Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Paljaan maan hinta on jaksollisen kasvatuksen kannattavuuden mitta.
Kaikkien kasvatustapojen kannattavuuden mittari on tulot-kulut lisättynä tasearvon muutoksella.
Kun jaksollinen kasvaa luokkaa 50 % enemmän ja investointi katetaan paremmalla myyntihinnalla, niin kannattavuus on vielä enemmän, koska kiinteät kulut ovat samat ja jaksollisen suuremmat myyntimäärät nostavat entisestään yksikköhintoja.
Timpalle: Puuki ovelasti kirjoitti että puustossa on esimerkissä valmiina erirakenteisuutta.
Kerran yläharvennettiin tuollainen metsä. Siis suurimpia poistettiin. Pari vuotta kesti ja puita alkoi kuolla. Pian moto paikalle ja aukoksi. Nyt paikalla kasvaa hieno nuori metsä.
Jaksolliseen palaaminen tuollaisen yrityksen jälkeen saattaa olla ´työläs rasti. Täystiheästä aukoksi ja heti uudet taimet on ylivoimaisen hyvä. Nykyiset kuuset ennättävät kasvaa alta pois ennen kuin heinä, horsma ym ennättää kasvaa haittaavaksi.
Ne puut eivät taida ymmärtää ihmisten kieltä ja ovat niin uppiniskaisia, että kasvavat omalla tyylillään.
Jos päätyisi jk-hakkuuseen, kannattaisi ehkä jättää enemmän puuta pystyyn eli 150 – 200 m3?
Tuollainen metsä ei uudistu. Näin sen Yrjö Norokorven opastamalla ekskursiolla Riihimäellä- Tai ei ainakaan 8 vuodessa ollut tullut taimia.
Mitä järkeä on hakata parhaiten kasvavat puut ja jättää jäljelle huomommat. Sitten jättä myös latvusmassa lahoamaan, kun aukossa siitä saisi rahaa.
Riippuu sijainnista. Jos liittyy nykyisiin omistuksiin, niin silloin jonkun summan. jota en käy arvaamaan. Jos yksinään muutama hehtaari, niin en ostaisi edes puineen.
Turvemaalle ei kannata taimia tai siemeniä tuhlata, ne uudistuu hyvin itsestään.
Meillä on karhunsammalta kasvava korpi, joka ei taimetu. On metsittynyt toki ojituksen jälkeen. Ensiksi hieskoivulle ja näiden jälkeen kuuselle.
Toinen esimerkki on mäntyräme. Myin siitä osan hakkuun jälkeen naapurille, joka ei tehnyt mitään. Nyt siinä kasvaa hieno suopursuesiintymä. Ei muuta. Minun puolella kasvaa mättäissä istutusmännyt. Luonnonmäntyjä ei ole syntynyt juuri ollenkaan.
Soita on noin 100 laatua ja kaikilla niillä omat tapansa.
Tulihan se sieltä. Jos ei aio jatkaa metsätaloutta, niin metsät voi jättää omilleen. Kukin tyylillään. Vanhat teot eivät merkitse vain uudet.
Kuinhan oikein nuo laskelmat muutenkaan ovat? Osataanko arvata puunhinnan kehitys? Ainakin meillä metsätaloudessa on joukko kiinteitä kuluja. Mitä suurempi suurempi tulovirta on, niin sitä pienempi kiinteiden kulujen osuus on. Jos metsät kasvavat huonosti, metsänomistajalle ei jää mitään. Yksikköhinnatkin paranevat, kun myytävää on enemmän. Käytetään eri hakkuutavoille aitoja markkinahintoja? Entä miten hinnoitellaan latvusmassa? Paljonko arvioidaan tarvittavan hoitotöihin. Entä, jos jatkuvan kasvatuksen metsä ei taimetu, mistä olen kertonut esimerkin. Laskelmilla voi esittää aivan mitä tahansa, kun valitsee sopivat muuttujat.
Minusta tuntuu, että Tahvosen tarkoitus on osoittaa, ettei metsänviljelys kannata.
jos on hoidettu kasvussa oleva jk metsä, samoilla puustopääomilla mennään, kuin jaksottaisen kasvatusvaiheen metsissä.
Näin varmaan onkin. Jaksollisen metsä kasvaa 50 % enemmän ja ilman lisäpanostusta, koska aukkojen puista maksetaan niin hyvin ja kuusikkojen latvusmassa on arvotavaraa. Täytyy kyllä olla tosi oppinut, jos jaksollisen saa kannattamattomaksi.
Jos Reima toimisi kauppiaana, niin hän ei hankkisi myymänsä tavaran tilalle uutta vaan luulisi, että koko myyntihinta on puhdasta voittoa. Sitten yllättäen huomaisikin, ettei varastossa ole myytävää.
Kun metsätalouden harjoittaja myy metsästään jonkun alueen aukoksi, niin totta kai jokainen järjissään oleva huolehtii, että jatkossakin on myytävää. Siis huolehtii kuvion uudistamisesta. Verottajakin osallistuu tämän kustantamiseen sillä n 30 %:lla
Sitten voi todeta vielä, että inflaatio on antanut aika hyvän tuoton noille uudistuksille vaikka olisi alkanut nollastakin.
Koko ajan keskustellaan väärästä asiasta, kun kiinnitetään huomio vain aukkoon. Vertailun lähtökohtana on, että hakataan sama määrä puuta. Pitää tarkastella erityisesti sitä, miten uudet puut kasvavat, sillä, jos niitä ei synny, niin bisnes romahtaa.
Niin tulee käymään sille metsänomistajalle, jonka jatkuvan kasvatuksen metsiin kävin viime syksynä Riihimäellä tutustumassa, mistä olen kertonet monta kertaa. Kahdeksaan vuoteen ei ollut syntynyt uusia taimia. Aukossa parhaat niistä olisivat liki 4-metrisiä
Tuli mieleen, että pitäisikö avata keskustelupalsta jaksollinen kasvatus käytännössä. Siinä olisivat äitini kotitalon omistajat vahvoilla.
Isoisäni Jaakko aloitti kuusten istutuksen 1935. Enoni Matti jatkoi, Sitten serkkuni Pekka, hänen poikansa Matti ja Matin poika Kalle. Kaikki vuorollaan tilan omistajia.
Tilalla an kasvanut ja kasvaa tosi mahtavia kuusikoita.