Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Tänään klo 18 Ylen uutisissa kerrottiin siitä mihin edellä linkki, siis Kevitsan nikkelikaivoksesta. Siinäkin sama idea, mutta ”jalostetummassa” muodossa. Siis riittävän iso allas ilman pohjaeristettä. Sinnehän painuvat ”mömmöt” pohjaveteen. Ei tarvitse puhdistaa. Niinhän kaikissa kehitysmaissa tehdään.
Ne sateet luultavasti sotkivatkin P Perän suunnitelman. Ikinä en usko, että hän olisi vahingossa tehnyt susisuunnitelman. Kyllä sillä on ollut selvä tavoite. Kokenut insinööri tietysti tietää kuinka rakenteet normaalisti toimivat.
Näitten ”mainareitten” ajatusmaailmasta kertoo edellä kuvaamani tapaus. Oli itsestään selvästi nähtävissä, että louhos ja muskaamo saastuttavat pienen järven. Mitä tekee yhtiö? Ei siirrä muistutuksista huolimatta hanketta saman omistajan maalla puolta kilometriä, jolloin hanke olisi muuttunut täysin haitattomaksi. Sen sijaan mm esittää, että sinne ei toteuttaa, koska siellä on Natura-alue. Todellisuudessa Natura-alue on kaksi kilometriä kauempana. Tällaisia ja muita vastaavia totaalisia valheita tuli tässä meikäläisen prosessissa vastaan useita. Surullista oli, että paikallinen ympäristölautakunta hyväksyi ne täysin kritiikittömästi. Äärettömän vaikeaa oli selvässäkin tapauksessa saada oikeutta. Lopulta onnistui.
Edelleen olen kyllä sitä mieltä, ettei sen muovin ollut tarkoituskaan pitää jätevettä. Ainoastaan johtaa se pohjaveteen.
Talvivaarassa on nimittäin ratkaisematon yhtälö se jäteveden määrä. Alunperin P. Perä puhui lähes suljetusta kierrosta. Nyt on aikaansaatu vähässä ajassa tuollainen järvi, vaikka tietysti kaikki lupaehtojen mukainen jätevesimäärä on laskettu ympäristöön.
Kun pitäisi tuottaa paljon metallia, niin tietysti vesimäärätkin lisääntyvät. Ainut kestävä vaihtoehto on käsitellä nykyiset murskatut kivet ja sitten kaivos kiinni. Odotetetaan josko jonkin kymmenen vuoden kuluttua saatettaisiin keksiä parempi menetelmä. Toinen mahdollisuus on että asetetaan niin hurjat lupaehdot, että se prosessivesi pystytään todella puhostamaan jatkuvasti luonnontilaa vastaavaksi. Siihen en usko.
Kuten tuolla edellä kirjoitin kyse on suunnitelmasta. Lähtöarvot:
-Pekka Perä on erittäin kokenut kaivosmies, joka periaatteessa tietää miten rakenteet toimivat.
-Vesilaki kieltää pohjaveden pilaamisen
-Kaivos tuottaa paljon enemmän jätevesiä kuin lupaehdoissa kuvattu liki suljettu prosessi. Ne vedet on ”hukattava” johonkin. Suoraan pintavesiin niitä ei voi päästää. Se havaittaisiin mittauksissa.
-Entä pohjavesi? Sitä ei voi kukaan tutkia vesieristyksen alta.Kehitetään ”luova” ratkaisu. Selitetään ”pokkana”, että 1,5 mm:n muovi pitää jätetvedet erossa pohjavesistä. Tarkoitus on tietysti, että muovi repeytyisi ja päästäisi jätevedet pohjavesiin. Ehkä joku kävi vielä esimerkiksi petkeleellä yön pimeydessä ”tutkimassa” saumoja, kun muovi oli peittynyt jäteveteen.
Jotain meni pieleen. Viime kesän sateet nostivat pohjaveden pintaa, joten tuli ongelmia. Pohjakin saattoi olla tiiviimpi kuin ”suunnittelija” oteksui. Vesi nousi siis liikaa. Pato oli tehty huolimattomasti, joten se ei pitänytkään vettä. Tapahtui katastrofi.
Jos aidosti olisi haluttu toimia siten, etteivät jätevedet pääse pohjavesiin olisi käytetty bentoniittisavea, joka on tehokas vesieristys.
Siis kyse on törkeästä ympäristörikoksesta, johon syyllistyneet on passitettava linnaan. Lisäksi pitää rikoshyöty määrätä korvattavaksí vaktiolle. Kun aletaan tutkia, niin vastaavia ratkaisuja saattaa löytyä muiltakin kaivoksilta. Kuten eilisessä Hesarissa todettiin, kaivosala on itse tyrinyt maineensa. Ruotsissa järjestys lehden mukaan on toinen. Siellä saatetaan sulkeakin kaivoksia, jotka saastuttavat.
Talvivaara on todellisuudessa vain jäävuoren huippu. Se kuvaa todellisuuspohjaisesti kaivos- ja muun kaivannaisteollisuuden suhtautumisista luontoon ja ulkopuolisten omaisuuteen. Siis täysin piittaamatonta. Viranomaiset taas ovat joko täysin tyhmiä tai eivät halua täyttää heille lain asettamia velvollisuuksia. Talvivaarassa kyse ei ole onnettomuudesta vaan täysin pöyristyttävästä suunnitelmasta, jonka toimimattomuus on täytynyt olla tiedossa monilla jo ennen sen toteuttamista. Ympäristörikoksesta tulee tuomita hankkeen suunnitelijat ja kaikki, jotka ovat tavalla tai toisella olleet mukana päättämässä asioista. Erityisen törkeää on se täydellinen välinpitämättömyys, johon syyllistyttiin ensimmäisen vuodon jälkeen. Talvivaaran hallitus on ollut täysin piittaamaton. Heille kuuluu kaikkein raskaimmat tuomiot.
Itse voitin pienemmän jutun, jossa perussuhtautuminen oli täysin sama. Eräs maanrakennusyhtiö haki louhinta- ja murskauslupaa meikäläisen kesäpaikan viereen. Tältä noin 7 hehtaarin alueelta olisi kaikki hulevedet fosforeineen ja typpineen valuneet suoraan alapuolella olevaan 3 hehtaarin järveen. Erityisen törkeäksi tämän hankkeen teki se, että puolen kilometrin siirrolla olivat kaikki haitat poistuneet. Monimutkaisen prosessin tuloksena ja käyttäen pätevää asianajaja ja noin 10 000 euroa rahaa tämän palkkioihin tämä hanke kaatui ja paikallisen ympäristölautakunnan myöntämät luvat raukesivat. Hakija totesi nimittäin tilanteen toivottomaksi ja luopui hankkeesta. Ilmeisestikin näki, että lopulta häviää. Mutta tällaiseen tulokseen pääseminen selvässäkin tapauksessa näyttää olevan todella työn takana. Tuskin onnistuukaan lupa-asioissa maallikolta.
Kyllä valitettavasti täytyy todeta, että johdon ahneus on aika ratkaisevassa asemassa. Koko ajan tunnutaan mietittävän vain keinoja millä saataisiin kupattua firmoista enemmän rahaa jo nytkin kohtuuttomien ansioiden päälle.
Esimerkiksi Nokia tuhlasi valtavat kassavaransa ostaakseen omia osakkeitaan, jotta kurssit nousisivat ja optiot tuottaisivat paremmin.
Ei esimerkiksi metsäyhtiöiden tulokset oikeuttaisi kovin merkittäviin johdon ansioihin. Vähemmän johdolle palkkaa ja nekin rahat tuotekehittelyyn. Silloin pärjätään ja porukkakin motivoituu paremmin.
Siis kyllä tietysti politiikotkin voisivat ryhtyä tosissaan säästämään turhissa menoissa ja suuntaamaan panostuksia tuotannon edistämiseen. Avainasemassa ovat kuitenkin firmat ja niiden johto.
Menee tuo turkistarhauskeskustelu vähän ohi metsäasioista. Luulen oleni jonkinlainen asiantuntija kuitenkin. Vanhempani olivat nimittäin turkistarhaajia.
Epäeettiseksi sen ammatin tekee sen raskaus. Harva ammatti on yhtä vaativa. Meidänkään 5 lapsisesta sisarusparvesta ei yksikään halunnut tarhausta jatkaa vaan itsekukin löysimme muita ammatteja.
Ei tietenkään kukaan aitoja turkiksia tarvitse. Onhan keinonahka keksitty. Turkistarhaus käyttää paljon jätettä, joka ainakin toistaiseksi olisi pitänyt hävittää muuten.
Kyllä tarhaeläimillä on hyvät olot. Eivätkä ne tosiaankaan ole stressaantuneita kuten uskotellaan.
Millä sitä Kiinan tuontia maksettaisiin ellei siellä kysytyillä tuotteilla kuten turkiksilla. Jos niitä ei tuotettaisi Suomessa, niin varmaan jossain muualla kurjissa oloissa.
Hyvinhän se Suomessa menee. Esim Metsä Groupissa. Toimitusjohtajan palkka taitaa olla tosiasiassa suurempi kuin firman tulos.
Muilla on vielä kirittävää.Valitetaan, että mänty ja lehtipuu häviävät ja kuusi voittaa. Jostain tilaisuudesta oli jäänyt matkaan lounais-hämäläisen Mustialan yhteismetsän( silloin n. 5200 ha) esite. Tämän mukaan vuonna 1959 oli puuston jakauma:
-mäntyä 17 %
-kuusta 78 %
-lehtipuuta 5 %.
Vuonna 1999 oli tilanne ollut:
-mäntyä 44 %
-kuusta 40 %
-lehtipuuta 16 %Kaipa siellä Tammelassakin on hirviä ollut. Eivät näemmä ole syöneet kaikkia mäntyjä ja koivuja
Viimeisessä Metsälehti Makasiinissa oli juttu, jossa epäiltiin kerran korppien kiskoneen istutettuja männyntaimia.
En kyllä usko, että hirvi kesällä tietoisesti mäntyä söisi kesällä. Voihan toki syntyä heinää syötäessä ”oheisvahinkoja”. Ihan niin kuin siviiliuhreja Afganistanin sodassa.
Itseasiassa aika useinkin näkee uudessa muokatussa aukossa hirven jälkiä. Saattavat hakea sieltä heinää tai jotain varpuja, jotka valoa saatuaan maistunevat paremmilta.
Sa.attaisiko metsäkauris olla asialla? Sehän syö jopa kuusentaimia