Käyttäjän TTL kirjoittamat vastaukset
-
Suomussalmen 2024 yksi opetus on, että meidän pitäisi vaan yhä enemmän tarkkailla toistemme tekemisiä!
Kyllä sieltä aina jotakin huomautettavaa tai jopa rikollista löytyy, kunhan riittävän tarkasti kammataan. Voisi vaikka aloittaa naapurin ajoneuvon käytön tarkkailulla: liikkuuko varomattomasti parkkipaikalla tai peruuttaako pihasta tielle huomioimatta muuta liikennettä. Jos varmoja osumia haluaa, niin kannattaa etenkin kaupunkialueella mennä mittaamaan ajoneuvojen nopeuksia ja, jos ylinopeutta havaitaan, niin ilmoitus vaan heti valvovalle viranomaiselle….
Tuli mieleen, että ehkä Netflix käsikirjoittaa jollei jo kuvaa tästä sarjaa ”Suomussalmi 2024”. Siellä avausjaksossa biologi vaanii kuusen juurella maastoutuneena metsäkonetta ja iskee rajusti tilaisuuden tullen. Sarja jatkuu sopivasti maastossa actionilla ja ns täyteosat ovat oikeussalidraamaa.
Eräs mielenkiintoinen piirre on, että Storaa on pitkälle mediassa edustanut jo irtisanoutunut metsäjohtaja Partanen. Tietysti tämä on hänen toimenkuvaansa, mutta spekulatiivisesti: Onko irtisanoutumisella ja Suomussalmi 2024:llä ollut jotain yhteyttä. Ainakin Partanen osaisi tähän vastata.
”Puljaamisella” tarkoitin kaikkia virallisia toimia, mitä siirtyminen yhtiömuotoiseen metsätalouteen tuo verrattuna toimimiseen henkilönä.
Osakeyhtiö on varmasti eräs vaihtoehto. Lopulliseksi veroprosentiksi jää tällöin 20 %, jos pystyy osingot nostamaan ns. verottomana. Tämä ”verottomien osinkojen” käsite on meidän joillekin poliitikoille mysteeri, jotka eivät halua käsittää, että 20 % on jo veroa maksettu ja se mikä on saatu on saatu kovalla riskillä riskeeraamalla omaa pääomaa tai omaa aikaa tai molempia.
Jos muita palkkatuloja ei ole, niin lähes 20000 euroa vuodessa saa käytännössä nostettua palkkana verottomana. Tämä on nettomääräisesti verotonta, koska noista palkkatuloista ei mene veroa ja yhtiö voi vähentää palkan sivukuluineen n 26000 euroa verotuksessa. Tosin verokantaan 20 %. Nuo sivukulut pitävät toisaalta sisällään eläkevakuutusmaksut, mitkä realisoituvat, jos realisoituvat tulevana eläkkeenä.
Jo aikoinaan perusinsinööri V.M. kirjoitti, että tarkka kaveri perustaa esim. kioskin. Tällöin kaveri ja perhe voi syödä ainakin osittain bruttotuloillaan eli ns. kioskin ”hävikillä”. Jotain tälläisikin etuja yhtiöittämiseen sisältyy. Toinen puoli on, että aikamoista puljaamista ja 90 %:lle metsänomistajista ei maksa vaivaa toiminnan pienuuden vuoksi, jos ei sitten halua hyvää harrastusta!
Sellun hinta jatkaa vaan nousuaan ja on hyvin vaikea sanoa mikä on prosessiin menevän puun keskihinta. Toisaalta voisi pohtia, kuinka paljon esimerkiksi MG:llä, Storalla tai UPM:llä olisi varaa maksaa puusta nykyisillä havusellun hinnoilla. Jatkuvuustilassahan he eivät pysty tietysti sen yli maksamaan, mutta mielellään tietysti alle.
Vertailukohdaksi: Teimme pienen puukaupan Virossa, mikä saatiin taannoin hakattuakin. Suomalaisena metsänomistajana ei oikein pysty edes iloitsemaan esim. saadusta mäntykuidun kantohinnasta – yli 50 euroa kuutio. On äärimmäisen todennäköistä, että nämäkin kuidut menevät Suomeen tai Ruotsiin ja voi miettiä, mikä niiden tehdashinta tulee olemaan. Hakkuu oli pieni ja ei edes erittäin edullisella paikalla. Uskallan väittää, että vertailukelpoinen kantohinta Suomessa olisi n 60 euroa/kuutio samaan tehdashintaan.
No, tällä tavalla maailma toimii!
Vilkaisin mhy:n tilastoja. Siellä näyttää olevan kovimmat runkohinnat (!) jo 82 euroa/m3 sekä männylle että kuuselle.
Täytyy olla hyvä leimikko, mutta tukkiosuudella 90% tukin laskennallinen hinta olisi jo noin 87 euroa, jos kuitu hinnoitellaan noin 40 euroon kuutio.
Mitä Puuki kirjoitti edellä on juuri näin. Jos sahatavaran markkinahinta olisi määrittänyt kesällä 2021 tukin hinnan, se olisi pitänyt olla jossain luokassa 200 euroa kuutio. Sahatavaran hinta on nytkin selkeästi korkeampi kuin vaikkapa 10 vuoden keskiarvo pois lukien 21 ja 22 kevään buumit. Todennäköisesti tukki ei ole enää halpaa sahateollisuudelle suhteessa tämän hetken sahatavaramarkkinaan. Toisaalta se ei ole järisyttävän kallistakaan ja rakentamisen elpyessä sahatavaran hinta ei varmaankaan laske.
Markkina on muuttunut oikeastaan tämän kevään aikana. Visakallo, minulla esimerkiksi onnistui aina kesään 23 asti kaikissa kaupoissa myydä kuidut alle 30 euroa!
Koivutukin hinta pienestä noususta huolimatta näyttää matelevan eniten. Tuohon alle yritin linkata taas vaihteeksi Viron valtionmetsien huutokauppahintoja.
UPM:n Otepään vaneritehdas on huutanut spoonipakkia kuutiohintaan 350 euroa. Joku tarkemmin asiaa tunteva voisi kommentoida laatuvaatimuksia, mutta metsässä kasvavaa koivua se on. Koivutukkia tunnutaan ostavan myös latvaläpimittaan 12 cm. Tavallisella koivutukilla hinnat pyörivät 150 euron huitteilla.
Ison havutukin hinnat näyttivät olevan luokassa 105-110 euroa kuutio eli eivät kovin paljon Suomen hintoja suurempia. Sen sijaan havukuitu pyörii aivan omillaan. Kundan ja Pärnun satamatoimituksilla hinnat ovat olleet 83-84 euroa kuutio. Tehdashintaa Suomessa ja Ruotsissa tullee tuolla hinnalla ainakin lähelle satanen.
Edukad_EP_03.05.2024.xlsx (live.com)
Hyvä vertailukohta pystypuukauppaan on metsätilakauppa. Tilakaupassa tavallaan ostetaan sika säkissä. Jos puukauppaa käytäisiin leimikkokohtaisilla huutokaupoilla, riski olisi jotain samaa tasoa kuin tilakaupassa. Nythän puu ainakin osittain hinnoitellaan, kun se on sahattu irti kannostaan.
Mielestäni pystypuukauppa on ostajalle eräs vähäriskisin osio nykyisillä malleilla yritystoiminnassa.
Ei Virossakaan varmaan monta prosenttia myydä leimikkokohtaisilla huutokaupoilla. Nämä prosentit antavat kuitenkin asiaa seuraaville kuvan todellisesta hintatasosta. Tiedetään tarkka sijainti, maapohja ja tiestö. Puumäärä on arvio, mutta nykyisellä tekniikalla arviot näyttävät olevan kohtuullisen tarkkoja.
Metsäteollisuutta täytyy kiittää viikkohintojen nopeasta toimittamisesta. Samoin Metsälehteä niiden nopeasta julkaisemisesta.
Viikkotilastoissa on nousevassa markkinassa sumentava tekijä, että ne ovat neljän viikon keskiarvoja eli ne keskimäärin kuvaavat tilannetta noin 2,5 viikkoa sitten.