””Ruotsalaistutkimuksen mukaan jo 10-15 % tuhoaste, mikä ei välttämättä vielä tarkoittaisi korvattavaa tuhoa, johtaisi 100 vuoden kiertoajan puitteissa 35-50 % tulonmenetykseen yhdistettyinä kasvu- ja laatutappioina.”

Miten tuo on laskettu ja miten se soveltuu Suomen oloihin?

Suomessa kiertoaika tällä hetkellä näyttää olevan lähempänä viittäkymmentä vuotta kuin sataa vuotta ja laadulla ei tarkoiteta puun teknistä laatua.  Kenelle on maksettu laatulisää 1970 luvulla pystykarsituista männiköistä?

”Harvaan istutus on ihan ok koivulla ja kuusella, ellei hirvi ole uhkana alueella, mutta muokkaamattomuus ei ole yleensä koskaan suositeltavaa.”

Tuohon ei voi muuta sanoa kuin  että ei voi olla muuta kuin erimieltä.  Ja nimenomaan metsäomistajan etua tarkastallen.

ahaa vain 55 metsätaloudelle, näin sitä sortuu holtittomaan otsikointiin.  Tuolla avaamisella tarkoitin sitä että miten tulkitaan ja lasketaan eimerkiksi edellisenä kesänä tai samana kesänä tapahtunut istutus taimien tuho kun hirvet syöneet taimia.  Hädissään moni jo arvelee tuhon tapahtuneet mutta uutta kasvua löytyy kumminkin.  Samaten pahannäköiset syömisen aiheuttamat vauriot ovat karua katseltavaa varttuneimmissa taimikoissa mutta mutta jos se ei ole vuosittain toistuvaa niin muutaman vuoden kuluttua saatika kymmenien vuosisen kuluttua huomaa että eipä ne syönnökset enää näy taloudellisessa mielessä, rungon vaihtoja tulee ja menee ja nykyään sama kantohinta onko se puu tekniseltä laadultaan poikkeavampaa …. sitten ne 100 200 vuotiaista voinee saada lisä arvoa…. tai sitten ei.  Latvankatko ei ole männyn taimele kuolemaksi eikä merkittävä  vahinko metsänomistajalle.