Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Huonot olivat Antonin hirvimaat. Ei kannattaisi elvistellä. Kerrotaan, että aikanaan Kirkkonummella oli tosi paljon hirviä. Lupia eräällä porukalla oli kaikkiaan 38 hirven kaatamiseen. Kun ensimmäinen ajo alkoi, alkoi kaikkialla paukkua vimmatusti. Kun laskettiin saalis, niin kuinka ollakaan saaliiksi saatiin tasan ne 38 hirveä.
Eikä sen hirven ampumiseen tarvita tietenkään välttämättä tuollaista Antonin armeijaa. Olen joskus ollut yksin ajomiehenä. Joskus meitä on ollut pari kolme. Jos olosuhteet ovat otolliset tietenkin saalista tulee. Meillä on tuollainen 70 hehtaarin mäki, josta joskus on ammuttu 5 hirveä syksyssä. Siinä hirvillä on vain yksi pakosuunta.
Laajemmassa mitassa tilanne on tietenkin toinen. Hirvet ovat joskus toisessa joskus toisessa mäessä. Ei siinä mikään armeija auta. Tarvitaan hyvävainuisia koiria ja nopsaliikkeisiä koiranohjaajia.
Sanoisin, että pelkästään eläinsuojelusyistä pitää kyseessä olla järjestetty toiminta. Jo nyt hyvin kurinalaisessa seuruejahdissa syntyy joskus haavakoita, joita siteen voidaan joutua päiväkausikin jahtaamaan. Kuinka kauheasti niitä syntyisikään, jos kaikki näilläkin palstoilla uhoavat päästettäisiin jahtiin. Eipä taitaisi siitä seuraamisestakaan tulla mitään.
Saattaisi siinä jahdissa kaatua ”traktorikuskejakin” ihan oikeasti.
Vaikka méidän alueella hirviä on runsaasti, niin koko viikonloppu kului vain ulkoilun merkeissä. Esimerkkejä:
-Hirviemo vainusi passimiehen, väisti ja painui oikopäätä naapurin puolelle.
-Toinen oli tosi ovela. Passimies näki, että sillä oli vasa. Seisontahaukulle mennyt ei enää nähnyt vasaa. Emä oli jättänyt sen jonnekin. Seurauksena tietysti kielto ampua tätä yksinäistä lehmää, jota vas oli seurannut. Pari kertaa se kävikin passimiehen luona, mutta meillä on hyvä järjestys ja niin lehmä säilytti henkensä. Lopulta se onnistui vielä vaihtamaan, niin, että koira alkoikin ajaa sonnia. Kaiketi sitten hirvilehmä läksi hakemaan vassansa ja viemään johonkin turvaan. Koira ajoi kaikkiaan 7 tuntia näitä hirviä. Ja siinä oli sen päivän tulos.Kyllä todella niin kuin moni hirvimies on todennut, eivät ne kotikoneelta ohjeita antavat tiedä hirvenmetsästyksestä mitään.
Olen muutamaan kertaan kirjoitellut näillä palstoilla liito-oravasta.
Todellisuudessa se viihtyy parhaiten valtaväylien ja asutuskeskusten liepeillä. Esin Hesarissa oli taannoin juttua 4-tien Hirvaskankaan liitureista. Kertojana oli Keski-Suomen Ely-keskuksen liituriasiantuntija. Kävimme kerran tutkimassa hänen kanssaan kaikinpuolin ihanteellista liituriympäristöä, jossa joku oli aiemmin väittänyt löytäneensä liiturin papanoita. Eihän sieltä mitään löytynyt. Eikä ole senkään jälkeen löytynyt. Jos siellä oli liituri joskus ollut, niin pedot olivat sen napanneet.
Tämä kaveri kertoi, että heidän liiturihavainnoissa on selvät keskittymät valtaväylien varsille. Itsestään selvää on, että siellä liitureilla on parhaat mahdollisuudet selviyryä, koska pedot saalistavat kuulo- ja/tai hajuaistin varassa ja niistä on vähän hyötyä meluisilla ja saasteisilla tienvarsialueilla.
Toinen ihanteellinen elinympäristö on asutusten liepeet siis mökeistä asumalähiöihin. Niitäkin monet pedot karttavat. Jopa Etelä-Espoossa Matinkylästä on liiturihavaintoja. Ei todellakaan mitään metsäseutua.
SIIS VALTATEIDEN JA ASUMALÄHIÖIDEN RAKENTAMINEN PARANTAA LIITUREIDEN ELINOLOSUHTEITA:
ERÄS UHKA LIITUREILLE ON LINTUHARRASTAJIEN METSIIN VIEMÄT PÖLLÖNPÖNTÖT; JOIDEN ASUKKAAT TIETENKIN SAALISTAVAT NAAPUREITAAN.En kyllä muista muuta kuin sen, että jollain äkeen tyyppisellä tehtiin vakoja. Tulos oli siis varsin vaihteleva. Mistä se johtui on näin jälkikäteen vaikeaa tietää. Aikaan heinettymiselle alttiilla alueilla se ei toiminut kunnolla.
Jotain tuontyyppistä oli kokeiltu joskus reilu 15 vuotta sitten männyn siemenpuuasennon muokkaamiseen. Tulos ei ollut kuitenkaan kovin hyvä. Taimettuminen oli huonoa. Etenkin rehevimmät kohdat kasvoivat liian nopeasti heinää ja tulos oli kehno.
Jos aikoo istuttaa taimia, niin sitten kannattanee pitää välivuosi hakkuun ja istutuksen välillä tukkimiehentäiriskin vuoksi
Onpa ”Mehänpojalla” ”huonosti” asiat.
Meillä kyllä hirviä löytyy joka viikonloppu. Riittää, kun päästää pari nuorta koiraa johonkin mäkeen, niin useimmiten molemmat jotain sieltä ajavat.Saaliiksi olisi saatu miltei kaikki luvalliset aikuiset hirvet, mutta yhteislupapäällikkö rauhoitti suuret sonnit kahdeksi ensimmäiseksi metsästysviikonlopuksi. Kaksi sellaista käveli kuin ilkeyksissään passimiehen ohi.
Oikeastaan varsinainen asia on se, kuinka taas sieltä ”katsomosta” annetaan metsästysohjeita. Tulkaa mukaan jahtiin, ettei tarvitse vain huudella. Voi käyttää ihan oikeita aseitakin.
Sama kokemus kuin A:J:lla.
Meilläkin kielletty maa-aines ja rakennuslakien mukainen toiminta. Aukkoja voi tehdä. Metsäkeskus laati aikoinaan suunnitelman, jossa todettiin tällaiset mahdollisuudet.
Jos sitten kysessä joku muu suojeluperuste, niin tilanne on toinen. Kannattaa ensiksi ottaa yhteys Ely-keskukseen tilanteen selvittämiseksi. Ainakin meikäläisen kokemuksen perusteella heidän palvelu on nykyään täysin asiallista.
Jos ottaisi kantaa otsikon asiaan.
Itse en ole aloittajan kuvailemia tyyppejä tuolla metsässä tavannut. Luontoasiatkin tulevat kyllä asiallisesti huomioonotettua,
Kyllä ne luontoasiat toisaalta joskus ihmetyttävät. Olin taannoin tilaisuudessa, jossa erään MHY:n kavereille esiteltiin uhanalaisia sammalia ja heiniä. Ei se asia tietysti hirveästi kiinnostanut, sillä kukapa niitä kaikkia melkein samannäköisiä sammalia ja heiniä toisistaan erottaisi. Etenkin talviaikana lumen alta. Itse kyllä mielessäni ihmettelin kyllä sitä, kuinka paljon aikaa on täytynyt uhrata esimerkiksi eri sammalten leviämisen kartoituksiin.
Kyllähän kaikki ottavat vakavasti jonkun tärkeän biotoopin, mutta mitä merkitystä on jonkun yksittäisen puunrungon tai kivikon sammalella. Kyllä tuolla suojelupuolella saisi olla vähän suhteellisuudentajua.Tietysti sitten joku esin MHY:n toimihenkilö tekee hommat saman rutiinin mukaan, vaikka joskus pitäisi esittää normaalista poikkeavia ratkaisuja. Jos alkaa keksiä jotain uutta ja jostain syystä epäonnistuu, niin sitten syy on esittäjän vaikka syy saattaisi olla missä tahansa muussa. Ei viisas ja ylikuormitettu kaveri lähde omiaan sooloilemaan vaan tyytyy perinteisiin menetelmiin, jotka sitä paitsi useimmiten tuottavat paremman tuloksen.
Tämä keskustelu taas kerran osoittaa sen, kuinkä järjetön on tuo taimikonhoidon Kemera-tuki. Kuinka monta metsää onkaan pilattu odottaen, että taimikko saavuttaisi Kemera-rajan.
Tietysti tollainen männikkö pitää perata heti. Jos hommaa ei tehdä ajoissa, niin osa taimista näivettyy kasvatuskelvottomiksi. Varjossa kasvaneina ne taimet tarjoavat hirvelle mieluisan ruokapöydän, joten osa taimista päätyy hirvien pötsiin. Paljonko sitten jää kunnolla kasvamaan lähteviä taimia onkin aikalailla sattuman satoa.
Oikeaoppisesti tehtynä siitä olisi tietenkin pitänyt perata lehtipuut silloin, kun männyt olivat jotain 1,5 metrin luokkaa. Sitten voi odotella lopullista perkausta rauhassa. Kunnon männyntaimikon perkaus on taitolaji. Siinä näyttää ammattimiehellekin sattuvan virheitä. Mielestäni erittäin oleellista on, että kasvamaan jätetyt taimet ovat mahdollisimman tasamittaisia. Pienemmät nimittäin riukuuntuvat ja haittaavat vain taimikon kasvua ja lopulta kuolevat.
Esimerkiksi meidän yhteismetsällä on sellainen tilanne, etteivät taimikot yleensä koskaan ole Kemera-tukikelpoisia juuri oikea-aikaisien perkausten vuoksi. Eikä tukia kannata hakea.. Ei me sitä surra. Eivät ne taimikonhoitokulut siitä kasva, että hoitaa homman ajallaan ilman Kemeraa. Mukava on sitten katsella hyvinvoipia taimikoita ja odotella varhaisia hakkuita.