Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Eivät ne myyrät tarvitse lisääntyäkseen mitään heinettyviä alueita. Kuten tuolla edellä kerreoin viime syksynä oli tuolla Ylä-Lapissa täysin tolkuttomasti myyriä. Eikä siellä tunturikoivikoissa juuri heinää kasva.
Kuten tuolla edellä myös kerroin, niin myyrätuhottomia heinettyviä aukkoja löytyy Keski-Suomesta.
Ainoa ero, joka selittää istutuskuusten suurempia tuhoja on se, että ne saattavat maistua myyrille paremmilta.
Uskooko tosiaan joku, esim Henttonen; siihen lumikkohypoteesiin?
Viime syksynä Ylä-Lapissa oli aivan tolkuttomasti myyriä ja sopuleita. Kävin siellä kuukausi sitten. Myyrän/sopulin jälkiä kyllä näkyi hangella. Sen sijaan lumikon jälkiä oli tosi harvassa. Ei se seudun ainoa lumikko kyllä ennätä millään kaikkia syödä. Näätäkin oli tunturikoivikossa liikkunut. Tuskin se sieltä 60 cm:n lumen alta kovin helposti myyrää kiinni saa. Kettu sen sijaan totesi, että latua on helppo juosta ja olikin saanut muutaman saaliin aivan ladun vierestä. Verta ja karvoja oli hangella.
Kyllä ne virukset ja bakteerit ym määrittelevät pitkälti sen myyräkannan vahvuuden. Sinänsä merkillistä on paikalliset kannan tiheyserot ja taimituhot. Yhteismetsällä on kaksi palstaa linnuntietä jotain 60 km:n: päässä toisistaan. Toisella palstalla, joka on rehevämpi, ei ole koskaan ollut tuhoja. Toisella, karummalla, taas oli sekä vuosina 2006 ja 2009 sekä joskus parikymmentä vuotta sitten. Jos sitä myyräkysymystä halutaan selvittää, niin luonnollisesti pitäisi hakea paikkoja, joissa luontaisesti on eri tiheydet ja selvittää niiden syitä.
Uskooko tosiaan joku, esim Henttonen; siihen lumikkohypoteesiin?
Viime syksynä Ylä-Lapissa oli aivan tolkuttomasti myyriä ja sopuleita. Kävin siellä kuukausi sitten. Myyrän/sopulin jälkiä kyllä näkyi hangella. Sen sijaan lumikon jälkiä oli tosi harvassa. Ei se seudun ainoa lumikko kyllä ennätä millään kaikkia syödä. Näätäkin oli tunturikoivikossa liikkunut. Tuskin se sieltä 60 cm:n lumen alta kovin helposti myyrää kiinni saa. Kettu sen sijaan totesi, että latua on helppo juosta ja olikin saanut muutaman saaliin aivan ladun vierestä. Verta ja karvoja oli hangella.
Kyllä ne virukset ja bakteerit ym määrittelevät pitkälti sen myyräkannan vahvuuden. Sinänsä merkillistä on paikalliset kannan tiheyserot ja taimituhot. Yhteismetsällä on kaksi palstaa linnuntietä jotain 60 km:n: päässä toisistaan. Toisella palstalla, joka on rehevämpi, ei ole koskaan ollut tuhoja. Toisella, karummalla, taas oli sekä vuosina 2006 ja 2009 sekä joskus parikymmentä vuotta sitten. Jos sitä myyräkysymystä halutaan selvittää, niin luonnollisesti pitäisi hakea paikkoja, joissa luontaisesti on eri tiheydet ja selvittää niiden syitä.
Voisiko sanoa, että sieltä saa loistavia neuvoja. Kehoitettiin asentamaan pöllönpönttöjä. Tein työtä käskettyä ja vein pönttöjä 2010 aukkojen tuntumaan. Kahteen vuoteen ei niihin ole tullut pöllöjä, mutta ei taimikoissa ole tuhojakaan. Toki jonkun pikku männyn latvasilmun on joku syönyt. ”Tieteellisesti” voi siis päätellä, että pöllönpönttöjen asennus poistaa myyrätuhot, siis ainakin toistaiseksi. Mahtoivatko myyrät ”kauhuissaan” paeta Ylä-Lappiin, jossa niitä viime syksynä oli aivan mielettömästi?
2009 oli tuhoja juuri ”Kurjen” kuvailemissa aivan mustalla mullalla olevissa aukoissa. Ehkä ne myyrät asustavat juuri niiden risukasojen alla. Nyt ei näkynyt ainuttakaan syötyä kuusentainta vaikka muutaman hehtaarin alan kiertelin eri-ikäisissä aukoissa.
Siis fakta on kyllä se, ettei luonnonvoimille juuri mitään voi. Siis, jos myyrät ovat tullakseen, niin ne kyllä tulevat. Ketut ovat joutuneet ilvesten suihin ja muistakaan pedoista ei liene mainittavaa apua.
Kerran oli kaksi pientä aukkoa niin kaukana tiestä, ettei kannattanut viedä sinne muokkaajaa. Silloin istutettiin hakuutta seuraavana vuonna. Yllätykseksi istutus onnistui hyvin. Tien viereensamaan aikaan istutettua aukkoa olen joutunut jo kaksi kertaa perkaamaan Lähetin kuviakin lukijan kuviin.
Meillä on myös paikoin niin kivisiä maita, ettei riittävän tiheitä taimikoita saa, ellei istuta myös muokkaamattomaan. Näyttää kyllä hyvin onnistuvan, jos pidetään hakkuun jälkeen välivuosi. Heinästäkään ei meillä ole juurikaan haittaa.
Siis joskus se muokkaamattomaan saattaa olla todella edullista. Säästetään muokkaus- ja perkauskuluissa-. Tietysti sitten menetetään siinä, ettei synny luontaista männyntaimikkoa sinne kuusentaimien sekaan. Siis paikalliset olosuhteet ratkaisevat. Yleisohjetta ei voi antaa.
Minulla ei ole omakohtaista kokemusta. Olen joskus lukenut sellaisestakin vaihtoehdosta, että tuollaisen koivikon harventaisi jotain tiheyteen 300 runkoa/ha ja istuttaisi siihen kuusentaimet. Kun ne ovat päässeet kasvussaan hyvään alkuun, kaataisi koivut. Joku taimi toki vahingoittuu.
Etujakin olisi. Ei tarvitsisi taistella heinäämisen kanssa ja pusikoituminen olisi vähäistä.
N-merkille
Oletkohan perehtynyt metsälainsäädäntöön, kun yrität väittää, että avohakkuut olisi joskus olleet kiellettyjä?Metsänhävitys on toki ollut kiellettyä, kuten nytkin. Sen sijaan avohakkuut, joilla on huolehdittu uudistamisesta ovat olleet kyllä sallittuja. Vanhoissa metsänkäsittelyohjeissa jo 1920:n paikkeilla on esimerkiksi näin todettu.
Oletko LS varma?
Joskus voi käydä niin, että tuleekin toukokuussa kuuma kausi ja se itänyt siemen kuivaa.
Toinen vitsaus saattaa olla tukkimiehentäit, jotka heinäkuussa parveillessaan saattavat syödä sirkkataimet. Vuoden 2010 kesällä syntyi pariin edellisvuoden aukkoon luontaisesti hyvä sirkkataimikko, mutta taimet olivat syksyllä hävinneet. Oletus oli, että tukkimiehentäit olivat olleet asialla.
Viime keväänä äestyksen yhteydessä tehtiin edellisvuoden aukkoon konekylvö kesäkuun puolivälissä. Itäminen oli kohtalaisen hyvä. Mielenkiintoista nähdä tilanne nyt keväällä.