Itse ajattelen tämän niin, ettei hankintahakkuu tietenkään voi kilpailla määrillä pystykaupan kanssa. Eikä siihen kai pyritäkään. Se on kuitenkin käytössä oleva ja käypäinen kauppatapa. Ja sikäli kun ymmärrän, se on ihan vertailtavissa pystykauppaan laadun ja muiden hakkuusopimuksessa sovittavien asioiden osalta. Eli miksi siis hankintapuusta ei makseta kunnon hintaa. Tähän ei kukaan ole vielä vastannut niin selvästi, että minäkin sen ymmärtäisin.

Esimerkiksi jos vaikkapa tuo Äänekoski nielee Jätkän mainitseman määrän puuta, niin pikkukaupoilla niitä kauppoja joutuu tekemään enemmän, jotta päivän kiintiö saadaan täyteen. Todennäköisesti valtaosa siitä täyttyy kuitenkin pystykaupoilla, pienet hankintapuumäärät uppoaa sekaan niin, ettei niillä liene oleellista merkitystä asiassa. Pienistä kaupoista aiheutuu periaatteessa enemmän työtä ja enemmän kuluja. Kuitenkin kuitupuulle maksetaan hankintalisää ja sinänsä ne hankintapuutkin kelpaa sinne hyvin. Ja jos mukana on tukkia, niin pieni toimitusmäärä on todennäköisesti huomioitu hakkuusopimuksen hinnassa. Eli kaupan pieni koko ja siitä johtuva ylimääräinen työ ym. ei pitäisi tässä olla selitys.

Tuota tukin hankintavähennystä en vaan ymmärrä. Hakkuusta on tehty etukäteen sopimus, jossa mitat ja laatuvaatimukset on kerrottu. Jos latvaläpimitta alittuu, lenkoutta on liikaa tai oksissa on sanomista, kyseessä on raakki ja siitä maksetaan silloin raakin hinta (joka on alle kuitupuun hinnan). Tukit tarkistetaan vastaanotossa yksi kerrallaan ja mitat katsotaan laaserilla. Jos joku raakki menee läpi, niin se on silloin ostajan ongelma. Näinhän voisi käydä myös moton mittaamalle tukille, kun kaikki kuitenkin menee saman linjaston kautta.

Tästä seuraa se, että kaikki hyväksytyt hankintatukit pitäisi olla priimaa. Ja mitat on alun perin myyjältä saatu, joten ne kyllä pitäisi olla kohdallaan. Sopimuksissa on usein listattu käypäiset mitat vastaanottopaikoittain, tämä kielii siitä, että mitat on mietitty ja kaikki pitäisi olla kunnossa. Miksi siis siitä ei silloin makseta täyttä hintaa, saati hankintalisää? Pieni eräkoko voisi olla yksi looginen selitys, mutta ainakin MG:llä tämä on jo huomioitu hinnoittelussa. Ts. sen ei pitäisi olla olennainen tekijä.

Näin amatöörinä tulee mieleen, että sellunkeittäjät haluaa pitää suhteet kunnossa ja varmistaa raaka-aineen tasaisen saannin. Metsänhoitosuosituksetkin lähtee siitä, että puusto kasvatetaan alkuun tiheänä (=varmistetaan kuitupuun runsas määrä). Hankintahakkuusta voidaan siksi helposti maksaa hankintalisä, näin varsinkin nykytilanteessa, kun hankintapuun hinta on jämähtänyt vuosikymmenten takaisiin lukemiin, tuontikuidusta maksetaan liki tukin hinta ja nykyisellä sellun hinnalla sellunkeittäjä käärii joka tapauksessa hyvän katteen raaka-aineen hinnasta riippumatta.

Tässä kuviossa sitten tukki on vain välttämätön paha, kun sitä pelkkää kuitua ei kuitenkaan sieltä metsästä saisi. Ja oletettavasti kaikkien olennaisin tekijä on noiden tukkien hinnoittelu sen jälkeen, kun firmat käy niillä keskenään kauppaa. Viimeistään siinä vaiheessa se yksittäisen hankintahakkaajan laatuongelmainen tukki on priimaa ja hinta on jotain ihan muuta kuin mitä siitä on hakkaajalle maksettu. Ts. tukistakin kääritään reilu kate hakkaajan kustannuksella.

Nykysysteemi on niin syvälle juurrutettu ja pitkään vallinnut, ettei sen muuttaminen ole helppoa, jos olisi ylipäänsä mahdollista. Mutta entä jos metsänomistajat laajalla rintamalla alkaisivat suosia harvempaa kasvatusasentoa heti alussa ja harventaisivat taimikot ajoissa tukinkasvatusta suosien ja kuidun kustannuksella? Jopa niin radikaalisti, ettei kuitua korjattaisi ollenkaan, vaan kaikki kaadettaisiin jo etukäteen maahan. Tukista tulisi näin oksaisempaa, mutta kun tukin laadusta ei kuitenkaan makseta mitään lisää, niin tämäkään ei haittaisi. Kasvuvauhti olisi näin nopeampaa kuin tiheänä kasvatetulla. Jos taas taimikot on ajoissa harvennettu, ei niihin pitäisi tulla tuulituhojakaan sen enempää kuin muihinkaan hoidettuihin metsiin.

Jos tämä systeemi yleistyisi, edes niin, että siitä alettaisiin yleisemmin puhua, niin jo siitä voisi olla apua kuidun hintaan ja lisien maksuun. Tässä on hyvä huomata, ettei edellinen ole mikään kommunistin kannanotto: on metsänomistajien etu, että metsäteollisuus on kannattavaa ja että puut saa aina kaupaksi. Mutta joku kohtuus voisi olla noissa maksetuissa hinnoissakin, ei ole kohtuullista, että sellunkeittäjä käärii voitot hankintahakkaajan/metsänomistajan selkänahasta. Jos ei ole samaa mieltä edellä esitetystä metsänkasvatusmallista, kannattaa edes ostaa sellunkeittäjän osakkeita. Siten saa edes jotain hyvitystä, samalla tosin tulee pissineeksi omiin muroihinsa, kun asiaa tarkemmin ajattelee.

Jos ajettavaa on kovin paljon, niin tietysti silloin mönkijä jää helposti kakkoseksi isommalle ajokoneelle. Sama tilanne on, jos maasto on kovin kivistä tai muuten hankalasti ajettavaa. Mutta tilanne tasoittuu, jos mökijää käytetään järkevämmissä kohteissa, esim. tuulenkaatojen ajossa, polttopuusavotassa tai pienimuotoisessa hankintahakkuussa. Ajouria ei tarvitse erikseen avata ja puut saa pois märemmästäkin paikasta ilman syviä uria.

Osa omista  tähänastisista puista on ajettu pienistä kuvioista, joita olisi vaikea myydä pystyyn. Näin olen saanut tuloa sellaisistakin puista, jotka olisi jäänyt muuten myymättä. Korjuu on tietty hitaampaa, kun puita joutuu keräämään isommalta alalta, mutta saapahan homman silti hoidettua. Kun hakkuu ei ole itselle päätyö, siihen käytetty aika puunajoineen on toissijaista.

Olen muutenkin aina ihmetellyt omalle työlle hinnan laskemista näissä omatoimihakkuissa: hitaallakin työllä siitä saa lopulta sen tulon ja ilman jää varmasti, jos ei tee mitään. Jos ei olisi muuta työtä, niin silloin puunajon ulkoistus voisi kannattaa. Mutta nyt oli kyse sivutoimisesta ja pienimuotoisesta hakkuusta. Yleensä harrastukset tuppaa maksamaan, tässä tapauksesta siitä saa jopa vähän rahaa. Vaihtoehtoisesti pystyynmyynnillä tuloa ei harvennuksilta juuri jää.

Ja jos sitä tulosta pitää saada aikaiseksi, niin sehän on vain itsestä kiinni. En tiedä, millä logiikalla tunnissa ehtisi ajaa vain yhden kuorman, sehän on paljon kiinni matkasta ja maastosta. Itsellä tuli nopeimmillaan kolmisen kuormaa tunnissa, tarkemmin en kellottanut. Jos vauhtia verrataan esim. tuulenkaatojen ajossa vaikkapa traktoriin, niin silloin aikaan pitää laskea mahdollisesti tarpeellinen ajourien avaus. Tämä unohtuu traktorimiehiltä helposti.

Ajouran merkkaus ennen mätästystä oli hyvä vinkki, mättäät ja kuopat tekee etenemisestä usein turhan hankalaa. Mönkijällä ura on vielä niin kapea, ettei se vaikuta edes taimitiheyteenkään.