Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Se, että korkealla olevat alueet ovat karuja, ei ainakaan Päijänteen tienoilla pidä automaattisesti paikkaansa. Nimittäin korkeimmat mäet jäivät mannerjään sulettua vedenpinnan yläpuolelle ja ainakin joistakin niistä eivät ravinteet ole huuhtoutuneet. Siis ainakin Päijänteen itäpuolella ei maaston korkeusasemasta voi ennustaa sen ravinteisuutta.
Kuule Taneli. Kyllä kannattaa puhua teknisestä arvosta, kun sitä kerran on vaadittu oikeudessa. Jos vaaditaan aivan älyttömiä korvauksia puiden teknisestä arvosta, niin silloin tuntuu, ettei muillakaan vaateilla ole kummosia perusteita.
Lueskelin tuota lehtijuttua ym tarkemmin. Jotenkin nuo palaset eivät aivan tunnu yhteensopivilta.
Jos ajouraa oli 70 m, niin miksi väitetään, että pilattiin 900 m2. Jos ottaisi uran leveydeksi 6 m, niin silloin olisi hakattu 420 m2. Entä sitten puiden lukumäärä 112 kpl? Jos olisi hakattu 900 m2, niin se merkitsisi 1244 runkoa/ha. Siis tavallista kuitupuumetsää, jossa puustoa on enimmillään 200 m3/ha. Hakattiin siis tällä olettamuksella 18 m3. Puuston hinta max 20 euroa/m3. Siis hakatun puuston arvo max 360 euroa, Vaatimus puiden arvosta oli 3900 euroa, siis 11-kertainen. Kun nuo muutkin vaatimukset olivat samaa luokkaa, niin ymmärtää, ettei hakkaajilla ollut kovin suurta intoa neuvotella.Katselin Pohjolan vakuutusehtoja, niin kotivakuutuksesta myrsky ei korvaisi kaatuneita puita. Metsävakuutukseen saa erillisellä maksulla koristearvokertoimen puille. Tällaista vakuutusta ei mökkitontille saa. Joskus se tuuli kaataa rannaltakin puita. Ainakin Päijänteellä.
Rakennusliikkeellä tuli aikoinaan ostajia, jotka mitättömiin vikoihin vedoten halusivat asuntoonsa arvonalennusta, siis alentaa kauppahintaa. Pääsääntöisesti sitä ei annettu, vaan viat korjattiin vaikka olisi maksanut enemmänkin. Puita ei tietenkään saa pystyyn, siksi kohtuullinen hyvitys olisi paikallaan. Sitä ei voi arvioida käymättä paikanpäällä. Onko se sitten 3-tai 5-kertainen puuston arvoon nähden on sitten makuasia. Oleellista kuitenkin on, ettei mökin käyttö millään tavalla vaikeutunut. Siksi kaikki tuollaiset ylimääräiset vaatimukset herättävät ainakin minussa antipatiaa.
Hakkajien olisi saattanut olla viisasta kirjallisesti ilmoittaa kohtuulliseksi arvioimansa korvaussumma ja tiedustella tilinumeroa, jolle voi sen maksaa. Olisi ollut mukavampi lähteä käräjille, jos sinne asti olisi koskaan joutunut.
Ottamatta tähän asiaan kantaa, niin olen kyllä Tanelin kanssa samaa mieltä. että suuret firmat muokkaavat oikeuskäytäntöä juuri tuon kulupelotteen voimalla.
Pari omakohtaista kokemusta.
Vakuutusyhtiö yritti maksaa liian vähän palovakuutuskorvausta. Vakuutuslautakunta (ilmainen) nosti korvausta n. 80 %. En olisisi millään voittanut, jos en olisi ollut rakennusalan asiantuntija, joka pystyi perustelemaan uskottavasti kohteen uushankintahinnan. Yksityinen olisi joutunut maksamaan jo tuhansia euroja siitä työstäni ilman varmuutta tuloksesta.
Toinen tapaus oli louhos-murskaamohanke, josta olen tainnut kirjoittaakin ja joka oli suunniteltu toteutettavaksi kaiken järjen vastaisesti niin, että siitä olisi aiheutunut mahdollisimman suuret haitat. Luvanhakija oli täysin ylimielinen. Ei ottanut mnkäänlaisia muutostoiveita huomioon. Yritti jatkuvasti selvistä asioista valehtelemalla puolustaa asiaansa. Tarvittiin tällä kertaa kallispalkkainen juristi ja paljon omaa työtä (taas työkokemus apuna), jolloin lopuksi hakija kaiketi totesi yrityksensä tällä kertaa toivottomaksi ja luopui hankkeesta.
Nyt puheenaolevassa asiassa faktat taitavat kyllä olla aika selvillä. Itse mökkiläisenä olisin tuskin lähtenyt prosessiin, jos kohtuullinen korvaus olisi maksettu. Oliko vastapuolella todellista neuvotteluhalua, siitä ei voi olla varmuutta. Enkä tietysti toisaalta firman toimihenkilönä olisi kohtuuttomiin vaatimuksiin suostunut. Sellaisiakin on tullut vastaan matkan varrella. Itse ihmettelen sitä. missä tuollaisia firmoja löytyy, jotka menevät vieraalle maalle. Kyllä meikäläisen käyttämät firmat, niin ostajat kuin hakkaajatkin, ovat todella huolellisia rajoista.
Koivikon (kuten myös männikön), harvennuksessa on ensimmäinen kriteeri, että jätettävät puut ovat mahdollisimman samanmittaisia. Tavoite voisi olla noin 800 runkoa/ha. Se antaa keskiväliksi 3,5 m, mutta tarkkojen välimatkojen sijaan siis tärkein on puiden samanmittaisuus. Siksi keskivälistä ja latvuksista ei niin tarvitse välittää.
Tämä on minun käsitykseni. Muilla voi olla enemmän kokemusta ja parempia ohjeita.
Eihän se metsätalous ole kannattamatonta. Liikevoitoksi jää n. 85 % myyntihinnasta. Mikä on tuottoisempaa? Aivan eri asia on sitten tuottoprosentti. Se riippuu sitten mille hinnalle lakee tuon tuoton. Esimerkki kannattamattomasta toiminnasta on vaikka rakentaa loistoristeilijä 1000 miljoonalla ja saada ostajalta 900 miljoonaa. Se on kannattamatonta.
Sitten aivan eri asia on ne Taaleritehtaan metsärahastot, joiden arvo saattaa kyllä laskea. Kuten tuolla aiemminkin kirjoitin, niin hyviä tuloksia saa aluksi myymällä runsaasti metsää ja panostamalla vähän uudistamisiin. Siis pudottamalla todellista tasearvoa, jonka muutokset pitää tietenkin myös ottaa huomioon kannattavuutta arvioitaessa. En siis minäkään ostaisi metsää noin epävarmalla tavalla ja tietäen, että hallinnointi vie myyntitulosta merkittävän osan.
Metka asia tuo inflaatio, joka on vaikuttanut ja saattaa joskus myöhemminkin vaikuttaa. Appi-vainaa osti 1927 metsää nimellishintaan noin 1, 27 euroa/ha. (kun ostohinnasta oli vähennetty oston jälkeiset puunmyyntikaupat ja sen ajan markat muutettu euroiksi). Ei kyllä myynytkään sitten paljon mitään 35 vuoteen. Nyt saadaan vuosittain metsätuloa nettona n. 100-kertainen määrä hehtaarilta.
Kainuusta en tiedä, mutta Keski-Suomessa lumituhot lisääntyvät 200 m merenpinnasta yläpuolella.
Puhuttiin jostain 23000 työvuodesta. Siitä tulee n. 40 miljoonaa työtuntia. Siis bruttona olisi pitänyt alentaa palkkoja n.1,25 euroa/tunti, jotta olisi tuo 50 miljoonaa säästetty. Tuntipalkkana siis selvästi alle 1 euroa/tunti. Jos tuolla ”investoinnilla” olisi säilyttänyt työpaikkansa ja koko metalliteollisuuden Suomessa, niin kyllä täytyy todeta, että se telakkaporukka kusi pahasti housuihinsa.
Kyllä se katse on kohdistettava tuonne Metalliliiton suuntaan. Ei muille tahoille. Veronmaksajat olisivat ottaneet kuitenkin takuuasiassa tosi ison riskin. Joustivathan ne SAS:n porukatkin.
Älkää nyt sentään kaikkia vanhoja naisia mollatko. Minun äiti-vainaani myi lähes 90-vuotiaaksi perikunnan metsistä puuta aina, kun pitikin. Sai muuten hyvät hinnatkin. Soitteli toisille ”vanhoille naisille” ja myös MHY:n kavereilleen ollakseen tietoinen oikeasta hintatasosta.
Opetti kerran erästä ostajaa. Totesi, että ostotarjous on liian halpa, mihin ostaja totesi, etteihän hän omaa tarjoustaan muuta. No, äiti totesi, että niin kauan on hintaa nostettava, että myyjäkin sen tarjouksen hyväksyy, muuten ei kauppa synny. Eikä tehnyt kauppaa, vaikka puut olivat melkein ostajan firman tehtaan portilla. Ostaja siinä kyllä selvästi aliarvioi mummua. Äiti sai toiselta ostajalta sitten paremman hintatarjouksen ja teki kaupat.
Toki tietysti on toisenlaisiakin tapauksia. Onko sitten syitä ”sysissä vai sepissä”, niin se ei tietenkään ulkopuolinen tiedä.
On kyllä hazardihommaa sijoittaa metsiin, joiden hintaa ei edes tiedä. Toinen hazardi on sitten tuotto. Kauniita tuloksia saa pienentämällä puuvarantoa eli myymällä paljon puuta ja huolehtimalla huonosti uudistamisesta.
Epäilemättä siellä Taaleritehtaalla johtajat tekevät itselleen hyvää bisnestä. Voi sitten ollakin niin, että 10 vuoden kuluttua ei tulee enää tuottoa vaan metsärahaston arvo romahtaa.
Entä UPM? Luultavasti saa kirjanpidollista voittoa myydessään metsiään. Mikä on osakkeenomistajan asema pitkällä tähtäimellä, saattaa olla sitten eri asia.