Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Jos on virallinen rasitetie, niin ei tarvitse kysellä keneltäkään. Tie vasan auki.
Aikanaan muodostettiin kaksi suojelualuetta. Niihin jätettiin tien varteen 10 metrin kaistale, jotta tuollaisilta tapauksilta vältyttäisiin.
Sitten seuraavassa se onnistunut. Ely-keskus halusi suojeluun ikääntynyttä harsintametsää. Esitin, että jatkettaisiin samaa systeemiä. Oli niin tiukka naisjuristi, ettei mikään järkipuhe auttanut. Tiehen asti tuli raja. Lähellä tietä oli yksi pakurikääpäkoivu. Se saatiin katkaista sen käävän paikkeilta ja jättää latvus viereen.
Ne kivihiilikauden metsät kasvoivat vaikkeivat kuolleet kasvinosat lahonneet. Aika kauan pärjäsivät ilman ravinnekiertoa.
Ravinnekiertoahan tapahtuu koko ajan, kun kuolleet puunosat lehdistä ja neulasista oksiin hajoavat jatkuvasti. Ravinteet ovat niissä. Ei runkopuussa, joka on käytännössä hiiltä, vetyä ja happea sekä jotain maamineraalia.
Kivihiilikaudella ei ollut lahottajasieniä lainkaan ja silloinkin oli monimuotoista elämää. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli suuri ja ilmasto nykyistä lämpimämpää. Maapalloa hallitsivat ruohovartiset kasvit ja se oli silloin sellaisessa moodissa, että hiilidioksidia pitää poistaa ilmakehästä. Kuolleet kasvinosat kertyivät tulvatasangoille ja niistä ajan mittaan muodostui kivihiileksi kutsumaamme ainetta.
Kun hiiltä oli poistunut ilmakehästä tarpeeksi, ilmasto viileni. Tulivat puuvartiset kasvit, jotka menestyvät myös kylmissä oloissa. Ilmakehän hiilimäärää sääteli puiden kasvu ja lahottajasienet sekö tulivuorenpurkaukset. Sadantaa ja ilmakehän vesihöyrymäärää taas yhteyttämisen yhteydessä syntyvät aerosolihiukkaset.
Kuten kirjoitin, niin ympäristösysteemi on rikki. Tarvitaan ehdottomasti paljon enemmän hiilen sidontaa ja aerosoleja. Lahoaminen on ilmastomielessä turmiollista.
Taas kerran, Meille on siis syntynyt tuo kuoleman kultti, kun pitäisi lisätä elämää metsittämällä.
Väitän, että aika vaikea on asiaperusteilla kumota näitä teesejäni.
t
Timpan mielestä lahottajalajit ovat turhia
Eivät ne ole turhia. Ne ovat tarpeen, jotta kaikki hiili ei kerääntyisi maan pinnalle. Kuten olen ennenkin kirjoittanut, ne ovat yhtä tarpeellisia kuin jätteenpolttolaitokset ihmisille. Siis lahopuut eivät ole sieniä varten vaan sienet niiden hajottamista varten.
Sienillä ei koskaan mitään hätää. Niistä pääsee lukemattomia itiöitä ilmaan ja aina on kuollutta puuta. Tämän vuoksi yksikään kuollut puu ei jää silleen. Kaikki lahoavat.
Maapallon säätelyjärjestelmä on rikki, koska liian paljon kasvavia metsiä on hävitetty. Tapahtuu liian vähän yhteyttämistä ja sen tuottamia aerosoleja syntyy liian vähän. Hyvin kasvavia metsiä me tarvitsemme. Emme kuolleita puita.
Taas intän. Miten lahopuu lisää luonnon monimuotoisuutta? Sehän on kuollutta ainesta, jonka hajottamiseen luonto on kehittänyt mekanismit. Ihan sama kuin ihmiskunnan kanssa. Ei ihmiskunnan monimuotoisuutta lisää se että hautausmaalla on mahdollisimman monta vainajaa.
Meille on jostain ilmaantunut kuoleman ihannoimisen kultti vaikka luonto nimenomaan keskittyy uuteen elämään. Sitä meidän tulee edistää.
Tässä yksi kommentti Lähteen satuiluun:
Vähän yhteenvetoa..
Lähteen mainostama jatkuva kasvatus ei mahdollista runsaasti valoa vaativien koivun ja männyn kasvuun lähtöä suurempien puiden alla. Tämän näin esimerkiksi Luken jatkuvan kasvatuksen koealalla. Siellä toki syntyi kuusikkoon kuusentaimia. Toisin on tilanne metsissämme Keski-Suomessa. Parille koealalle on syntynyt kuusentaimia minimaalisesti. Jatkuva kasvatus ei ole kestävää, koska se estää kahden pääpuulajimme uudistumisen ja sellaisessa metsässä kuusenkin uudistuminen on sattumanvaraista.Luonto suosii voimakkainta. ja luonnonmetsässäkin heikoimmat yksilöt kuolevat. Minulla on referenssikohteena eräs 1911 olleen metsäpalon jälkeen syntynyt mäntymetsä. Siinä heikoimmat yksilöt ovat kuolleet ja metsässä on vain yhden korkuisia puita. Jatkuva kasvatus ei ole luonnonmukaista, koska siinä poistetaan parhaat yksilöt toisin kuin luonto tekee.
Suomen metsien tilasta kertoo, että vuonna 1851, siis 173 vuotta sitten, säädettiin metsälaki. Pelättiin tukkipuiden loppuvan, minkä vuoksi sahoille määrättiin enimmäismäärät sahattaville tukeille. Jos metsät alisivat olleet kirveen koskemattomia, niin ei muutama vähäinen vesi olisi pysynyt niitä uhkaamaan.
Kummallista, ettei media käytä minkäänlaista faktantarkistusta, kun Lähde toistaa näitä tarinoitaan.
Totuus on, että Suomessa (ehkä Lappia lukuunottamatta) on erittäin vähän monikerroksisia metsiä. Näkemäni jk-intoilijoiden metsät ovat olleet tasaikäisiä, joiden tuhoaminen on alettu yrittämällä muuttaa ne jatkuvan kasvatuksen metsiksi.
Tuho näkyy siinä, etteivät lievästi harvennetut metsät uudistu ja voimakkaasti harvennettujen puusto tuhoutuu.
Samalla puolikkaalla ha:lla on eri ikäisiä puita. Se on kai koko homman juju. Koko metsä on yhtä kuviota.
Tämähän on se idea. Toimii esimerkiksi Keski-Euroopassa, jossa pyökki menestyy varjossa. Boreaalisissa havumetsissä ei toimi, koska koivu ja mänty eivät taimetu varjossa. Kuusenkin taimettuminen on on epävarmaa. Parhaat ammattilaiset saavat kasvamaan kuusikon hyvillä kasvupaikoilla 4-5 m3/ha/v, kun heikommillakin paikoilla meillä on päästy tasolle 6,5 m3/ha/v.
Se koko idea taitaa vähän erota aukko-taimikko-eh…-ajatuksesta!
Tietysti eroaa. Vitsi inkin siinä boreaaliset havumetsät uudistuvat aukkovaiheen kautta.
Tarvitaan todellisia uskoivaisia, jos uskotaan, että metsä kasvaa niin kuin omistaja määrää.
Ikään kuin jaksollisen menetelmän taustalla ei olisi joku uskonto tai ideologia. Ihanko totta!
Jaksollisen takana on vain biologia ja matematiikka. Ymmärrettävää, etteivät jatkuvaa kasvatusta-nimistä uskontoa harjoittavat, etteivät kaikki ole samanlaisia kuin he.
Taimet on laitettu, mutta tuottavatko. Siinä ajassa jk:n puustopääoma tuottaa koko ajan.
Jos myyn puuta vaikka 1000 m3 joko aukoksi tai poimimalla, niin kummassakin tapauksessa sama puumäärä jää tuottamaan. Tätähän olen yrittänyt selittää vaikka kuinka monta kertaa. Ei vain mene uskovaisten kaaliin.
Mutta aukossa taimet kasvavat ja harsintametsässä eivät.