Käyttäjän tutkijaElmeri kirjoittamat vastaukset
-
Totta, puuhastelua pytykarsinta pääsääntöisesti on. Mutta kun sitä kuitenkin jotkut haluavat harrastaa, niin mieluummin sitten niin, että tehdään metsälle hyödyksi, ei vahingoksi. Sama pätee tähän koivun kasvun hillintään, palkkaa itselle laskematta, kuten harrastuksissa muutenkin.
Tappikarsinta on täysin tuomittavaa. Musta oksa puun sisällä on pajon pahempi kuin nopeasti umpeutuva elävänä karsittu oksa, sen tyven paksunnosta vahingoittamatta. Aiemmasta käsityksestä poiketen keskikesä on kevätpuolta huonompi karsinta-aika. Ilmeisesti haavasolukko on alkukesällä aktiivisimmillaan. Syyspuoli on taas huonoin, kun itiöt lentää ja paksuusksvu on loppunut.
Koivun kasvun hillintä taimiväiheessa on ongelmallista. Riittävä harvuus, esim. 5 m välein (400/ha) on valokilpailun puuttuessa hidastanut rauduksen pituuskehitystä noin metrillä, mutta oksista tulee paksuja. Voimakas karsinta (ainakin yli 60 % puun pituudesta) varmasti hidastaisi kasvua, mutta ehkä vain paksuuskasvua, jolloin lumituho uhkaa. Itse harventaisin em. 400 koivuun hehtaarilla ja lähtisin koulimaan niitä, siis typistämään koivun oksia siten, että ne pysyvät elossa, mutta eivät kasva paksuiksi. Samalla männyt alla saisivat valoa, kuuset pärjäävät vaikka koivut olisivat etukasvuisia.
Tyypillistä joko-tai keskustelua, toistensa ohi huutamista. Ikiliikkujaa ei kukaan ole onnistunut rakentamaan, sama mielestäni metsän jatkuvassa kasvatuksessa. Mutta jos sopivalla kohteella pidennät avohaakuun ja sen riesojen välin 70 vuodesta 140 vuoteen niin mikäpä siinä harjoittaa jatkettua kasvatusta. Kunhan kasvupaikka kuuselle sopiva, mutta kuusikko aikanaan tiensä päässä uudistettava avohakkulla. Siis sekä-että.
Totta, että voimakkaan harvennuksen jälkeen puun kasvu painottuu tyvelle. Pikainen laskenta parilta harvennuskokeelta kertoi, että yksin rinnankorkeuslpimittaan perustuva kuutiointi johti hyvin voimakkaissa harvennuksissa 15 % aliarvioon viiden vuoden tilavuuskasvussa verrattuna siihen, että puuston kuutioinnissa käytettiin lisäksi pituutta ja 6 m läpimittaa. Jatkossa ero pienenee.
Pitää paikkansa että heti voimakkaan harvennuksen jälkeen paksuuskasvu painottuu puun tyvelle. Pikaisesti parista harvennuskokeesta laskettuna hyvin voimakkaasti harvenntun puuston tilavuuskasvu yliarvioituu ensimmäisellä 5-vuotiskaudella noin 15 %, jos tilavuudet perustuvat vain rinnankorkeusläpimittaan, verrattuna siihen että tilavuuksien laskennassa käytettiin lisäksi pituuksia ja 6 m korkeuden läpimittoja. Jatkossa virhe pienenee.
Jatkuvapeitteisen kasvatuksen epäilijänä ryhdyin viisi vuotta sitten tutkimaan puunkorjuun onnistumista mustikkaturvekankaan leimikossa, jossa puusto oli valmiiksi erirakenteista. Päällä järeääkin mäntyä ja hieskoivua, seassa kaiken kokoista kuusta, yhteensä 235 kuutiota hehtaarilla. Kevättalven pikkupakkasella korjuu onnistui yllättävän hyvin, suojakelillä kuuset saivat kuorivaurioita. Kuusia ja solakoita mäntyjä jäi hehtaarille noin tuhat runkoa, pohjapinta-alaa 12 m2 ja kuutioita 90. Vaurioituneita runkoja oli 25%. Jälkeenpäin muutama solakka kuusi on katkennut lumen tai tuulen vaikutuksesta.
Ensinäkemältä kasvua epäilin, mutta viiden vuoden jälkeen hämmästyin, kun mittasimme uudelleen viisi viiden aarin koealaa. Kasvu eteläpohjalaisella mustikkaturvekankaalla on ollut 8-10 kuutiota vuodessa, kun yli 7 cm paksuisten kuusten lustonpaksuus on ollut keskimäärin lähes puoli senttimetriä. Ja alikasvoskuusten vuotuinen pituuskasvu huitelee 50 cm tienoilla.
Paljon on vielä tutkimatta, mutta ei se turhalta näytä, kun suometsän päästöjä tiedetään samalla hillittävän. Vaan ikiliikkuja se ei ole, kuusipolven jälkeen edessä on lienee välttämättä avohakkuu ja uudistaminen, siis jatkettua kasvatusta, ei jatkuvaa.