Oli tarkoitus tehdä vertailuala. Päädyin kuitenkin arvioimaan yleisen kasvun pohjalta, referenssinä aijemmin istutetut alueet. Varsinkin männyntaimet oli jo istuttaessa pakastetaimia suurempia joten lähtökohdatkin ovat erilaiset.

Kun kiinteän maan hiilinielut on saatu rakennettua valmiiksi, niin sitten voidaankin aloittaa samanlaiset talkoot humuksen sitomiseksi, tarkastella vesistöjen hiilitaseita ja humuksen roolia vesistöissä.

Tuollainen petihiekkalaitos voisi olla, jos ei nyt jokaisessa metsäojassa, niin jonkinlainen valumaalueellinen laitos. Sen kautta kulkisi suuremman alueen vesiä ja puhdistuisivat ennen vesistöön menoa. Monestihan ojien vedet yhdistyvät puroiksi tms. ennenkuin päätyvät järviin ja jokiin. Siinä sellaisen huoltaminen voisi olla mahdollistakin.

Vaikka isompikokoinen kiintoaines jäisikin matkan varrelle, vesistöisin kulkeutuu tummunutta vettä. Tällaisessa vedessä on humusta, joka värjää veden kellertäväksi. Hyvin hienojakoinen humus käyttää vedessä olevaa happea ja siten vesi on hyvin matalahappista. Kaivoveden vesianalyyseissä tätä ilmaistaan COD arvolla, mikä kuvaa organisen aineksen määrää vedessä.

Kaivukatkot ja saostusaltaat poistavat karkeaa ainesta. Jos metsäoja kulkee rinteessä, niin voisihan siihen rakentaa hiukan pengerrystäkin, jossa vesi  padolta pudotssaan hapettuisi aktiivisesti ilman hapesta.

Jokin aikaa sitten oli juttua lehdessä, jossa ojaan laitettiin kuitupuukokoista rankaa. Puiden pinta reagoi vedessä olevien partikkelien kanssa ja sai aikaa veden puhdistusta. Onkohan tämä tapa tullut laajemmin käyttöön?

Turvetuotantoalue metsitysmielessä on tosiaankin monimuotoinen. Ojan penkan näkymä erilaisine muinaisine kasvikerroksineen avaa näkymää menneistä ajoista. Sieltä erottuvan muinasten koivujen tuohet valkoisena, kuusien kävyt, liekopuut ja puiden juuristot omina kerroksinaan. Ja tosiaan suokasvillisuuden kerrokset eriasteisina maatumina.

Ojanpenkoilla kasvaa myös kasveja, jotka ovat voineet saada alkunsa siemenpankeista. Esim. jokin takiaianen, jollaiseen en ole muualla törmännyt. Ameriikanhorsma on myös yksi kasvi, jota ojanpenkalla voi paikottelen tavata. Se olenee 1900-luvun alkupuolen tulokaskasvi. Suokukka ja sen kukinta keväällä on todella kaunis kuten myös kihokki, joka kertoo niukasta typestä.

Turvepinnan kasvuolosuhteet olenevat samansuuntaisia kuten luonnontilaisenkin suon. Ylhäältä katsoen suon kasvillisuus on laikuttaista, pieniä  ja suurempia laikkuja sekä niiden välisiä pintoja. Tämä huomioiden puunkasvatuksen varmistamiseksi puuntuhkalla lannoittaminen varmistaa ravinteiden saanin koko pinnalla.

AJ, monenlaista on tullut kokeiltua.

Valtaosa on ollut istutettua mäntyä ilman muokkausta. Paikoitellen toiminut ihan hyvin ja taimet lähteneet kasvuun. Haasteita on tullut paikottaisesta märkyydestä. Sarka on n. 20 metriä leveä ja osa siitä voi olla märkä, vaikka ojat toimivat todella hyvin. Johtuneen pohjamaasta taikka vaikka kallion läheisyydestä jonka päällä turpeen koostumus on erilainen. Tällaiseen kohtaa levitetty tuhkakin häviää kuin kankkulan kaivoon ja olen toistanyt lannoituksen. Taimien kasvu on aluksi heikkoa ja rouste nostaa taimia herkästi. Ajan kanssa pinta sulkeutuu ja taimien kasvu paranee.

Männyn siemenien osalta on myös suuria eroja. Paikoitellen itävät hyvin ja kasvu jatkuu seuraavina vuosina. Paikoitellen ei meinaa itää niin millään. Muokkauksena olen käyttänyt mönkijässä olevaa  6-lautasen muokkaria. Sillä saa kapean muokatun käytävän johon siemen on kylvetty, muuta osaa sarasta ei muokata. Samoin tuhkan voi aluksi valuttaa vain tälle muokatulle osalle ja sitten myöhemmin koko alalle. Kylvö on siis lopulta vain täydentämässä istutettujen taimien tiheyttä. Männyn sirkkataimi voi itää hyvin, mutta palaa kesän kuumuudessa ja kuivuu. Kun pintakasvillisuutta alkaa nousemaan, sirkka voi selviyä paremmin, jos ei sitten jää pimentoon.

Sitten on on kokeilua kuusella. Tällaisia paikkoja on monesti sarkojen reunasat, jossa ojan penkalla ja pakalla kasvaa reilusti suurempaa koivua ja mäntyö ja jokunen kuusikin. Varjoisammassa osassa ne on lähteneet paikoitellen hyvin asvuun ja paikoitellen ei ollenkaan. Lannokkeena tuhka jossa boori mukana.

Kokeiluja myös lehtikuusella. Näitä istutettu paikoittellen jotta maisemaan tulisi monimuotoisuutta sitten aikanaan. Kasvu heikompaa kuin kivennäismaalla, mutta kasvua kuitenkin. Lannokkeena samat kuin muuallakin.

Luontainen hies- ja rauduskoivu täydentää sarkoja mikäli siihen tarvetta. Paikoitellen kuusia istutettu koivin sekaan jolloin koivu toimii verhopuustona kuusen suojana hallaa vastaan.

Metsitystuetulle alueelle valitsin männyn istutuksen. Se on varmin, kun se pääpuulajin taimikko tulee sinne saada aikaiseksi. Tämän vuoden taimet olivat isoja ja kasvoivat kesällä reilusti.