Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Täytyy ihmetellä noiden Perhon miesten toilailuja. Jos totta on kuten Hesari kirjoitti, että asialla oli 17 miestä. Siinä taitaa mennä joku hirviporukka aika uuteen uskoon. Taidetaan selvitellä sitäkin, kuka juorusi poliisille. Siellä on naapurisopu kaukana. En kertakaikkiaan ymmärrä tuollaista hölmöilyä. Valtiolle saattaa mennä niin kelkat kuin kivääritkin.
Ymmärrän sen, että, jos susi syö hirvikoiran, niin kyllä siitä mielellään kostetaan. Jos isävainaan koiralle olisi käynyt niin, luulenpa, ettei se susi olisi kauan ainakaan niillä mailla elänyt. Ei siihen kyllä puolta pitäjää olisi tarvittu.
Oli mielipide asiasta mikä tahansa, niin aina kannattaa ensiksi miettiä se, että mikä on seuraus, kun jää kiinni. Silloin pysyy kaidalla tiellä. Perustellusti voidaan olla myös sitä mieltä, ettei Suomeen susia tarvita. Ainakin minä olen En niitä kuitenkaan ala luvatta kaatamaankaan.
Meillä oli n. 10 ha:n vanha ojitettu räme, joka kiersi lampea vähän kuin kuunsirppi. Aikoinaan ojat olivat johdettu suoraan lanpeen. Huono investointi se oli ollut. Ojitus oli suoritettu joskus 50 vuotta sitten. Nyt harvennettaessa saatiin vähän kuitua.
Mietiskelin, että perkaisiko ojat. Lopputulos oli, ettei haluttu pilata lampea uudelleen. Meillä ei siis ollut mitään mahdollisuuksia selkeytysaltaisiin. Tämä vesistöpuoli on hyvä mielessä, kun siellä soilla touhuaa. Siksi tuollanen ”suo, kuokka ja Jussi” on varmasti ympäristöystävällisin vaihtoehto.
Ne sähköyhtiöt ovat kyllä siinä kaapeloinnissa tosissaan. Viime syyskuun lopulla pihalle pölähti sähköyhtiön kaveri ja sainoi, että teille tulevassa linjassa on huonot pylväät (niinkuin ovatkin) ja heillä on periaatepäätös, että kaikki uusittavat pienjännitesähkölinjat tehdään maakaapelointina ja että työ alkaa reilun kuukauden päästä.
Meillä oli sisäisiä ulkojohtoja niissä sähköyhtiön tolpissa. Kaveri totesi, että kyllä he voivat tolpat jättää pystyynkin, jos niin halutaan. Ei me nyt sitten haluttu ottaa riesaksemme huonokuntoisia pylväitä ja päätettiin pistää omatkin kaapelit maahan. Toinen asia olisi sitten, että meille tuli puhelinkaapeli sähkötolpissa. Kysyin sitten, mitä sen kanssa tapahtuu. Erilaisten vaiheiden jälkeen Elisa ilmoitti, että he tuovat sen samassa yhteydessä maassa sen sähkön kanssa. Tosin sitten kaapeli tulisi toiseen päähän rakennusta.
Oli kohtalainen homma saada pikaisesti kaivinkone ja sähkömies töihin. Homma onnistui kyllä hyvin. Ei ollut kuitenkaan ihan halpa. Tosin kotitalousvähennys auttaa hieman. Niitä sähkölaitoksen maakaapelointeja ei vaan näkynyt. Tämän tammikuun alussa em. kaveri soitti ja sanoi, ettei joku maanomistaja ole antanut lupaa ja että heidän on haettava virallinen päätös. Sitten tapahtuu.
Siis se kaapelointi saattaa olla aika monipolvinen juttu ja kustannuksia saattaa asiakkaalle aiheutua taksakorotusten lisäksi myös omien johtojen muutoksista. Elisallekin se on kallis. Tässä tapauksessa koko homma on vielä siinä mielessä hölmö, että suurin osa johdoista on peltoalueilla eikä metsissä. (Pellon vuokraaja on ainoa, joka aidosti hyötyy. Voi kylvää suoraan väistelemättä pylväitä)
Liekö Janin myrskytuhoaukkoon syntynyt laikkuja puuden kaaduttua?
Itse olen huolehtinut pientenkin aukkojen istuttamisesta. Jos kyseessä on vatulle altis paikka, niin saa väliin muutaman aarin aukossakin taistella, ettei vattu hävittäisi niitä istutustaimiakin. Luonnontaimia on yleensä muutama pihlaja, leppä ja koivu, kuten tuolla edellä todettiin. Sama tilanne on heinettyvillä tai saniaisalueilla. Kyllä ne tehokkaasti estävät taimettumisen pienessäkin aukossa.Varmoja taimettuvia ovat kosteahkot paikat. Kyllä saa yleensä riittävästi kuusen ja hieskoivun taimia. Ja monesti liikaakin. Tietysti sitten jossain olosuhteissa paikoitellen mäntyjen ja koivujen läheisyydet. Myös ajourat saattavat ennättää taimettua ennen kun heinä ym valtaa alueen.
Ei se luonto ole miksikään 100 vuodessa muuttunut, kuten ilmeni tuolla edellä siteeraamasti teoksesta.
Mihin sitä leimausta yleensä normaalissa metsässä tarvitaan? Taitava motokuski kyllä näkee kokonaisuuden paremmin kuin kukaan vielä silloin, kun kaikki puut ovat pystyssä.
Kerran ”leimattiin” pienen maisemakuvion harvenettavia puita talon lähellä. Siinä kävi niin, että oravat keräsivät osan nauhoista ja veivät pesäänsä. Niille siis kaksinkertainen hyöty. lämmikkeet ja pesäpuu säästyi.
Riittää ainakin meidän käyttämien yhtiöiden kanssa, että sopii tyylin, niin saa kyllä sen, mitä haluaa. Jos on hankalan näköinen kohde, niin sitten metsuriharvennus.
AJ:lle
Se, että huuhtoumat vesistöihin pienenevät, on kyllä etu. Kuinka suri se sitten on, en osaa arvioida.Onko maaston tasainen peitteisyys etu vai haitta, on kyllä subjektiivinen asia. Itse pidän aukkoisesta maisemasta.
Olen katsellut myrskyn jälkiä. Eräässä tapauksessa kysessä oli syöksyvirtausrintama. Kun se virtaus iski maahan syntyi metsään aukko. Jos puut eivät kaatuneet ne katkesivat. Jos se virtaus iski taimikon kohdalle ei tuhoa syntynyt.
Toinen kokemani oli aikoinaan Manta-myrsky. Se kyllä katkoi siemenpuita. Kaatoi kyllä myös notkoista täyden metsän keskeltä kuusia, jos maalaji oli sopiva.
Kyllä ainakin näiden kokemusten perusteella voi todeta, ettei metsänkasvatustavalla ole merkitystä myrskytuhoihin. Sattuma määrää niiden laajuuden.
Toki jaksollisessa kasvatuksessa voikin maksaa suuremman vakuutusmaksun, koska se on paljon kannattavampi.
Sitäkään en ymmärrä, että mistä niitä oppaita tai ammattitaitoisisa duunareita saadaan, kun MHY-järjestelmä ajetaan alas.
Innoforistako?
Ei minua ole tähän mennessä kukaan tuolla metsässä komennellut. Ei siis tiedä, mitä se sellainen on.
Tuolla edellä siteeraamassani Tapion 100 vuotta vanhassa ohjeessa ilmeni, että lusmuja oli silloin ja varmasti niitä olisi nytkin. Kun vielä metsänomistajien osaaminen huonosta luonnontuntemuksesta johtuen huononee, niin väärien profeettojen on entistä helpompi markkinoida ”osaamistaan”.
Virheitä voi tehdä, mutta saman virheen toistaminen on tyhmyyttä.