Minusta ne armeijan 6×6 polarikset oli huonoja vehkeitä. Can-amin 6×6 ajettavuudeltaan omaan makuun huomattavasti parempi, mutta näkyy toki myös hinnassa. En tiedä onko se 450 can-am millainen ajaa että onko muutakin ero kuin kone ja lavan malli. Mutta onhan tuollainen 1000 kuutioinen can-amin 6×6 telasarjalla aika hulppea ilmestys. Ja se isompi lava toisi paljon mahdollisuuksia tarvikkeiden kuskaukseen. Saahan ne romut köytettyä 4×4 taakkatelineisiinkin, mutta 6×6 antaisi pelivaraa. Taimien kuskaukseen varainkin ja tahtoo sitä rekvisiittaa olla yleensä omiin tarpeisiin muutenkin. Pitkät telat vielä tasoittaa menoa ja kantaa hangessa aivan eri malliin. Ja jos ei olisi rahasta kiinni tai maastot on sellaiset, ettei ole tarvetta kesällä teloille, niin ne backcountry telat olisi vielä pari potkua perus teloja paremmat. Itse en vaan laittaisi rahoja vain talvikäyttöön sopiviin teloihin, kun kesällä on kova tarve maavaralle ja suopohjaisilla mailla myös kantopinta on iso plussa.

Minä en ajattele mönkijää harrastekoneena, vaan hyötykoneena. Toki sitä voi harrastemielessäkin käyttää ja monelle on myös ihan harrastekone. Mutta nykymaailmassa pidän metsänomistajan työnä ensisijaisesti alle kuitupuukokoluokan operointia. Vähän siinä kinttaalla kannattaako edes ensiharvennuksen kuittua hakata itse. Lähinnä ajattelen, että jos on itsellä polttopuulle tarvetta, niin voihan ne sieltä itse sahata, saa käsipelissä lastattua ja tekee itselle polttopuuksi. Samoin yksittäiset ylispuut ja tuulenkaadot sekä muut vahingoittuneet voi käydä kaatamassa ja nekin saa vielä kohtuudella käsipelissä ajettua mönkijällä. Jos polttoon on menossa, niin puuthan voi ajaa vaikka 30cm pätkissä ja valmiiksi pinittynä. Luulisi kuormauksen onnistuvan käsipelissä polttopuuhalkojen kokopuokassa. Heti kun siirrytään myyntipuun pariin, niin fiksuin ottaa se ponsse. Palstoista riippuu onko mönkijästä saatava hyöty todellinen, vai onko se enemmän apulaite laiskalle. Jos itsensä ja romujen haalaaminen kuviolle nopeutuu merkittävästi, niin silloin mönkijä alkaa maksaa itseään ja sen tarve on todellinen. Joku tuntihinta niille siirtymillekin pitää laskea. Ja jos saa samalla sitä polttorankaa ajettua omiin tarpeisiin, niin säästää sen mitä niiden ajattamisesta pitäisi maksaa jollekin muulle. Mutta olipa kyse laiskuudesta tai todellisesta tarpeesta, niin silloin kone on hyötykone, mikäli sen ansiosta tulee mentyä sinne metsään hoitamaan tiluksia. Jos kynnys on liian suuri kävellä sieltä mihin autolla pääsee, niin silloin ne jää hoitamatta, tai työ on teetettävä ulkopuolisella. Vielä en ole nähnyt niin hyvää koneellista raivuuta, että voisi ajatella korvaavansa miestyön konetyöllä. Eli vaihtoehdot on taimikonhoito itse tehtynä tai ammattilaisella teetettynä. Ja minusta metsä tehdään aikavälillä päätehakkuu – ensiharvennus. Maanmuokkaus ei onnistu mönkijällä, eikä oikeen traktrorillakaan, joten kannattaa käyttää kaivinkonetta. Sen jälkeen istutus, taimikonhoito ja nuoren metsän hoito sinne kuitupuu kokoluokkaan, eli ehkä vielä nippa nappa ajoissa tehty ensiharvennus kannattaa tehdä miestyönä omistajan toimesta. Sen jälkeen riittää kun vain omistaa, odottaa ja myy silloin kun se on hintojen ja metsän kasvun kannalta järkevää ja pysyttelee itse työnjohto puolella. Tämä siis keskiverto metsänomistajalle, jonka pääelinkeino on muualla. Jos joku kunnollisen traktorikaluston omaava maanviljelijä tekee omissa lähimetsissä hankintaa viljelykauden ulkopuolella, niin mikäs siinä, mutta ei sitä varten kannata järeämpää kalustoa asioikseen hommata, ellei hommaa samalla satoja hehtaareita metsää. Ja silloin kannattaa hommata oma ponsse eikä traktoria. Ja melkeen taas sille ponsselle kaveriksi se mönkijä pelkkään miehen ja raivurin tai miehen ja taimien liikutteluun. Kyllä traktorikin hyvä peli on, mutta minä en pitäisi traktoria mönkijän haastajana varsinaisesti. Metsänomistaja pärjää aika mukavasti joko pelkällä tratrorilla tai pelkällä mönkijällä, paras jos on molemmat ja vielä parempi jos on oma moto ja ajokone. Mutta yksikään noista vaihtoehdoista ei ole sellainen joka tekisi jonkin toisen tarpeettomaksi. Mönkijä on ketterin ja vähiten metsää vahingoittava ukon kuljetin, traktorillakin voi kulkea, mutta vaatii isommat ajourat, vahingoittaa metsää enemmän ja hankalampi liikutella eri palstojen välillä pidempiä etäisyyksiä. Traktrori on kätevämpi isompien puiden ja isompien puumäärien ajossa, mutta mönkijälläkin homma onnistuu hartiavoimin siinä missä ennen on onnistunut hevosellakin. Vähän vaatii enemmän lihastyötä, mutta kyllähän se koko metsätyö on monelle puhdasta kuntoilua. Ja joka tapauksessa se traktorilla, etenkin vanhemmalla kalustolla ajelu on aivan harrastetoimintaa kunnon ajokoneeseen verraten ja moottorisahalla kaato on myös aivan puuhastelua motoon verraten. Eli kaikille paikkansa, jokainen valitsee vehkeet oman budjetin, omien tarpeiden ja omien mieltymysten mukaan. Minullakin on käytössä mönkijä sekä traktroi, mutta enemmän mönkijälle tulee itsellä käyttöä. Edelliseltä harvennukselta ajoin puolet pois traktorilla mitä oli isommissa kasoissa ajourien varrella, keräilin mönkijällä pienemmät kasat etempää ajourista ja molemmilla homma sujui jouhevasti metsästä pihaan saakka, kun ajomatkaa oli vajaa 5km suuntaansa. Vajaa rekkakuorma tuli polttopuuta siitä savotasta. Ja kulkeminen pelipaikoille hoitui pääosin mönkijällä harennuksen ajan. Eli minullakin molemmat vehkeet on käytössä ja jos pitäisi toisesta luopua, niin minulla se olisi traktori. Mönkijän saa helpommin palstalta toiselle, sillä on näppärämpi liikkua kuin vanhalla traktorilla, sen saa helpommin vietyä huoltoon jos jotain sattuu mitä ei kehtaa tai jouda itse pajoittamaan ja uudempana vehkeenä pidän sitä luotettavampana. Vasta oli taas traktorista kansipahvin vaihto ajankohtainen, kun nesteet oli öljyn seassa. Mönkijälle ei ole koskaan tarvinnut tehä öljyn vaihtoa isompaa remonttia. Molemmat vastaavia muutaman tonnin romuja. Eri asia, jos olisi joku uudempi vajaa 10 vuotta vanha valtra verrokkina, mutta niitä ei kehtaa tällaiseen puuhasteluun hankkia. Noilla uusilla traktoreilla ajaisi jo siirtymiäkin kohtuu kivuttomasti.

Sattui vanha ketju vastaan ja ei kyllä voi kun nauraa näille kommenteille. Jos lähdetään vaikka liikkeelle budjetista, niin alle 10t€ saa jo siistin käytetyn, kohtuullisen tuoreen telamönkijän ja kärryn. Vetää ihan asiallisen kuorman kerrallaan, teloilla maavara riittää ja menee sellaisista paikoista mihin ei kannat traktorilla edes haaveilla, ei tarvitse yhtä isoja ajouria ja pääsee kohtuudella myös talvella.

Mitä samalla budjetilla saa traktori markkinoilta? Ikälopun luuskan minkä kanssa saa jännittää jatkuvasti milloin se lahoaa käsiin. Pikku huollot tekee kumpaankin itse vaikka metsässä, mutta entä jos tulee isompi vika? Mönkijä kärryyn ja korjaamolle, traktorin kanssa vähän kalliimpi savotta.

Nykyään monella metsänomistajalla on palstoja siellä täällä tai ainakin vähän kauempana kotoa. Työikäinen väki asuu pääosin kaupungeissa ja ne perintömetsät on siellä jossain vanhempien kotikylällä. Kyllähän se mönkijä kulkee niin paljon nätimmin palstojen välillä, että ei voida puhua samana päivänä traktorin kanssa.

Ja nyt kun on lyöty traktori kansaa kynsille ja saatu herneet nokkaan, niin myönnetään, että jos palstat on kohtuullisen lähekkäin ja kohtuullisen matkan päässä kotoa tai mökiltä, niin onhan se traktori parempi laite, jos aletaan tehdä tosissaan hankintaa. Etenkin jos sattuu olemaan niin onnellisessa asemassa, että omistaa kunnollisen työkoneen eikä mitään ikäloppua resua. Mutta jos ollaan rehellisiä ja mietitään isoa osaa nykypäivän metsänomistajista, niin mönkijällä kulkee nätisti mukana taimet, sahat, raivaussahat ja polttoaineet autolta työmaan välittömään läheisyyteen, ei tarvitse kummoisia ajouria ja sillä myös ajaa tien varteen nätisti harvennuksilta kertyvän polttopuurangan. Sitten kun siirrytään isompaan puuhun, niin kannattaa soittaa suosiolla ponsse paikalle. Kyllähän metsänomistajan on viisain käyttää työaika ja rajalliset resurssit pienten runkojen käsittelyyn sekä taimikon hoitoon ja siihen mönkijä on täysin riittävä työkone elämää helpottamaan. Myyntipuu on jo sama teettää kunnon koneilla ja siinä leikissä traktorikin on lelu. Toki jos sattuu olemaan vaikka maanviljelijä ja traktoreita on pihassa, niin mikäs siinä niitä käyttäessä. Kyllä traktori on monipuolinen ja tehokas työkone. Mutta en kyllä näe järkeväksi monellekkaan metsänomistajalle traktorin hankintaa pelkkään metsätyöhön, etenkään jos leipä tulee pöytään muista hommista.

Toki mönkijälläkin on omat heikkoutensa etenemiskyvyssä sekä ylipäätään hyötykäytössä, mutta niihin voi vaikuttaa koneen valinnalla. Kevyt pieni neliveto on ihan näppärä paikasta toiseen siirtymiseen ja sahakin kulkee mukana. Maavara tahtoo olla aika onneton ja itse en älyttömän isoja renkaita saati teloja tälläisi noiden pienimpien alle. Vetohommissa raskaampi ja tehokkampi kone pärjää pientä paremmin. 6×6 taas menee vielä pykälän tomeampaan suuntaan ja tarjoaa lisää kuljetuskapasiteettia. Mutta minä laittaisin koneet järjestykseen parhaaksi 6×6 teloilla, toisena kohtuullisen tehokas 4×4 teloilla, sitten 6×6 renkailla ja viimeisenä 4×4 renkailla. Takavetoisia en laske siihen kategoriaan mitä harkitsisin hyötykäyttöön. Ja tosiaan kovin isoja renkaita tai teloja en laittaisi noihin pienimpiin. 500 kuutioinen on minusta minimi telojen tai isojen renkaiden kanssa ja sekin on vähän mopo. 650-800 kuutioinen alkaa olla minusta optimi koko metsäkäyttöön isojen renkaiden tai telojen kanssa. 1000 kuutioiset sitten raskaampiin vetohommiin. Pieni kone on kevyt ja ketterä henkilön kuljetin, raskas kova vetojuhta, mutta vastaavasti pieni ja kevyt jää vähän köykäiseksi jos alle laitetaan isoa kumia tai telaa, jotka syövät jo itsessään tehoja ja isoimmat alkaa mennä vähän raskaiksi käsitellä.

Jos seuraa vaikka poromiehiä tai muita ammatikseen mönkijällä ajavia, niin huomaa että kyllähän niillä menee sellaisista paikoista mihin perus pertti ei mene edes villeimmissä päiväunissaan. Mutta kyllä se monen käsitys mönkijän heikosta etenemisestä metsässä johtuu pääosin ajotaidon puutteesta eikä laitteen kyvyttömyydestä. En minäkään mikään huippu mönkijäkuski ole, mutta olen katsonut vierestä miten nuo vehkeet osaavissa käsissä menee, enkä enää epäile pätkääkään mönkijän etenemiskykyä. Talvi ei ole vahvinta aluetta ilman teloja, mutta telojen kanssa pärjää suuressa osassa maata läpi vuoden aivan surutta ja vielä kattavammin, jos ajaa uria talven mittaan valmiiksi eikä kokeile ensimmäistä kertaa helmikuun puolivälissä syvimpien lumien aikaan täydessä puukuormassa. Telat on minusta se isoin juttu millä mönkijästä tehdään todella varteenotettava laite monelle metsänomistajalle hyötykäyttöä ajatellen. Ilman teloja täytyy minusta olla kelkka sekä mönkijä ja välille jää kausi kun ei pääse kunnolla millään, mutta olisi hyvää aikaa tehdä metsätöitä.

Eli yhteenvetona. Traktori on mönkijää parempi, jos on niin onnellisessa asemassa, että palstat on kohtuullisen matkan etäisyydellä toisistaan sekä tukikohdasta ja on vieläpä onnistunut hankkimaan itselleen hyvässä kunnossa olevan asiallisen työkoneen riittävällä varustuksella. Siltikään ei pärjätä ponsselle. Mönkijä taas on monelle metsänomistajalle täysin riittävä työkone niihin töihin mitä tänä päivänä perus metsänomistajan kannattaa itse tehdä ja antaa ponssen hoitaa loput. Ja vastauksena 4×4 vai 6×6, vastaan että telat. 6×6 parempi  jos molemmissa on renkaat tai molemmissa telat, mutta telat on minusta tärkeämpi kuin 3. akseli. Hupiajoon siteen renkaat ja melkeen ennemmin 4×4. Jos saisin valita minkä tahansa, niin valinta olisi can-am 650-1000 6×6 teloilla, mutta jos olisin omalla rahalla ostamassa, niin käytetty can-amin 500-800 teloilla tai 700 yamahan grizzly teloilla 4×4 mallina, niin olisi hyvä mahdollisuus löytää kohtuu rahaan hyvä laite.