Käyttäjän T.Pihlaja kirjoittamat vastaukset
-
Kyllähän tuo ihan maksetulta mainokselta vaikuttaa….
Pikaisesti vilkaisin paria kohtaa ja täytyy sanoa, että asiaa puhuvat… Voi kyllä olla, että seassa on myös jotain asian vierestäkin, kun ei kerinnyt lukemaan kaikkia läpi…
Kunpa olisin itse keksinyt tuon markkinointikeinon… : ) Hattua täytyy nostaa enson markkinointiväelle… Hyvä vaan jos saavat metsänomistajia aktivoitua metsänhoitoon… Kunhan kaikki eivät vaan menisi enson asiakkaiksi…
Täytyy yhtyä Artoon… (ei siinä merkityksessä!)
Bensavialle tuo vaikuttaa… Jos huohotin ei oo tukossa ja letkut ehjät, niin alkaa vaikuttamaan kaasarin kalvoille…
Sekä kalvot, että bensaletkut hapertuvat sahan ollessa käyttämättäkin, jos PA:ta on jäänyt letkuihin…
Täytyy Artolle myöntää, että parannusta huskillakin on tässä kytkin asiassa ollut roimasti. Tosin mielestäni on huomattava ero ammattilaisen näkökulmasta, jos alkaa remppaa tulemaan jo 200 ha:n kohdalla.
Itsellä ensimmäinen ”iso” remppa 450:ssä tuli n. 500 ha:n kohdalla, kun tyristori sanoi työehtosopimuksen irti… Tässä vaiheessa kone itsessään oli jo niin väljä, että laitoin suosiolla varaosiksi ja ostin uuden 450:n tilalle… Muuten vikalistaan 500 ha:n matkalla kuului normaalien huoltojen lisäksi 6 kpl tulppia ja 1 kpl kaasuvaijereita, jonka vaihdoin liiallisen venymisen vuoksi…
Jos ajatellaan, että tuohon hehtaarimäärään olisin joutunut vaihtamaan 2x kulmavaihteen yms. pikkuista, niin laskennallisesti säästin lähes yhden raivurin hinnan…
Lopputoteamuksena voisin sanoa, että hyvin huollettuna ja ilman ulkoisia ”haavereita” (ajetaan autolla sahan yli tms…) stihl:n 450 on normaalin metsänomistajan tarpeissa lähes ikuinen saha, joka toimii luotettavasti vuodesta toiseen…
Muistettava kuitenkin on, että jokainen valitsee sahansa mieltymystensä mukaan… Riippuu vähän tykkääkö peukalo- vai etusormiliipasimesta, jälleenmyyjän/huollon läheisyys jne… Yhtä oikeaa vaihtoehtoa EI OLE olemassa…
Metsäänsä hoitava ei voi mennä vikaan kun muistaa kaksi sääntöä:
– Raivurit = Stihl
– Moottorisaha = Ruotsalainen (Japski on vielä testissä! Ehkäpä myös se!)Stihl 450 on osoittautunut erittäin luotettavaksi. Uusista malleista (fs 460) ei ole vielä kokemusta, kun edellinen saha toimii edelleen luotettavasti ja sahuun määrä on vähentynyt.
Itseä mietityttää kyllä toi kestovoideltu kulmavaihde. Tosin 450:n lisäsin rasvaa 1-2 kertaa työkaudessa (7-11 kk).
Tarvetta kulmavaihteen rasvaukseen ei siis ole kuin satunnaisesti. Jos Huskin kulmavaihde tyhjentyy 10 h aikana, niin todennäköisesti kulmavaihde on täytetty liian täyteen ja rasva lämmetessään (laajentuessaan!) on korkannut kulmavaihteen yläpuolisen stefan. Stihl:ssä tätä stefaa ei ole, vaan ylimääräinen rasva työntyy runkoputkeen, josta valuu kulmavaihteelle tarpeen mukaan (=kulmavaihde on kestävämpi.)
Jos rasvaa kuluu koko ajan, niin huskista kulmavaihde irti ja stefa vaihtoon VÄLITTÖMÄSTI! Muuten on varmasti pian vaihde paskana! Uusi maksaa muistaakseni n. 200 €, joten vähänkin vanhemmassa sahassa kannattaa harkita uuden raivurin (Stihl!) ostoa! Samassa rempassa kannattaa tarkistaa myös kytkimen kunto ja uusia tarvittaessa.
Huskin raivureiden ”heikot paikat” ovat juurikin kytkin ja kulmavaihde, johtuen ”suunnitteluvirheistä”! Kokemus aikaisemmasta elämästä yrittäjänä on osoittanut nämä asiat tosiksi.
Puutavaran mittauksesta on säädetty laki, jonka vaatimukset mittauksen tulee täyttää. Lakiin voi tutustua allaolevasta linkistä.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1991/19910364
Yleinen periaate on että mittaustulos on hyväksyttävä, mikäli sen tarkkuus on +/- 4 %. Toinen periaate on ettei samasta erästä voi antaa kahta eri mittaustulosta (moto ja tehdasmitta!). Pieniä eroja on aina, koska varsinkin motomitatut puut ajetaan usein useiden isäntien laaneista ja puita ei useinkaan tällöin eritellä kuormissa.
Mikäli jompikumpi osapuoli on eri mieltä mittaustuloksesta, voi paikalle kutsua ns. ”virallisen mittaajan”. Mikäli virallisen mittaajan saama tulos poikkeaa enemmän kuin +/- 4 %, niin tulos oikaistaan virallisen mittauksen tulokseen. Periaate on, että väärässä ollut osapuoli maksaa kustannukset. Lisää virallisesta mittauksesta alla olevasta linkistä.
http://www.metla.fi/metla/esitteet/viranomais-esitteet/vir-puutavaranmittaus.pdf
Käytännössä isännän kannattaa vaatia mittausmenetelmäksi aina motomitta. Leimikon alussa kannattaa vaatia motokuskia tekemään mittalaitteen kontrollimittaus (30-40 pölkkyä!) tai ostaa kontrollimittaus ulkopuoliselta toimijalta, kuten Mhy:t tai metsäpalveluyrittäjä. Isommissa leimikoissa, > 1000 m3, kannattaa kontrolli tehdä pari kertaa.
Metsäyhtiöt vaativat yleensä motojen olevan n. +/- 2 %:n tarkkuudessa, mutta metsänomistajan kannalta tuloksen tulisi olla plussan puolella. Samoin kontrollimittauksien määrässä on vaihteluita eri yhtiöiden ja samoin alueiden välillä.