Käyttäjän TTL kirjoittamat vastaukset
-
Kyllä minäkin olen ehdottomasti sitä mieltä, että kuitu-tukki -hintasuhde on täysin vääristynyt. Selluteollisuuden voitot eivät juurikaan pienenisi kuidun kantohinnalla 30-35 euroa/kuutio.
Mitä sitten on tehtävissä?
Trio jarruttaa parhaansa mukaan esimerkiksi kuidun energiakäyttöä ja hallitsee mediaa suvereenisesti. Viimeksi UPM otti esille oman”puupulansa” silmälläpitäen uusia selluinvestointeja ja MG valoitti Kemin tehtaansa pysyvyyttä ja laajentamista. Näin yritetään pelata mahdollisia kilpailijoita paitsioon. Tosin realiteetti on, että kyllä Suomessa puuta riittää. Kun katsoo lentokoneesta 80% maa-alasta on metsän peitossa.
Täytyy ihmetellä miten erittäin pienen puun sahaaminen kannattaa sitten Virossa. Sahauksessa ylivoimaisesti suurin kustannuserä on kuitenkin tukki.
Katsokaapa http://www.nordwood.ee pikkutukin hintoja toimituskauppana. Sekä mänty että kuusi otetaan aina 8 cm asti ja minimipituus 3,4 m. Näille pikkutukeille sahahinta on 60 euroa kuutio ja laatuvaatimukset kohtuullisen väljät. Jos palsta on edes kohtuullisella paikalla, niin tuo sahahinta tarkoittaa yli 40 euron kantohintaa ja sahan vieressä avohakkuulla yli 50 euroa kuutio kannolla.
Jos historiasta alkaa kaivaa merkkejä suhdanteista, niin ollaan mielestäni hyvin lähellä kevättalvea 2007.
Puutuotteiden markkinatilanne on äärettömän hyvä, noususuhdanne tuntuu vain jatkuvan yleismaailmallisesti ja pienetkin odottamattomat seisokit saavat aikaan melkoisia markkinahäiriötä.
Lisäksi Balttian puunhinnat ovat etenkin kuitupuun osalta nousseet alkuvuonna kohti taivasta ollen kannolta jopa reilusti tupla Suomeen. Kysymys ennemmin on kuinka pitkään tämä hinnantasauspuu Baltiassa riittää ja kenen hermo pettää ensimmäisenä. Balttian hintoja pidän lähinnä kuumemittarina ja kesä jo varmasti näyttää miten ”pahaksi tauti pääsee” päämarkkina-alueilla (puunhankinta) Suomessa ja Ruotsissa.
Riski on tietysti tärkeä huomioida.
Kun tarkasteluajat ovat pitkiä, niin voisi tietysti alkaa miettiä mitä voi tapahtua. On kai äärimmäisen todennäköistä, että alarajana on sijoitetun pääoman ja korkojen häviäminen kokonaisuudessaan.
Keskituotto metsäsijoitukselle on kaiketi se 5%/vuosi, mutta tämäkään ei ota huomioon puun hinnan trendinomaista nousua ja kasvun lisääntymistä pohjoisessa. Ehkä kuitenkin odotusarvo tuotolle.
Mutta sitten se ”vinouma”. Teoreettinen tuoton yläraja ei olekaan niin helppo arvioida kuin alaraja. Eräs skenaario voisi olla maksukykyisten kiinalaisten ja intialaisten piirissä syntyvä ”ideologia” vuonna 2028 muuttaa sankoin joukoin pohjoisen puhtaaseen luontoon vaalien suomalaisia perinteitä. Jo yhden miljoonan ihmisen investointi hehtaarin maapalstaan muuttaisi hinnoittelun täysin. Tällainen saattaisi vielä olla laillisuusmielessä hallittua. Sadan miljoonan ”kuumuutta ja saasteita pakoon” kansainvaellus aiheuttaisi taasen omaisuuden väkivaltaisen uusjaon.
Henkilökohtaisesti uskon, että suomalaisella metsämaalla on sanotaan 50 vuodessa 5%:n mahdollisuus hinnaltaan 1000-kertaistua. Siis sama maa nyt ja 2067, ei siis esim puustonkasvua mukana. Tosin tuokin antaa vasta 14,8%:n vuotuisen tuoton.
Esimerkiksi näin: 2017 100000 euron sijoitus metsään (ehkä osto..)
Tarkastelu 2067:
tuotto negatiivinen todennäköisyys 5 %
tuotto 0-5%/vuosi todennäköisyys 25%
tuotto 5-9%/vuosi todennäköisyys 40%
tuotto 9-13%/vuosi todennäköisyys 15%
tuotto 13-16%/vuosi todennäköisyys 10%
tuotto yli 16%/vuosi todennäköisyys 5 %
Tämä on vaan tuumailua, mutta itse uskon johonkin tuollaiseen.
Varmasti eräs mielenkiintoisimmista ketjuista, missä oikeat asiantuntijat iskevät ässiä pöytään.
Ajattelin pistää myös oman hämmennykseni ja laskea keskustelun jo liian korkeaksi muodostunutta tasoa.
Uudistamiseen investoinnissa saattaa olla kyse myös ns mentaalisista lompakoista. Ville ajattelee asian päätehakkuuhehtaarinsa kanssa ehkä näin: Saan mielenrauhan ja ”optimoin onnellisuuteni”, kun sijoitan juuri saamastani bruttotulosta 12000 euroa 1200 euroa hehtaarin istutukseen. Ei ole paljon. 10% ja verotus vielä tasoittaa tilannetta. Verotusosiossa tulee tietysti huomioida mahdollisen metsävähennyksen pieneneminen, progressiivinen pääomatuloverotus jne.. Pekka on siis onnellisuusoptimoija.
Heidi on nykyarvoihmisiä. Hänelle jokainen euro on eurona tärkeä. Hän ei näe nykyarvolaskelmallaan mitään järkevää tuottopotentiaalia sijoittamalla 1200 euroa hehtaariin päätehakattua metsää. Koska hän on toiminut myös rahoitusmarkkinoilla, hän havaitsee selkeän arbitraasin hinnoittelussa ja myy tyhjän hehtaarinsa positiiviseen hintaan ja, koska haluaa toimia metsäalalla ostaa 1200+ eurolla 20 v taimikkoa hehtaarin.
Mentaalisesti siis vielä Ville käyttää 10 % päätehakkuutuloista, mutta Heidi ajattelee käyttävänsä ”oikeaa” 1200 euron seteliä.
Tietysti hehtaari ei ole suuruudeltaan järkevän kokoinen kauppakappale, mutta ajatus lienee ymmärrettävä.