutuvat ostamaan puita pystykaupalla ja myyvät sitten ostamansa tavarat itselleen parhaalle ostajalle joko kotimaahan tai ulkomaillle.
Ymmärrykseni mukaan tuo k puukaupan ja korjuun todellinen kilpailu saattaa auttaa nykytilanteen pahimpien virheiden korjaamisessa. Löytyisikö esimerkiksi tuolta linjalta ratkaisua nykyisiin puukaupan ongelmiin?
Edellinen vain vastauksena Annelin kommenttiin. Jos asiaa halutaan käsitellä laajemmin, tulee siitä avata oma ketju.
Gla:lle.
Tänä aamuna 20.04 2018 totesit viestissäsi koko tämän kiistajupakan alkaneen siitä Visakallion kommentista, jonka mukaan vain hoidetuista metsistä ostetaan puita. Nyt toteat ettei kauppaa synny, koska puunmyyjä ei suostu myymään puuta tarjottuun hintaan.
En tiedä kotikieltäsi, mutta ainakin minun korviini kuulostaa väite ostajan kieltäytymisestä puun ostamisesto jotenkin falskilta tilanteessa, jolloin myyjä ei suostu myymään puuta tarjottuun hintaan. Ymmärrykseni ei suostunut hyväksymään moista väitettä tuossa tilanteessa. Ainakaan minulle ei olisi tuottanut mitään vaikeuksia kertoa asiasta ”puolueettomasti”.
Pyydän anteeksi, jos olen loukannut jollakin tavalla. En kuitenkaan mahda luonteelleni mitään. Mielestäni mitkään tekosyyt eivät oikeuta perustelemattomiin tai jopa virheellisiin tulkintoihin. Eivät varsinkaan tilanteissa, jolloin tuolla tulkinnalla vihjataan koko uudehkon jk-metsänkasvatustavan olevan tulevaisuudessa viraton ja tuottavan vain myyntiin kelpaamatonta puutavaraa.
Eiköhän moista yhden sanan selitystä liene nyt käsitelty riittävästi.
Timppa kysyi mielipidettäni siitä, miksi jk-metsää kannattaa kasvattaa. Vastaus on, että en tiedä. Syynä ehkäpä se, että olen ”uudehko”. Syystä, etten tiedä vastausta olen lukenut tätä ketjua poikkeuksellisen tarkasti.
Gla kyselee, miksi huonosti hoidettu leimikko on vaikeammin myytävissä kuin huonosti hoidettu.
Myyntsopimus edellyttää aina sekä myyjän että ostajan hyväksyntää.. Vaikeammin myytävissä tarkoittaa sitä, että ostajalla ja myyjällä on normaalia suuremmat erimielisyydet hinnasta, eli hintaan vaikuttavista tekijöistä.
Ymmärrän hyvin, että huonosti hoidetussa leimikossa epävarmuuksia tuottavia seikkoja ja yllätysmahdollisuuksia saattaa olla enemmän kuin hyvin hoidetussa standardimetsässä. Ostajalla ja myyjällä on erilaiset käsitykset näistä korjuuseen johtuvista kululisistä. Useimmiten ammatikseen ostavalla osapuolella on laajempi kokemus ja oikeampi käsitys noista epävarmuuksista kuin satunnaisisti kaupaa tekevällä myyjillä, joka useimmiten ei koskaan ole ollut korjuusta vastuussa.
Väitän kuitenkin, että liki aina on mahdollista löytää hinta, jolla ostaja tekee kaupan. Se tyydyttääkö hinta myyjää on sitten toinen asia.
Visakallio ja Gla. Kritiikkini kohdistuu väitteisiinne, että tulevaisuudessa VAIN tasaikäissti kasvatettua puuta ostetaan. En kiistä väitteitänne puiden nmäärä- tai hintaeroista. Ihmettelen loppupäätelmäänne, että vain määrätyllä lailla kasvatettu puu kelpaa ostajalle.
Metsänomistajalla saattaa olla millaisia ennakkoluuloja tahansa. Omistaja saa kasvattaa metsäänsä millä tavalla haluaa. Se on yksinomaan omistajan päätös. Puun ostajat ovat kuitenkin liikeyrityksiä, joiden ainoa tavoite on tulos, ja tulos rahallisesti, ei kuutioina. Heille yrityksen menestymisen saavuttamisen tavoite asettaa rajat omien mielipiteiden seuraamisille. Jos tällainen yritys suorittaa raaka-aineen hankinnan muilla kuin liiketaloudellisiesti edullisimmilla perusteilla, se on pian entinen yritys.
Väitän, että puun hinta, ja nimenomaan hinta tehtaalla on se, mikä määrää hankinnan. Ei kasvatusmenetelmällä ole mitään merkitystä, jos laatu on samanlaista. Vapaassa kaupassa puun ylituotantotilanteessa puun tehdashinta asettuu sellaiselle tasolle, joka on ostajalle edullisin. Siis ostajan päätös tasaikäisenä kasvatetun puun ja jk-menetelmän tuottaman puun välillä perustuu ainoastaan hintaan, ei kasvatustapaan.
Minulla näyttää olevan vaikeuksia ymmärtää Visakallion ja Gla:n aivoituksia.
Kumpikin näyttää olevan sitä mieltä, että ostajat ostavat vain hyvin hoidetun metsän puita. Kyse ei ole puun laatueroista. He vakuuttavat taas kerran sitä, ettei ”huonosti” hoidetusta maksettava matalampi puun hinta riitä ostajalle, vaan hinnasta huolimatta ainoastaan hyvin hoidetusta tasaikäiskasvatetusta puusta on tulevaisuudessa ostokysyntää.
Itse olen sitä mieltä, että puukaupassa ainakin ostaja toimii aina bisnesmielessä. Puun ostajat eivät osta puuta sen mukaan miten puu on kasvatettu, vaan sen mukaan minkä verran tuolla puulla on positiivistä vaikutusta ostajan taloudelliseen tulokseen.
Käytännössä vaikeasti korjattavan puun hinta laskee niin paljon helposti korjattavan puun hintaa enemmän, että ostajalle on taloudellisesti yhdentekevää, kumpaa puuta ostetaan. Jos joku ostaja asettaa kasvatusmenetelmän puukaupan taloudellista tulosta tärkeämmäksi, seuraa pian ongelmia. Ostajan myymän tuotteen myyntihinta ei kuitenkaan voi olla kilpailijoiden saamaa hintaa korkeampi, vaan tuo ostaja menettää osan omasta tuloksestaan. Kun riittävän kauan jatkaa moista toimintaa seuraa tappiollinen tulos ja ehkäpä jopa konkurssi.
Eräs asiayhteyteen ehkä hieman sopiva kysymys, jos sallitaan.
Muistan kotonamme vuosikymmeniä sitten käydyt keskustelut istuttamalla syntyneen metsän puun suoruudesta. Osa metsureistä vaitti, että muokattuun löyhään maahan istutettu taimi lähtee kyllä hyvin kasvuun, mutta sen kasvaessa lisääntyvä paino eiheuttaa jossakin vaiheessa juuren asennon muutoksen ja siitä johtuvan tyvimutkan. Onkohan asiaa tieteellisesti tutkittu ja millaisin tuloksin?
Tasaikäiskasvatuksessa kyseiset mutkalliset puut poistetaan selluhattilaan ensimmäisissä harvennuksissa eikä niitä ole ongelmiksi. Jk-kasvatuksessa ei varsinaisia harvennuksia liene tarpeen tehdä. Aiheutuuko juurimutkasta ongelmia jk-kasvatukseen?
Sekä Visakallio että Gla eivöt ilmeisesti vieläkään ole sisäistäneet bisneksin ideaa. Nyt kumpikin väittäöä, ettei tulevaisuudessa hoitamattomilla tai jk-metsistä osteta puuta. Heidän mielstään huolella hoidettu metsä takaa myynnin ja siten myös kannattavan puuntuotannon,
Pyytelin jo aiemmin perusteluja moisille näkemyksille. Totta kait kotjuun vaikeus vaikutt aa hintaan, niin nykyisin kuin tulevaisuudessakin. Mitä hankalampaa korjata puut, sitä matalampi ostohinta. Tuo lienee itsestään selvää kaikille
Jos puun hintataso laskee yleensä, on varmaa, että tuotetaanpa puuta tasaikäiskasvatuksena tai jk-menetelmällä, laskee puun hinta.Hinnan laskun voisi olettaa teoreettisesti laskevan yhtä paljon kummallakin tavalla tuotetussa metsässä. On totta, että metsässä. josta nyt maksetaan vähemmän, nollaraja saavutetaan pienemmän laskun jälkeen. Toisaalta metsässä, jonka tuottamiseen on sijoitettu merkittäviä panostuksia, tasaikäiskasvatus, kannattavuusraja ei olekaan nollassa vaan nollan yläpuolella. En ole pätevä arvioimaan saavutetaanko realistinen nollaraja vai kannattavuuden nollarajahinnan laskiessa aiemmin.
Puun hinnan laskeminen alle nollarajan tai kanattavuuden nollarajan loppuu ainakin sijoituksia vaativa tasaikäismetsätalous kaikilta metsäänsä bisneksenä kasvattavilta omistajilta. Jk-kasvatuksessa metsö taas jatkaa kasvuaan ikään kuin hinta ei olisikaan laskenut, Kokonaistuloksena hinnan pysyvästä halpenemisestä kaikki Suomen metsät siirtyvät jk-kasvatusta muistuttavaan kasvutapaan. Sieltä myydään sellaista puuta, ja sikllä hinnalla joka sopii ostajille. Siksi pyysin perusteluja väitteella, että vain tasaikäisinä hoidetuista metsistä myydään puuta.
Voisivatko