Ei auta tässä hommassa, jos taimet on jo hommattu, mutta omien vähäisten kokemusten perusteella taimi kasvaa tosi hyvin, kun sen istuttaa lämpimään maahan: vielä juhannukseltakin ehtii tosi hyvin. Maa voi olla kuivempi, mutta jos paakku on märkä, niin eloonjäämisprosentti on hämmästyttävän hyvä, vaikka maa olisi rutikuiva. Ja kasvaa hyvin, vaikka menettäisi sen 1/2 – 1 kk ensimmäisen kesän kasvuaikaa. Tämä kokemus siis kuusella.

Koivuilla testasin pienialaisesti kastelua, kun oli käytössä lapsityövoimaa: istutuksen jälkeen vettä kannulla jokaiselle taimelle ja tiivistys vasta sitten. Tämä kovalla helteellä ja kuivalla. Jälleen hyvä tulos. Olisi varmasti säilyneet hengissä ilman eri kasteluakin, mutta nut tuli ainakin hyvä eloonjäämisprosentti ja reilu kasvu. Helle ja kosteus tekee ihmeitä.

Jotain tämäntapaista ajattelin, kun edellistä kommenttiani kirjoitin, kts. muutama edeltävä kommentti. Ihan sama, mistä keskustellaan, muutamilla jatkuu sama laulu ja asiallinen keskustelu täyttyy samasta tuubasta.

Jätkän kommentti ei sikäli osu, että kun siis haluaisi lukea ja keskustella siitä varsinaisesta aiheesta, niin silloin ei voi jättää lukemattakaan. Korostan vielä sitä, että tällä samalla jankkaamisella en tarkoita asiallista keskustelua, vaikka siis oltaisiinkin asioista eri mieltä. Tai vaikka sama aihe olisi kaluttu jo aiemmin läpi lukemattomia kertoja, ei sekään haittaa; helpompi keskustella ajankohtaisesti tuoreessa keskustelussa kuin yrittää kaivaa vanhoja keskusteluja ja lämmitellä niitä. Kyllähän näissäkin syntyy välillä uusia näkökulmia.

Nyt menen jo itsekin ohi aiheesta sen verran, että jätän tämän aiheen osaltani tähän.

p.s. piti muokata kommenttia, kun tuli joulu etukäteen ja tuuba katosi pyytämättä ja yllätyksenä..

Ei voi varsinaisesti sanoa muuttaneensa mieltänsä, kun on vasta ihan hiljattain alkanut perehtymään koko alaan. Jokunen vuosi sitten metsätila tipahti syliin ja piti alkaa miettimään, että mitä sille tekisi. Homman hoitaminen etänä ei varsinaisesti ole nopeuttanut tai helpottanut homman hoitamista. Tämä palsta yhdessä Paavo Puuntuottajan erinomaisen tuotoksen kanssa on ollut omalla kohdallani pikakurssi lajin saloihin. Siihen kun vielä lisätään pari ystävällistä ja auttavaista isäntää metsän sijaintipaikkakunnalla, niin tässä on ollut hyvä pohja, mistä rakentaa.

Keskustelupalstalla on todella paljon tietoa. Erityisesti arvostan todellisia käytännön kokemuksia, vaikka toki teoriallakin on sijansa. Ja sitä, että vastauksen kysymykseen saa nopeasti ja se on usein vieläpä käyttökelpoinen. Vielä kun saisi palstaa siistittyä niin, että pysyttäisiin asiassa ja jätettäisiin turha paskanjauhanta muualle. Muutaman kirjoittajan ulosanti pistää miettimään, että jäikö hiekkalaatikolla jotain kesken. Mutta pääosin siis palstakin on ihan asiallinen.

”On tullut otettua kantaa joskus. Omalta osaltani olen ratkaissut, ostan korjuun palvelun puut ostavalta yhtiöltä laskua vastaan. Tähän järjestelyyn sisältyy kaivattu logistiikka, katkonta ja mittaus. Onnistuu myös yhtiön hyväksymällä ulkopuoleisella urakoitsijalla. Miksei myös omalla kalustolla jos sellainen on tarjota. Kustannukset vähennyksiin, niin myös korjuun alvi. Ja puunhinta tien varressa on vähintään hankintalisän verran yli, eli kustannukset on huomioitu puunhinnassa. Näin myös tukkikaupassa ja avohakkuilla.”

Jovain, kirjoitit aiemmin näin. Eli jos ymmärrän oikein, niin kyse on enemmän tai vähemmän pystykauppaan vertautuvasta järjestelystä; hankintakauppaahan tuo ei ainakaan verottajan tulkinnan mukaan voi olla, kun työn tekijä on muu kuin verovelvollinen itse (tai hänen läheisensä)? Pystykaupassa ostaja maksaa pystykaupan hinnan ja vastaa korjuun kuluista. Tuossa sinun järjestelyssä ostaja voisi periaatteessa maksaakin enemmän kuin pystyhinnan, jos sinä vastaat korjuun kuluista. Jos puun hinta olisi pystyhinta + 56% ajon ja hakkuun laskusta, lopputulos on +-0. Ts. vasta tätä suuremmilla hinnoilla homma olisi kannattavaa.

Eli, voisitko avata tätä vielä tarkemmin: paljonko ajon + hakkuun kustannus on ollut myytyä mottia kohden ja paljonko oli lopullinen myyntihinta. Helpointa olisi verrata esim. ensiharvennuskohdetta, jossa tuotos olisi pelkkää kuitua. Silloin laskujen verollisesta loppusummasta voisi huomioida suoraan tuon 56 % ja jakaa sen tehtyjen mottien kesken. Lopputulos kertoisi, millä kustannuksella pääsisi nollatulokseen ja toivottavasti sitten saamasi hinta oli enemmän kuin tämä.

Toivottavasti kysymykset eivät ole liian tungettelevia, anonyymejahan tällä kuitenkin ollaan?

Sen verran monimutkaisia ajatuksia, että yritetään yksinkertaistaa: alv-velvollisella alkutuottajalla on satasen suuruinen vähennyskelpoinen kulu. Laskunmaksuvaiheessa määrä sisältää alvit ja tilityksen yhteydessä verottaja maksaa 19,35 euron suuruisen alv-palautuksen (jos muita vähennettäviä tai maksettavia ei olisi). Veroilmoitus tehdään alv 0 summilla, jolloin veroilmoitukseen laitetaan 100 – 19,35 = 80,65 euron kululasku. Tästä kulusta saatava vähennyshyöty pääomatuloverotuksessa on 30 % eli 24,19 euroa. Ts. laskun verollisesta loppusummasta jää maksettavaksi vähennysten jälkeen 100 – 19,35 – 24,19 = 56,46 euroa, eli 56,46 %. Voi siis karkeasti ajatella, että jokainen osto, jonka tekee, tulee lopulta maksamaan vähän reilu puolet täydestä hinnasta.

Jos on paljon kuluja, on paljon vähennettävää, eikä jää paljoa veroa maksuun. Ei kyllä tule paljoa tuloakaan, kun ne kulut on kuitenkin maksettava ihan oikealla rahalla. Ja päinvastoin. Hämärtääkö tässä tuo eritahtiin tuleva alv-tilitys tai jälkikäteinen verotus, mutta siis itse laskutoimitus on varsin yksinkertainen. Kannattavuutta miettiessä olennaista ei ole sinänsä kulujen tai verojen määrä, vaan se nettotulo näiden jälkeen. Jos kuluja on paljon, pitää myös puusta saada enemmän, jotta itse tekemisellä tai teettämisellä on mitään järkeä.

Laskennassa ei ole siis mukana mitään mystistä vähennyksistä tulevaa tienausmekanismia. Jos ajatellaan esimerkiksi moottorisahan ostoa, niin sen kulun voi vähentää verotuksessa kerralla. Hyöty tästä sahan hankinnasta tulee siinä, että sen saa hankittua edellä esitetyn esimerkin mukaisesti n. puoleen hintaan. Sen sijaan, että maksaisi puunmyyntitulosta täyden pääomatuloveron (Ilman vähennyksiä), sahan ostamalla vähentää lopullisen pot-veron määrää (30 % alv 0 hinnasta) ja saa sen sahan itselleen pelkän veron maksamisen sijaan. Oletuksena tässä toki, että sahaa tarvitaan; jos ei tarvittaisi, niin tämä olisi vain turha kulu, joka on tehty veron välttelyn sijaan.

Täsmennyksenä vielä, että sahan osto ei siis suoraan vähennä veron määrää, vaan vähennyshän tehdään veronalaisesta tulosta.