Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Puhuttiin jostain 23000 työvuodesta. Siitä tulee n. 40 miljoonaa työtuntia. Siis bruttona olisi pitänyt alentaa palkkoja n.1,25 euroa/tunti, jotta olisi tuo 50 miljoonaa säästetty. Tuntipalkkana siis selvästi alle 1 euroa/tunti. Jos tuolla ”investoinnilla” olisi säilyttänyt työpaikkansa ja koko metalliteollisuuden Suomessa, niin kyllä täytyy todeta, että se telakkaporukka kusi pahasti housuihinsa.
Kyllä se katse on kohdistettava tuonne Metalliliiton suuntaan. Ei muille tahoille. Veronmaksajat olisivat ottaneet kuitenkin takuuasiassa tosi ison riskin. Joustivathan ne SAS:n porukatkin.
Älkää nyt sentään kaikkia vanhoja naisia mollatko. Minun äiti-vainaani myi lähes 90-vuotiaaksi perikunnan metsistä puuta aina, kun pitikin. Sai muuten hyvät hinnatkin. Soitteli toisille ”vanhoille naisille” ja myös MHY:n kavereilleen ollakseen tietoinen oikeasta hintatasosta.
Opetti kerran erästä ostajaa. Totesi, että ostotarjous on liian halpa, mihin ostaja totesi, etteihän hän omaa tarjoustaan muuta. No, äiti totesi, että niin kauan on hintaa nostettava, että myyjäkin sen tarjouksen hyväksyy, muuten ei kauppa synny. Eikä tehnyt kauppaa, vaikka puut olivat melkein ostajan firman tehtaan portilla. Ostaja siinä kyllä selvästi aliarvioi mummua. Äiti sai toiselta ostajalta sitten paremman hintatarjouksen ja teki kaupat.
Toki tietysti on toisenlaisiakin tapauksia. Onko sitten syitä ”sysissä vai sepissä”, niin se ei tietenkään ulkopuolinen tiedä.
On kyllä hazardihommaa sijoittaa metsiin, joiden hintaa ei edes tiedä. Toinen hazardi on sitten tuotto. Kauniita tuloksia saa pienentämällä puuvarantoa eli myymällä paljon puuta ja huolehtimalla huonosti uudistamisesta.
Epäilemättä siellä Taaleritehtaalla johtajat tekevät itselleen hyvää bisnestä. Voi sitten ollakin niin, että 10 vuoden kuluttua ei tulee enää tuottoa vaan metsärahaston arvo romahtaa.
Entä UPM? Luultavasti saa kirjanpidollista voittoa myydessään metsiään. Mikä on osakkeenomistajan asema pitkällä tähtäimellä, saattaa olla sitten eri asia.
Aivan niin. E.L. neuvoo tämän päivän Hesarissa Päivi-nimistä vapaata toimttajaa, joka omistaa Pohjanmaalla ”suurtilan” 16 ha. Eki ruotii MHY:n kaverin suunnitelmaa.
Ekin ohjeita:
-Ei pidä harventaa tiheää kuusikkoa vaan odottaa, että saa ”hyvän tuoton”. Tässä kohdalla kyllä ihmettelen. Olisin odottanut, että Eki olisi ehdottanut superharvennusta ja jatkoksi jatkuvaa kasvatusta. Sikäli, kun olen tiheitä kuusikkoja katsellut, niin sitä tukin myyntiä saa kyllä odotella. Taitaa Päivi olla jo aika vanha silloin. En sitäkään ymmärrä, että Lähde heuvoo unohtamaan kuusikon ”turhat ja kalliit metsätyöt”. Ainakin toistaiseksi meille on puunmyynnistä maksettu.
– Ekin mielestä kuusi joutuu vaikeuksiin Etelä-Suomessa. Siksi rahaa ei kannata haaskata kuusen istutukseen. Kannattaa käyttää vain luontaisesti syntyneitä taimia.
-Ekin mielestä ei kannata perkauttaa taimikkoa, jossa haavanvesat uhkaavat kuusentainten kasvua. Tässä kohtaa on paras olla sanomatta mitään.
-”voit unohtaa metsäsi 10-vuodeksi. Ole laiska, ahne ja viisas” Miten se ahneus onnistuu, jos ei myy mitään. Kuluja kertyy kuitenkin vaikka matkoista.Sääliksi käy tuota MHY:n neuvojaa. Varmaan aivan asialliset perusohjeet, kun pyritään harjoittamaan metsätaloutta.
Tuollaisten pienten palstojen käsittely on tietenkin hankalaa. Olen kyllä sitä mieltä, että jonkinlainen markkinarako saattaisi olla jollekin toimijalle, joka pikku kalustolla kävisi sieltä keräilemässä puita ja samalla vastaisi uusien taimikoiden syntymisestä. Myyjän kannalta ei silloin tietenkään voi puhua metsätaoudesta vaan maisemanhoidosta ja omaisuuden arvon säilyttämisestä.
Olen jossain nähnyt jutun, jossa ne kuusentaimet istutettiin ennen koivikon hakkuuta. Olisiko ollut niin, että se oli ensin harvennettu luokkaan 200-250 runkoa/ha. En varmaan muista.
Siis ”päätehakkuu” tehdään kahdessa vaiheessa. Jätetään jäljelle sellainen puumäärä, ettei pohja pahemmin heinety. Jotenkin tuntuisi järkevältä tehdä leveät ajourat, joihin ja vielä puidenkin alle istutetaan kuusentaimia. Kun ne ovat tarpeeksi varttuneet poistetaan koivut. Metsurikaato on tietenkin parempi kuin moto, joka luutii.
Kokemusta on kyllä koivikon uudistamisesta koivikoksi. Se kyllä on kohtalaisen helpostikin onnistunut. Vanhan leppää kasvavan lehmihaankin uudistaminen koivulle onnistui, mutta oli tuskaista. Kasvu oli niin kova, etteivät juuret kehittyneet. Koivuja piti nostaa ja pönkätä. Leppiä vastaan piti kyllä sotia muutaman kerran, mutta voitin. Nyt on komea koivikko.
Turhaan sitä taimikonperkausta varten on robotteja kehitellä. Hanke pitää tuotteistaa ja myydä kovalla hinnalla. Kyllä maailmalta aina sen verran verran hoopoja japanilaisia ja muita löytyisi, että olisivat valmiit lentämään Suomeen ja maksamaan paljon siitä, että saavat pistää metsurinvarusteet päälleen ja pääsevät pusikkoa raivaamaan.
Tänään klo 18 Ylen uutisissa kerrottiin siitä mihin edellä linkki, siis Kevitsan nikkelikaivoksesta. Siinäkin sama idea, mutta ”jalostetummassa” muodossa. Siis riittävän iso allas ilman pohjaeristettä. Sinnehän painuvat ”mömmöt” pohjaveteen. Ei tarvitse puhdistaa. Niinhän kaikissa kehitysmaissa tehdään.
Ne sateet luultavasti sotkivatkin P Perän suunnitelman. Ikinä en usko, että hän olisi vahingossa tehnyt susisuunnitelman. Kyllä sillä on ollut selvä tavoite. Kokenut insinööri tietysti tietää kuinka rakenteet normaalisti toimivat.
Näitten ”mainareitten” ajatusmaailmasta kertoo edellä kuvaamani tapaus. Oli itsestään selvästi nähtävissä, että louhos ja muskaamo saastuttavat pienen järven. Mitä tekee yhtiö? Ei siirrä muistutuksista huolimatta hanketta saman omistajan maalla puolta kilometriä, jolloin hanke olisi muuttunut täysin haitattomaksi. Sen sijaan mm esittää, että sinne ei toteuttaa, koska siellä on Natura-alue. Todellisuudessa Natura-alue on kaksi kilometriä kauempana. Tällaisia ja muita vastaavia totaalisia valheita tuli tässä meikäläisen prosessissa vastaan useita. Surullista oli, että paikallinen ympäristölautakunta hyväksyi ne täysin kritiikittömästi. Äärettömän vaikeaa oli selvässäkin tapauksessa saada oikeutta. Lopulta onnistui.
Edelleen olen kyllä sitä mieltä, ettei sen muovin ollut tarkoituskaan pitää jätevettä. Ainoastaan johtaa se pohjaveteen.
Talvivaarassa on nimittäin ratkaisematon yhtälö se jäteveden määrä. Alunperin P. Perä puhui lähes suljetusta kierrosta. Nyt on aikaansaatu vähässä ajassa tuollainen järvi, vaikka tietysti kaikki lupaehtojen mukainen jätevesimäärä on laskettu ympäristöön.
Kun pitäisi tuottaa paljon metallia, niin tietysti vesimäärätkin lisääntyvät. Ainut kestävä vaihtoehto on käsitellä nykyiset murskatut kivet ja sitten kaivos kiinni. Odotetetaan josko jonkin kymmenen vuoden kuluttua saatettaisiin keksiä parempi menetelmä. Toinen mahdollisuus on että asetetaan niin hurjat lupaehdot, että se prosessivesi pystytään todella puhostamaan jatkuvasti luonnontilaa vastaavaksi. Siihen en usko.
Kuten tuolla edellä kirjoitin kyse on suunnitelmasta. Lähtöarvot:
-Pekka Perä on erittäin kokenut kaivosmies, joka periaatteessa tietää miten rakenteet toimivat.
-Vesilaki kieltää pohjaveden pilaamisen
-Kaivos tuottaa paljon enemmän jätevesiä kuin lupaehdoissa kuvattu liki suljettu prosessi. Ne vedet on ”hukattava” johonkin. Suoraan pintavesiin niitä ei voi päästää. Se havaittaisiin mittauksissa.
-Entä pohjavesi? Sitä ei voi kukaan tutkia vesieristyksen alta.Kehitetään ”luova” ratkaisu. Selitetään ”pokkana”, että 1,5 mm:n muovi pitää jätetvedet erossa pohjavesistä. Tarkoitus on tietysti, että muovi repeytyisi ja päästäisi jätevedet pohjavesiin. Ehkä joku kävi vielä esimerkiksi petkeleellä yön pimeydessä ”tutkimassa” saumoja, kun muovi oli peittynyt jäteveteen.
Jotain meni pieleen. Viime kesän sateet nostivat pohjaveden pintaa, joten tuli ongelmia. Pohjakin saattoi olla tiiviimpi kuin ”suunnittelija” oteksui. Vesi nousi siis liikaa. Pato oli tehty huolimattomasti, joten se ei pitänytkään vettä. Tapahtui katastrofi.
Jos aidosti olisi haluttu toimia siten, etteivät jätevedet pääse pohjavesiin olisi käytetty bentoniittisavea, joka on tehokas vesieristys.
Siis kyse on törkeästä ympäristörikoksesta, johon syyllistyneet on passitettava linnaan. Lisäksi pitää rikoshyöty määrätä korvattavaksí vaktiolle. Kun aletaan tutkia, niin vastaavia ratkaisuja saattaa löytyä muiltakin kaivoksilta. Kuten eilisessä Hesarissa todettiin, kaivosala on itse tyrinyt maineensa. Ruotsissa järjestys lehden mukaan on toinen. Siellä saatetaan sulkeakin kaivoksia, jotka saastuttavat.