Käyttäjän Ukkopekka kirjoittamat vastaukset
-
Ihme homma, että aina kun mönkkäreistä on puhe, niin heti on traktorimiehet vakuuttelemassa, ettei sillä mitään tee. Mielenkiintoista olisi kuulla omakohtaisia kokemuksia siitä, mitä mönkkärillä pystyy tekemään ja erityisesti mitä on jo tullut tehtyä. Itse olen parin vuoden sisään ajanut vajaat sata mottia puuta pinolle, talven lumityöt 100 m tien ja pihan osalta, päälle sitten kaikenlaiset tavaran kuljetukset ja pienimuotoiset soran ajot.
Jos puu on pötkötellyt pidempään, sitä tosiaan kannattaa irrotella vähän sivusta nykäisemällä. Sitten kun puuta vinssaa kärryyn, kannattaa seurata, miten se kulkee ja tarvittaessa nostella tukin päätä irti mättäistä ja kantojen takaa. Korkea vetopiste auttaa, mutta varsinkin pitkältä vinssatessa veto tulee kuitenkin alempaa. Kaukosäädin on ihan ehdoton, sillä saa homman hoidettua yksin. Veto kannattaa pysäyttää heti, jos puu ei liiku ja korjata vaiva. Itse nostelen tarvittaessa esim. nostokoukulla saksista samalla, kun ohjaan vinssiä kaukosäätimellä. Säästää vinssiä ja lisää sen elinikää. Kannattaa, vaikkei nämä nykyään kovin kalliita olekaan. Parilla sadalla saa jo hyvän kaukosäätimellisen vinssin tai viidellä kympillä kaukosäätimen vanhaan.
Jäi vähän epäselväksi, että millainen tuo sinun kärry on. Jos siinä ei ole riittävästi pituutta, kuormasta tulee herkästi takapainoinen ja se taas sitten keventää takapyöriä ja huonontaa pitoa. Näin varsinkin, jos meinasit lastata rungot kokonaisena kyytiin? Hienommissa kärryissä on siirrettävä teli, joka poistaa ongelman. Jos kuitenkin päättää ajaa ylipitkät puut lyhyellä kärryllä, päät roikkuu helposti turhan alhaalla. Vaivaa auttaa, jos kärryn alimman varvin kasaa ensin lyhyemmistä puista ja laittaa pitkät vasta näiden päälle. Jos tämäkään ei auta, voi lopuksi laittaa vinssillä vedon aivan takaa, jolloin perä nousee vähän. Vaijerin voi kiertää puiden ympäri, mutta monesti pienessä kuormassa riittää, että vedon laittaa vain yhteen isoon runkoon. Näillä virityksillä olen ajanut pisimmillään paksuja kuusimetrisiä tyvitukkeja. Ajettavuus on suoraan sanottua kauhea, mutta onnistuu, jos ei tee liian isoa kuormaa. Jarrut loppuu herkästi ylisuurella kuormalla, tämä pitää huomioida ajaessa. Ja kärryn renkaisiin riittävästi ilmaa. Jos ei ole tukijalkoja, kärry kippaa helposti sivulle. Vaiva vähenee sitä mukaa, kun kuorman koko kasvaa. Itse vinssaan lähes poikkeuksetta suoraan takaa, silloin ei ole pelkoa kaatumisesta, eikä tarvitse pelata sivujalkojen kanssa.
Vinssi vaatii virtaa ja mönkijän omassa akussa loppuu herkästi puhti. Kärryyn kannattaa siksi laittaa vinssille oma isompi akku. Itse laitoin lisäakun vielä mönkijän takaboksiin ja tästä saa tarvittaessa lisävirtaa kärryyn pikaliittimellisillä kaapeleilla. Puhti riittää helposti päivän ja lataus yön yli ylläpitolaturilla. Kun kaikki akun on yhdistetty latauksen ajaksi, kaikki akut saa ladattua samalla kertaa. Lisäakut kannattaa laittaa erillisen pääkytkimen taakse ja ottaa käyttöön vasta tarvittaessa, säästää akun elinikää. Sitten vielä muistutus, että liian matalalla jännitteellä vinssaaminen voi käräyttää vinssin. Tämän väitteen todenperäisyyttä en ole itse selvitellyt sen enempää, mutta minulla ei sitä pelkoa olekaan tällä kapasiteetilla.
Itsellä tämänvuotinen projekti on jo takana. Valtaosa puista tuli helposta maastosta ilman isompia ongelmia. Loppuosa tuli vaikeasta maastosta yllättävänkin helposti. Pari kertaa jäi kiinni kunnolla, kun routaa ei ollut ja upposi kuorma päällä mahaa myöten. Irrotus onnistui vinssillä ja vedättämällä samaan aikaan. Neliveto ja lukko auttaa kummasti etenemistä. Teho ei olekaan monesti se rajoittava asia, vaan pito. Tätä auttaa renkaan karkeampi kuviointi tai ketjut. Parhaat on salmiakkikuvioiset ja tietty kaikkiin pyöriin. Lisäpaino mönkijään auttaa myös, erityisesti jos mönkijä on sieltä kevyemmästä päästä. Jumin kohdatessa mukana on hyvä olla riittävän pitkiä liinoja ja voimakertojia. Tehon lisäys on huomattava.
Tähän saakka kaikki puut on saatu kyytiin ilman, että olisi tarvinnut ankkuroida mönkijää mihinkään kiinni. Pelkkä seisontajarru on riittänyt. Jos homman hoitaa jäällä, tilanne saattaa olla hankalampi. Kokeilemalla selviää. Avantoon ankkurointi kuulostaa järkevälle. Vaikeimmista paikoista puut kannattaa vinssata vasta kun kyydissä on jo pari runkoa. Pysyy huomattavasti paremmin paikoillaan. Tuli vielä mieleen, että voisiko vinssauksen hoitaa vesirajasta (jos siis mantereessa ei voi ajaa)? Silloin pitoakin on heti enempi, eikä yhdistelmä lähde niin herkästi liukumaan. Kannattaa kokeilla, on nimittäin niin, että kaikki ylimääräinen turaaminen vie aikaa ja alkaa tuntua ennen pitkää työläältä. Ensin kannattaa kokeilla vetokykyä pienemmällä kuormalla ja sitten sitä voi lisätä, jos homma toimii. Kuorman keventäminen kesken kaiken on aina turhaa työtä ja sylettää varmasti.
Jutut voi olla vanhoja, mutta käytännön kokemukset kiinnostaa aina. Erityisesti tällaisissa poikkitieteellisissä jutuissa, joissa tuo teoriapuolikin voi olla vähän kyseenalainen. Naapurin isännät nauraa itsensä tärviölle, kun näkee kaupunkilaisen maalailevan kantoja, pitää varmaan pimeällä tehdä.. Uskon vahvistus on enemmän kuin paikallaan ja erityisesti ihan oikeaan käytännön tekemiseen perustuvana.
Tämä keskustelu ei tarttunut silmään, kun etsin tietoa asiasta. Soitin siis Yaralle, josta vahvistettiin aiemmin kerrottu tieto: Ad Blue ja kantokate sisältää saman määrän ureaa. Ad Blue ei ole kasvinsuojeluaine, joten sen vuoksi sen käyttöä ei voi suositella. Mutta kotitarvekäyttöön se kyllä minun järjen mukaan soveltuu hyvin, kun sitä saa huoltoasemilta ja järkevän kokoisissa pakkauksissa. Urean vaikutus perustuu ph:n muuttumiseen, joten tässäkin mielessä Ad Blue on käypäistä; väkevyydeltään samanlainen liemi antaa saman lopputuloksen.
Sateen vaikutusta en huomannut kysellä. Käsittely suositellaan tehtävän heti ja viimeistään kolmen tunnin kuluessa. Vaikutus kestää usean viikon ajan, mutta ainakin teoriassa tehon luulisi heikkenevän, jos kaatosade osuu käsittelyn alkuun. Viikon kuluttua tartuntaa ei enää tapahdu, eli riittää, että urea pysyy kannossa tämän ajan. Jonkin ohjeen mukaan sitä pitäisi lorottaa niin reilusti, että aine alkaa valumaan reunoilta yli.
Ruisku tulisi ensimmäisenä mieleen levitysvälineeksi, mutta siis jos käsittelyä pitäisi jatkaa pakkasillakin vielä hetken aikaa, niin ruisku jäätynee varsin pian. Menisi siis pensselihommiksi, jos haluaisi tehdä viimeisen päälle. Tai sitten kaataa vaikka kastelukannusta tai jaffapullosta suoraan. Kannattanee kaataa ensin muutama runko ja käsitellä sitten useampi kanto kerrallaan. En haluaisi vyötäisille yhtään lisää kannettavaa.
Ad Blue löytyy jo, mutta unohdin hommata väriaineen. Äkkiä tuli mieleen vesiväri tai punajuuren liemi tai kahvi, tässähän riittää, että itse näkee, mitkä kannot on käsitelty. Laatuahan ei tarvitse sen enempää ihmetellä, kun tekee levityksen huolella.
Tuntuu vähän leikkimiseltä koko homma, mutta pakko kai se on tehdä. Hakkuu ei muutenkaan suju liian nopeasti aloittelijalta, eikä tämä ainakaan paranna tilannetta. Kunnon talvesta ei ole takeita ja jos jää odottelemaan tuota ”muutamaa viikkoa” ympärivuorokautisten pakkasten alettua, niin pahimmillaan siinä ehtii tulla lunta niin paljon, ettei hommat sitten onnistu sen vuoksi. Riski toki pienenee ilmojen viilentyessä tai lumen sataessa, mutta tartuntavaara ei silti katoa kokonaan, ennen kuin käävät on jäässä. On siis joko otettava ”pieni ja hallittu” riski tai lotrattava liemen kanssa.
Omat kengät valkkasin sillä ajatuksella, että niihin mahtuu puristamatta tuplasukka merenovillaisina tai mereno+normivillasukka. Ensimmäinen reilumpi koeajo toi esille lievää varpaiden hiertymistä. Toivottavasti tokenee tuplasukilla, urkkateippiä tarvittaessa lisäksi. Muuten edelleen oikein tyytyväinen, rasvattuna pitää hyvin kuivana. Oman kokemuksen perusteella sanoisin, että sovittakaa ihmeessä kenkänne, voi muuten tulla ikäviä yllätyksiä. Postimyynti on vähän kankea tässä.
Perstuntuma oli, että tilhin kengissä oli leveämpi lesti kuin huskilla. Jalaksella ja sievillä oli ok tuntuisia malleja, mutta ne tuntuivat vähän löysiltä ja menivät kasaan nilkkaa taivuttaessa. Ts. ei lupaa hyvää pitkän päälle? Muita en testannut.
Alv-jankkaukseen en lähde mukaan. Varusteet ostetaan sen mukaan mitä tarvitaan. Kokonaisale on silloin vähän alle puolet ja tässä puhun pelkistä veroista. Verohyöty tulee siitä, jos voi jaksottaa ostoja tulojen mukaan ja siis jos tarve on ylipäänsä olemassa. Ei muusta.
Pitkällisen miettimisen jälkeen kävin hakemassa stihlin dynamic s3 turvakengät. Näissä ei ole kalvoa ollenkaan, nahkakengät. Puolen päivän raivuut kesti kastumatta rasvasin ennen käyttöä. Positiivinen ensivaikutelma. Näissä on leveämpi lesti kuin huskin kengissä, sopi itselle paremmin. Alvin sisältävä hinta oli jonkin verran alle parisataa.
No ei sitä kantturaa sillä vetolevyllä sentään sinne lahtivajalle asti vedetä. Voi muuten alkaa pian päivä paistamaan levyn läpi. Levyllä kannattaa vetää isommalle uralle, jos on kovin paha paikka tai jos ei mahdu kärryllä kääntyilemään. Mutta aina nykäistään suoraan kärryyn jos pystytään, saa suoraan vajalle ilman, että tarvitsee veivata edestakaisin.
Taitaa tolopainen olla omien ennakkoluulojensa vanki. Sehän ei voi olla toimiva, jos sinusta siltä tuntuu. Kokeile tai katso joskus sivusta, voit yllättyä.
Kärry ei kippaa vinssatessa, jos vetää puut kyytiin takasektorista. Toinen hyvä konsti on, että heittää muutaman rungon ensin pohjalle tai ylipäänsä jättää vaikeimmat puut viimeiseksi. Kärryn paino rauhoittaa kummasti. Jos tämä ei jostain syystä onnistu, hommaa voi auttaa laittamalla kärryn sermin kupeelle sivutuet. Itse en ole näiden kanssa jaksanut pelata, kun ilmankin pärjää.
Hirven saa yksin kyytiin vinssillä, oli se kelkassa tai ei. Ruho liikkuu helpommin, jos nostaa puomin pystyyn. Ts. kohottaa vähän samalla kun vetää. Ei tartu kiinni jokaiseen kantoon. Kärryyn vetämistä helpottaa, jos laittaa esim. voimakertojan kiinni sermiin ja vaijerin kulkemaan tämän kautta lavallevetovaiheessa.
Tässä toistaa vähän itseään, mutta mönkkäri toimii pienimuotoisessa puunajossa. Urakkahommat sitten eri kalustolla. Ja jos ei ole kiire tai tehokkuus ei muutenkaan määritä kaikkea toimintaa, ei mikään estä ajamasta isompaakaan määrää.
Näkemättä itse ko. tilanteita ei voi varmuudella sanoa, mutta tapahtumakuvauksen perusteella voi arvailla, että heinikkoajossa on ollut liian kova tilannenopeus. Jos esteet ei näy pidemmältä heinikossa ja jos ei ehdi väistää tai pysäyttää sitten kun näkyy, niin silloin vauhtia on ollut liikaa.
Ojan ylityksissä pitää olla tarkkana. Olennaista on valita ajolinja niin, että ylitys tapahtuu kohtisuoraan ojaan nähden. Jos oja on kovin syvä ja/tai reunat kovin jyrkät, on olemassa vaara, että heittää kuperkeikan taaksepäin ojasta noustessa. Jos pahaan ojaan on pakko ajaa, ylösnousun voi varmistaa vaikka vinssillä. Jos ajoa on enemmälti samasta kohtaa, sillan tai edes nopeasti kyhätyn risurummun teko helpottaa menemistä kummasti. Jos ojan yrittää ylittää ajamalla vinosti, kaatumisen todennäköisyys kasvaa.
Ja edelleen, myös sen traktorin voi saada kaadettua ojan ylityksessä. Uudemmissa hytti varmaan kestää, miten lie vanhempien laita? Mönkijän alta voi onnistua pääsemään pois, jos ei loukkaa itseään pahasti. Ja ei sitä pakko ole suorille käsille puntata, riittää, että jotenkin pääsee ryömimään pois. Traktoria taitaa jäädä riskiltäkin mieheltä nostamatta. Sopii toivoa, että hytti säilyttää muotonsa, ettei kuski jää jumiin. Jos voi valita, niin yrittää olla kaatamatta mitään vehjettä. Ennakoimalla ja turhia riskejä ottamatta.