Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Ottamatta tähän asiaan kantaa, niin olen kyllä Tanelin kanssa samaa mieltä. että suuret firmat muokkaavat oikeuskäytäntöä juuri tuon kulupelotteen voimalla.
Pari omakohtaista kokemusta.
Vakuutusyhtiö yritti maksaa liian vähän palovakuutuskorvausta. Vakuutuslautakunta (ilmainen) nosti korvausta n. 80 %. En olisisi millään voittanut, jos en olisi ollut rakennusalan asiantuntija, joka pystyi perustelemaan uskottavasti kohteen uushankintahinnan. Yksityinen olisi joutunut maksamaan jo tuhansia euroja siitä työstäni ilman varmuutta tuloksesta.
Toinen tapaus oli louhos-murskaamohanke, josta olen tainnut kirjoittaakin ja joka oli suunniteltu toteutettavaksi kaiken järjen vastaisesti niin, että siitä olisi aiheutunut mahdollisimman suuret haitat. Luvanhakija oli täysin ylimielinen. Ei ottanut mnkäänlaisia muutostoiveita huomioon. Yritti jatkuvasti selvistä asioista valehtelemalla puolustaa asiaansa. Tarvittiin tällä kertaa kallispalkkainen juristi ja paljon omaa työtä (taas työkokemus apuna), jolloin lopuksi hakija kaiketi totesi yrityksensä tällä kertaa toivottomaksi ja luopui hankkeesta.
Nyt puheenaolevassa asiassa faktat taitavat kyllä olla aika selvillä. Itse mökkiläisenä olisin tuskin lähtenyt prosessiin, jos kohtuullinen korvaus olisi maksettu. Oliko vastapuolella todellista neuvotteluhalua, siitä ei voi olla varmuutta. Enkä tietysti toisaalta firman toimihenkilönä olisi kohtuuttomiin vaatimuksiin suostunut. Sellaisiakin on tullut vastaan matkan varrella. Itse ihmettelen sitä. missä tuollaisia firmoja löytyy, jotka menevät vieraalle maalle. Kyllä meikäläisen käyttämät firmat, niin ostajat kuin hakkaajatkin, ovat todella huolellisia rajoista.
Koivikon (kuten myös männikön), harvennuksessa on ensimmäinen kriteeri, että jätettävät puut ovat mahdollisimman samanmittaisia. Tavoite voisi olla noin 800 runkoa/ha. Se antaa keskiväliksi 3,5 m, mutta tarkkojen välimatkojen sijaan siis tärkein on puiden samanmittaisuus. Siksi keskivälistä ja latvuksista ei niin tarvitse välittää.
Tämä on minun käsitykseni. Muilla voi olla enemmän kokemusta ja parempia ohjeita.
Eihän se metsätalous ole kannattamatonta. Liikevoitoksi jää n. 85 % myyntihinnasta. Mikä on tuottoisempaa? Aivan eri asia on sitten tuottoprosentti. Se riippuu sitten mille hinnalle lakee tuon tuoton. Esimerkki kannattamattomasta toiminnasta on vaikka rakentaa loistoristeilijä 1000 miljoonalla ja saada ostajalta 900 miljoonaa. Se on kannattamatonta.
Sitten aivan eri asia on ne Taaleritehtaan metsärahastot, joiden arvo saattaa kyllä laskea. Kuten tuolla aiemminkin kirjoitin, niin hyviä tuloksia saa aluksi myymällä runsaasti metsää ja panostamalla vähän uudistamisiin. Siis pudottamalla todellista tasearvoa, jonka muutokset pitää tietenkin myös ottaa huomioon kannattavuutta arvioitaessa. En siis minäkään ostaisi metsää noin epävarmalla tavalla ja tietäen, että hallinnointi vie myyntitulosta merkittävän osan.
Metka asia tuo inflaatio, joka on vaikuttanut ja saattaa joskus myöhemminkin vaikuttaa. Appi-vainaa osti 1927 metsää nimellishintaan noin 1, 27 euroa/ha. (kun ostohinnasta oli vähennetty oston jälkeiset puunmyyntikaupat ja sen ajan markat muutettu euroiksi). Ei kyllä myynytkään sitten paljon mitään 35 vuoteen. Nyt saadaan vuosittain metsätuloa nettona n. 100-kertainen määrä hehtaarilta.
Kainuusta en tiedä, mutta Keski-Suomessa lumituhot lisääntyvät 200 m merenpinnasta yläpuolella.
Puhuttiin jostain 23000 työvuodesta. Siitä tulee n. 40 miljoonaa työtuntia. Siis bruttona olisi pitänyt alentaa palkkoja n.1,25 euroa/tunti, jotta olisi tuo 50 miljoonaa säästetty. Tuntipalkkana siis selvästi alle 1 euroa/tunti. Jos tuolla ”investoinnilla” olisi säilyttänyt työpaikkansa ja koko metalliteollisuuden Suomessa, niin kyllä täytyy todeta, että se telakkaporukka kusi pahasti housuihinsa.
Kyllä se katse on kohdistettava tuonne Metalliliiton suuntaan. Ei muille tahoille. Veronmaksajat olisivat ottaneet kuitenkin takuuasiassa tosi ison riskin. Joustivathan ne SAS:n porukatkin.
Älkää nyt sentään kaikkia vanhoja naisia mollatko. Minun äiti-vainaani myi lähes 90-vuotiaaksi perikunnan metsistä puuta aina, kun pitikin. Sai muuten hyvät hinnatkin. Soitteli toisille ”vanhoille naisille” ja myös MHY:n kavereilleen ollakseen tietoinen oikeasta hintatasosta.
Opetti kerran erästä ostajaa. Totesi, että ostotarjous on liian halpa, mihin ostaja totesi, etteihän hän omaa tarjoustaan muuta. No, äiti totesi, että niin kauan on hintaa nostettava, että myyjäkin sen tarjouksen hyväksyy, muuten ei kauppa synny. Eikä tehnyt kauppaa, vaikka puut olivat melkein ostajan firman tehtaan portilla. Ostaja siinä kyllä selvästi aliarvioi mummua. Äiti sai toiselta ostajalta sitten paremman hintatarjouksen ja teki kaupat.
Toki tietysti on toisenlaisiakin tapauksia. Onko sitten syitä ”sysissä vai sepissä”, niin se ei tietenkään ulkopuolinen tiedä.
On kyllä hazardihommaa sijoittaa metsiin, joiden hintaa ei edes tiedä. Toinen hazardi on sitten tuotto. Kauniita tuloksia saa pienentämällä puuvarantoa eli myymällä paljon puuta ja huolehtimalla huonosti uudistamisesta.
Epäilemättä siellä Taaleritehtaalla johtajat tekevät itselleen hyvää bisnestä. Voi sitten ollakin niin, että 10 vuoden kuluttua ei tulee enää tuottoa vaan metsärahaston arvo romahtaa.
Entä UPM? Luultavasti saa kirjanpidollista voittoa myydessään metsiään. Mikä on osakkeenomistajan asema pitkällä tähtäimellä, saattaa olla sitten eri asia.
Aivan niin. E.L. neuvoo tämän päivän Hesarissa Päivi-nimistä vapaata toimttajaa, joka omistaa Pohjanmaalla ”suurtilan” 16 ha. Eki ruotii MHY:n kaverin suunnitelmaa.
Ekin ohjeita:
-Ei pidä harventaa tiheää kuusikkoa vaan odottaa, että saa ”hyvän tuoton”. Tässä kohdalla kyllä ihmettelen. Olisin odottanut, että Eki olisi ehdottanut superharvennusta ja jatkoksi jatkuvaa kasvatusta. Sikäli, kun olen tiheitä kuusikkoja katsellut, niin sitä tukin myyntiä saa kyllä odotella. Taitaa Päivi olla jo aika vanha silloin. En sitäkään ymmärrä, että Lähde heuvoo unohtamaan kuusikon ”turhat ja kalliit metsätyöt”. Ainakin toistaiseksi meille on puunmyynnistä maksettu.
– Ekin mielestä kuusi joutuu vaikeuksiin Etelä-Suomessa. Siksi rahaa ei kannata haaskata kuusen istutukseen. Kannattaa käyttää vain luontaisesti syntyneitä taimia.
-Ekin mielestä ei kannata perkauttaa taimikkoa, jossa haavanvesat uhkaavat kuusentainten kasvua. Tässä kohtaa on paras olla sanomatta mitään.
-”voit unohtaa metsäsi 10-vuodeksi. Ole laiska, ahne ja viisas” Miten se ahneus onnistuu, jos ei myy mitään. Kuluja kertyy kuitenkin vaikka matkoista.Sääliksi käy tuota MHY:n neuvojaa. Varmaan aivan asialliset perusohjeet, kun pyritään harjoittamaan metsätaloutta.
Tuollaisten pienten palstojen käsittely on tietenkin hankalaa. Olen kyllä sitä mieltä, että jonkinlainen markkinarako saattaisi olla jollekin toimijalle, joka pikku kalustolla kävisi sieltä keräilemässä puita ja samalla vastaisi uusien taimikoiden syntymisestä. Myyjän kannalta ei silloin tietenkään voi puhua metsätaoudesta vaan maisemanhoidosta ja omaisuuden arvon säilyttämisestä.
Olen jossain nähnyt jutun, jossa ne kuusentaimet istutettiin ennen koivikon hakkuuta. Olisiko ollut niin, että se oli ensin harvennettu luokkaan 200-250 runkoa/ha. En varmaan muista.
Siis ”päätehakkuu” tehdään kahdessa vaiheessa. Jätetään jäljelle sellainen puumäärä, ettei pohja pahemmin heinety. Jotenkin tuntuisi järkevältä tehdä leveät ajourat, joihin ja vielä puidenkin alle istutetaan kuusentaimia. Kun ne ovat tarpeeksi varttuneet poistetaan koivut. Metsurikaato on tietenkin parempi kuin moto, joka luutii.
Kokemusta on kyllä koivikon uudistamisesta koivikoksi. Se kyllä on kohtalaisen helpostikin onnistunut. Vanhan leppää kasvavan lehmihaankin uudistaminen koivulle onnistui, mutta oli tuskaista. Kasvu oli niin kova, etteivät juuret kehittyneet. Koivuja piti nostaa ja pönkätä. Leppiä vastaan piti kyllä sotia muutaman kerran, mutta voitin. Nyt on komea koivikko.
Turhaan sitä taimikonperkausta varten on robotteja kehitellä. Hanke pitää tuotteistaa ja myydä kovalla hinnalla. Kyllä maailmalta aina sen verran verran hoopoja japanilaisia ja muita löytyisi, että olisivat valmiit lentämään Suomeen ja maksamaan paljon siitä, että saavat pistää metsurinvarusteet päälleen ja pääsevät pusikkoa raivaamaan.