Käyttäjän T.Pihlaja kirjoittamat vastaukset
-
Koetin hieman avata puukaupan saloja omasta näkökulmastani… Vaikka Jesse taitaa minua jonain Mhy uskovaisena pitääkin, niin kuitenkin pyrin pitämään ajatteluni objektiivisena…
Kukin tietysti tekee asiat omalla tavallaan… Ja se heille suotakoon… Itse kun olen nähnyt tämän sektorin jo yrittäjänä, mhy:n toimihenkilönä ja nykyään taas moton pukilta, niin uskallan väittää jotain asiasta tietäväni… 🙂 Myös ne ”kikat” joilla vastaosapuolta voidaan halutessaan ”kusta silmään” ja vieläpä ihan laillisesti…
Se miksi suosin asioiden kirjaamista kauppakirjalle on juurikin epäselvyyksien välttäminen… Ja se, että työntekijälläkin olisi ”pönkää” selän takana jos edellä mainittu ”emännän puu” episodi tulisi vastaan… Jos tuossakin asiassa olisi puun kaato ollut paperilla, niin vastuu olisi ollut ihan muualla kuin yrittäjällä…
Mitä katkontaan tulee, niin itse olen ollut jo pitkään vankka kannattaja runkohinnoitteluun siirtymiseen… Paras olisi mielestäni malli jossa runkokoot jaettaisiin 5-8 kokoluokkaan joille kullekin annettaisiin könttähinta motille… Tällöin tarvitsisi vain rekisteröidä puut runkokoon mukaan mittalistaan ja valmista tulisi… Ja mikäli runko katkeaisi tai muuten jouduttasiin osittain tekemään uutena runkona, metsänomistaja voittaisi… Tosin tämähän veisi töitä meiltä ”ammattilaisilta” paljon, kun asiantuntijoita ei enää niin paljon kaivattaisikaan.. 😉
Pääosassa hakkuukoneista puumäärät ja muut hakkuun tiedot siirretään sähköisesti. Koneissa ei välttämättä ole enää edes tulostinta tai paperia, jotta ns. motolista saataisiin tulostettua metsänomistajalle. Hakkuukoneen kuljettaja pystyy kuitenkin näyttämään metsänomistajalle sen hetkisen tilanteen koneen mittalaitteelta.
5. Jälkimarkkinointi lienee ainakin ostajan kannalta puukaupan tärkein osa-alue, sillä sen tarkoitus on vahvistaa suhteita kauppakumppaniin sekä luoda pohjaa tuleville kaupoille. Ns. mittaustodistuksen allekirjoituksen yhteydessä kannattaakin käydä läpi korjuun valvonnassa tehdyt huomiot, kuten erityiskohteiden säästämiset yms. Palautteen antaminen myös korjuuyrityksen kuljettajille helpottaa heidän ammattitaidon kehittämistään sekä parantaa motivaatiota työhön.
Hakkuukoneen kuljettaja voi vaikuttaa nykyään puun katkontaan rajallisesti. Ns. Katkontamatriisit tehdään isoilla toimijoilla valmiiksi ja ne tulevat leimikon tietojen mukana. Näihin kuljettajilla ei ole lupa tehdä muutoksia, vaikka periaatteessa he sen osaisivatkin. Matriisit rakennetaan siten, että ne painottavat tehtaan sen hetken tarpeen mittoja välillä rajustikin. Kuljettaja vaikuttaa katkontaan pääasiassa laatua tarkkailemalla, mutta myös jonkin verran käyttämällä ns. lyhyitä mittoja
tukkiosuuden maksimoimiseksi. Matriisit ja niiden suosimat mitat korostuvat sahoilla, joskin niiden laatukriteerit ovat usein löysemmät kuin muilla toimijoilla.Viime aikoina tukkien laatutarkastelu on kiristynyt merkittävästi useilla toimijoilla, johtuen kilpailutilanteesta. Usein katkontaan liittyvissä keskusteluissa viitataan kuitukasojen tarkasteluun. Ammattilaisen näkökulmasta tämä on kuitenkin täysin turhaa! Oikea aika tarkasteluun ja vaikuttamiseen on hakkuun yhteydessä. Tällöin kuljettajakin voi selittää metsänomistajalle, miksi tukin läpimitat täyttävä puu ei kelpaakaan tukiksi. Kysehän on aina laatuun liittyvistä seikoista, ei muusta. Tietysti virheitäkin ihmiselle sattuu, mutta niitä sattuu myös toisinpäin.
4. Periaatteessa puunkorjuun suunnittelu kuuluu ostajalle, mutta halutessaan metsänomistaja myös osallistua esim. merkitsemällä maastoon säästettäviä kohteita yms. Korjuuta suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon myös vuodenajat ja mahdollisesti myös vallitsevat keliolosuhteet. Usein pienillä muutoksilla esim. juontouran suunnittelussa voidaan merkittävästi vähentää maastovaurioita. Metsänomistajan kannattaakin yleensä suhtautua myönteisesti ostajan puolelta tuleviin ehdoksiin suunnitelmien muuttamisesta, niillä kun yleensä on kokemukseen perustuva pohja. Metsänomistaja voi myös vaikuttaa korjuunsuunnitteluun paikallistuntemuksellaan ja näin ollen helpottaa suunnittelijan työtä.
Puunkorjuun aloituksesta ilmoitetaan metsänomistajalle, mikäli tästä on kauppakirjalla sovittu. Nykyään ilmoituksen hoitaa yleensä hakkuukoneen kuljettaja, jonka kanssa kannattaa käydä läpi ostajan kanssa sovitut asiat. Metsänomistajan kannattaa käydä leimikolla pian aloituksen jälkeen mikäli mahdollista, sillä tällöin on vielä mahdollista vaikuttaa esim. harvennuksen tiheyteen. Ammattitaitoinen kuljettaja pystyy muuttamaan työjälkeään toiveiden mukaan. Kuljettajalta kannattaa myös tarkistaa milloin koneen mittalaite on tarkistettu viimeksi. Nykyään koneista otetaan ns. iso otanta 4-6 kertaa vuodessa ja kuljettaja valvoo mittalaitetta silmämääräisesti sekä päivittäin mitattavilla satunnaisotannalla valituilla rungoilla.
Metsänhoitoyhdistyksillä on käytössään myös aikaisempiin kauppoihin ja niiden toteutuneeseen katkontaan perustuva tietokanta, jolla voidaan vertailla ja melko tarkasti ennustaa katkontaa leimikolla. Toimivakin järjestelmä on kuitenkin vain niin hyvä kuin sen lähtötiedot ovat. Jos leimikoon puuston lähtötiedot ovat puuta heinää, niin vertailut ovat samanarvoisia kuin eilen käytetty vessapaperi. Samoin kannattaa huomioida, että miten pitkää aikaväliä vertailussa on käytetty ja kuinka monta vertailukohtaa oon käytetty. Molemmat vaikuttavat ennusteen luotettavuuteen merkittävästi. Yleisesti ottaen aikavälin tulisi olla mahdollisimman lyhyt, jotta se kuvaisi kaupantekohetkeä mahdollisimman hyvin ja mitä enemmän vertailukohtia on, niin sitä parempi on tilastollinen luotettavuus.
3. Puukaupan tekeminen on nykyään periaatteessa hyvin helppoa. Metsänomistajan kannattaa kuitenkin varmistaa, että kaikki tarjouksessa mainitut asiat on kirjattu kauppakirjalle. Tämä on periaatteessa myös viimeinen mahdollisuus neuvotella muista lisäpalveluista kuten pihapuiden poistoista yms. Kun asiat ovat kirjattu kauppakirjalle, niin niiden selvittely mahdollisissa erimielisyys tilanteissa on helpompaa ja turhilta väärinkäsityksiltä vältytään.
Toiveiden kirjauttaminen helpottaa myös korjuuta, sillä kauppakirjalle kirjatut asiat siirtyvät yleensä suoraan korjuuohjeeseen ja näin ollen tulevat suoraan korjuusta vastaavalle yrittäjälle.
2. Tarjoukset kannattaa pyytää mieluiten mahdollisimman monelta ostajaehdokkaalta. Ostajien puuntarve saattaa vaihdella hyvinkin nopeasti ja koskaan ei voi olla varma mitä kukin tarvitsee. Tarkka arvio puustosta helpottaa osaltaan tarjousten saamista. Tarjouspyyntöön kannattaa sisällyttää myös mahdolliset lisäpalvelut, kuten uudistamistyöt ja tienparannukset.
Tarjouksia vertaillessa kannattaa keskittyä niin yksityiskohtiin kuin kokonaisuuteenkin. Varsinainen tarjousten vertailu on helppoa matematiikkaa, kerrotaan vain leimikon puustotiedot tarjouksissa olevilla yksikköhinnoilla ja lisätään/vähennetään lisäpalveluiden arvot.
Jotta asia ei olisi kuitenkaan näin yksinkertainen, niin asiaan voidaan sotkea myös katkonta eli miten puu jaetaan eriarvoisiin puutavaralajeihin. Ensiharvennuksilla ja muilla vähän tukkipuuta sisältävillä leimikoilla tällä ei ole juurikaan merkitystä, mutta järeillä päätehakkuilla sitäkin enemmän. Yleisenä hypoteesinä voidaan pitää, että pääasiassa sahausta suorittavat ostajat katkovat arvokkaammat puutavaralajit paremmin kuin ns. sellun keittäjät. Tämä kuitenkin voi toisinaan kääntyä päälaelleen markkinatilanteesta johtuen. Metsänomistajan omatoiminen katkonnan vertailu perustuu pääasiassa omiin kokemuksiin. Monella on myös ns. luottoyrittäjä puunkorjuussa jota he suosivat hyvän katkonnan takia.
Puukauppa on monimutkainen asia, josta kaikki metsänomistajat eivät ole selvillä… Ajattelin avata asiaa hieman omasta näkökulmastani… Pintapuoleisesti raapaisten tietysti. 🙂
Periaatteessa puukauppa voidaan jakaa 5 osa-alueeseen:
1. Leimikon tekeminen ja valmistelu
2. Tarjousten pyytäminen ja vertailu
3. Puukaupan tekeminen ja kauppaehdoista sopiminen
4. Korjuun suunnittelu, puunkorjuu ja sen valvonta
5. Puukaupan jälkimarkkinointi1. Leimikko kannattaa suunnitella mahdollisimman tarkasti.
Tämä ei tarkoita perinteistä yksinpuin leimaamista, vaan sitä että leimikon puustotiedot ovat mahdollisimmat tarkat. Tämä helpottaa merkittävästi ostajien tarjousten tekemistä sekä niiden keskinäistä vertailua.
Leimikko kannattaa rajata maastoon mahdollisimman selvästi, esim. talvileimikoissa kannattaa käyttää kuitunauhaa, jossa on mukana heijastinnauhaa. Tämä parantaa rajausten näkyvyyttä merkittävästi. Leimikko kannattaa myös tarpeen mukaan raivata jo ennen tarjousten pyytämistä, jotta ostajat voivat ottaa tämän huomioon tarjouksia tehdessään.
Heissan kaikille…
Pitkän ajan jälkeen aktivoin tilini uudelleen…
Tapaamisissakaan ei ole tullu käytyä sitten Pudasjärven tapaamisen… Tällä kertaa voisi vaikka ottaakin itseään niskasta kiinni ja tulla mukaan… 🙂
Tarkennan asian vielä lähempänä…
Mielenkiintoinen tutkimus, mikäli se todella toimii…
Nykyisen työni kautta mieleen tuli heti sovellus, jossa kyseinen laite asennettaisiin motokouraan… Tällöin puun laho-osuus saataisiin määritettyä nopeasti ja varmasti…
Työ nopeutuisi ja hukkaosuus pienenisi merkittävästi… Samoin ns. välilahot huomattaisiin heti, eikä vasta sitten kun pölli on jo raakiksi katkaistu…
Käytännön sovelluksia odotellessa…
Onhan tällaisia koneita tehty maailman sivu, niin meillä kuin ulkomaillakin… Tässä linkkissä on yksi klapimoto.
Periaatteessa tuo toimisi suoraan metsässäkin… Jos ei n. 60 cm kannoista ole väliä… Tosin motokouran runko on kyllä kovilla tuossa työssä ja öljyt kuumenee, kuten edellä alan ammattilainenn mainitsikin… Teknisesti on siis mahdollista toteuttaa, mutta onko se taloudellisesti kannattavaa onkin eri asia!
Kustannuksiin sen verran, että Metsänvartija on hakusessa moton tuntihinnan kanssa… Moton tuntihinta pyörii 80-120 €/h riippuen pääasiassa hankintahinnasta ja sijoituksen tuottovaatimuksesta. Tietysti joku laskutaidoton saattaa moton tuolla 60 €/h laittaa töihin…
Tuottavimmillaan tuollainen klapimoto olisi juuri järeillä päätehakkuilla, jossa rungon koko olisi jotain 300 – 600 litraa… Tällöin tuntituotos kasvaa pienentäen mottikohtaisia kustannuksia merkittävästi… Pienirunkoisissa (harvennuksen yleensä) kannattavuuden löytäminen vaatisi melkein taikurin kykyjä… Tietysti jos uskonto oli kansakoulussa 10 ja matikka 4, niin kaikki on mahdollista!