Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Ne sähköyhtiöt ovat kyllä siinä kaapeloinnissa tosissaan. Viime syyskuun lopulla pihalle pölähti sähköyhtiön kaveri ja sainoi, että teille tulevassa linjassa on huonot pylväät (niinkuin ovatkin) ja heillä on periaatepäätös, että kaikki uusittavat pienjännitesähkölinjat tehdään maakaapelointina ja että työ alkaa reilun kuukauden päästä.
Meillä oli sisäisiä ulkojohtoja niissä sähköyhtiön tolpissa. Kaveri totesi, että kyllä he voivat tolpat jättää pystyynkin, jos niin halutaan. Ei me nyt sitten haluttu ottaa riesaksemme huonokuntoisia pylväitä ja päätettiin pistää omatkin kaapelit maahan. Toinen asia olisi sitten, että meille tuli puhelinkaapeli sähkötolpissa. Kysyin sitten, mitä sen kanssa tapahtuu. Erilaisten vaiheiden jälkeen Elisa ilmoitti, että he tuovat sen samassa yhteydessä maassa sen sähkön kanssa. Tosin sitten kaapeli tulisi toiseen päähän rakennusta.
Oli kohtalainen homma saada pikaisesti kaivinkone ja sähkömies töihin. Homma onnistui kyllä hyvin. Ei ollut kuitenkaan ihan halpa. Tosin kotitalousvähennys auttaa hieman. Niitä sähkölaitoksen maakaapelointeja ei vaan näkynyt. Tämän tammikuun alussa em. kaveri soitti ja sanoi, ettei joku maanomistaja ole antanut lupaa ja että heidän on haettava virallinen päätös. Sitten tapahtuu.
Siis se kaapelointi saattaa olla aika monipolvinen juttu ja kustannuksia saattaa asiakkaalle aiheutua taksakorotusten lisäksi myös omien johtojen muutoksista. Elisallekin se on kallis. Tässä tapauksessa koko homma on vielä siinä mielessä hölmö, että suurin osa johdoista on peltoalueilla eikä metsissä. (Pellon vuokraaja on ainoa, joka aidosti hyötyy. Voi kylvää suoraan väistelemättä pylväitä)
Liekö Janin myrskytuhoaukkoon syntynyt laikkuja puuden kaaduttua?
Itse olen huolehtinut pientenkin aukkojen istuttamisesta. Jos kyseessä on vatulle altis paikka, niin saa väliin muutaman aarin aukossakin taistella, ettei vattu hävittäisi niitä istutustaimiakin. Luonnontaimia on yleensä muutama pihlaja, leppä ja koivu, kuten tuolla edellä todettiin. Sama tilanne on heinettyvillä tai saniaisalueilla. Kyllä ne tehokkaasti estävät taimettumisen pienessäkin aukossa.Varmoja taimettuvia ovat kosteahkot paikat. Kyllä saa yleensä riittävästi kuusen ja hieskoivun taimia. Ja monesti liikaakin. Tietysti sitten jossain olosuhteissa paikoitellen mäntyjen ja koivujen läheisyydet. Myös ajourat saattavat ennättää taimettua ennen kun heinä ym valtaa alueen.
Ei se luonto ole miksikään 100 vuodessa muuttunut, kuten ilmeni tuolla edellä siteeraamasti teoksesta.
Mihin sitä leimausta yleensä normaalissa metsässä tarvitaan? Taitava motokuski kyllä näkee kokonaisuuden paremmin kuin kukaan vielä silloin, kun kaikki puut ovat pystyssä.
Kerran ”leimattiin” pienen maisemakuvion harvenettavia puita talon lähellä. Siinä kävi niin, että oravat keräsivät osan nauhoista ja veivät pesäänsä. Niille siis kaksinkertainen hyöty. lämmikkeet ja pesäpuu säästyi.
Riittää ainakin meidän käyttämien yhtiöiden kanssa, että sopii tyylin, niin saa kyllä sen, mitä haluaa. Jos on hankalan näköinen kohde, niin sitten metsuriharvennus.
AJ:lle
Se, että huuhtoumat vesistöihin pienenevät, on kyllä etu. Kuinka suri se sitten on, en osaa arvioida.Onko maaston tasainen peitteisyys etu vai haitta, on kyllä subjektiivinen asia. Itse pidän aukkoisesta maisemasta.
Olen katsellut myrskyn jälkiä. Eräässä tapauksessa kysessä oli syöksyvirtausrintama. Kun se virtaus iski maahan syntyi metsään aukko. Jos puut eivät kaatuneet ne katkesivat. Jos se virtaus iski taimikon kohdalle ei tuhoa syntynyt.
Toinen kokemani oli aikoinaan Manta-myrsky. Se kyllä katkoi siemenpuita. Kaatoi kyllä myös notkoista täyden metsän keskeltä kuusia, jos maalaji oli sopiva.
Kyllä ainakin näiden kokemusten perusteella voi todeta, ettei metsänkasvatustavalla ole merkitystä myrskytuhoihin. Sattuma määrää niiden laajuuden.
Toki jaksollisessa kasvatuksessa voikin maksaa suuremman vakuutusmaksun, koska se on paljon kannattavampi.
Sitäkään en ymmärrä, että mistä niitä oppaita tai ammattitaitoisisa duunareita saadaan, kun MHY-järjestelmä ajetaan alas.
Innoforistako?
Ei minua ole tähän mennessä kukaan tuolla metsässä komennellut. Ei siis tiedä, mitä se sellainen on.
Tuolla edellä siteeraamassani Tapion 100 vuotta vanhassa ohjeessa ilmeni, että lusmuja oli silloin ja varmasti niitä olisi nytkin. Kun vielä metsänomistajien osaaminen huonosta luonnontuntemuksesta johtuen huononee, niin väärien profeettojen on entistä helpompi markkinoida ”osaamistaan”.
Virheitä voi tehdä, mutta saman virheen toistaminen on tyhmyyttä.
Kyllä minäkin epäilen, että suurta halua saattaa monilla olla siirtyä jk:n. Ei sen kannattavuuden vuoksi, koska monille metsänomistajille sillä kantorahan suuruudella ei ole käytännön merkitystä vaan väitetetyn helppouden vuoksi. Mukavahan on kirjoittaa kauppakirja ja odottaa rahoja tilille. Ei muka sitten muuta tarvisekaan tehdä, Voi löhötä jossain etelän hiekkarannalla tai pelata golfia.
Kun tiedetään sen jk:n seuraukset, kuten edellä monet esimerkit osoittivat, niin lainsäädännössä on huolehdittava siitä, ettei uusita niitä menneisyyden virheitä. Konsteja voi olla vaikkapa sellainen, että hakkuun suorittajalla on vastuu siitä, että syntyy kasvatuskelpoinen uusi metsä. Siis palataan siihen vanhaan talletussysteemiin. Tietysti toinen on sitten se, että pannaan voimaan hakkuukielto kunnes asiat ovat kunnossa. Sitäkin on kokeiltu. Mutta työkalujen on oltava riittävän järeitä ja uskottavia.
On tutkittu uudistusta ennenkin ja ohjeitakin annettu..
Kerran aiemmin siteeraamassani Tapion vuosikirjassa no 10 vuodelta 1914 kuvataan koetta, jossa siemenpuuasentoon (80-90-vuotiaita ja erittäin hyväkuntoisia) hakatussa moreenimaan mustikkatyypin männikössä oli kuokittu kivennäismaata paljaaksi. Siinä kokeessa saatiin hehtaarille 4421 tainta hyvän siemenvuoden jälkeen. Todettiin myös, etteivät toisessa paikassa vanhat männyt siementäneet, joten kuokkiminen näytti menneen hukkaan. Ohje oli, että hyvää siemenvuotta edeltänä syksynä on kuokittava laikkuja. Ei siis muuta, kun kuokat heilumaan sinne jk-metsään.
Kirjoitettiin myös ”taimimetsien” hoidosta (Emil Vesterinen). Todettiin, etteivät luonnontaimet jakaudu tasaisesti. Siksi on taimikkoa täydennettävä, jotta saataisiin tasainen (huom) metsikkö syntymään. Täydennys tehdään istuttamalla voimakkaita koulutettuja taimia, jotteivat ne jäisi kovin paljon naapureistaan jälkeen.
Sitten todettiin, että joskus tulee liikaa taimia. Niiden poistamiseen ensimmäisessä vaiheessa suositeltiin saksia, joilla taimet kiskotaan maasta. Todettiin myös, että nopeakasvuiset lehtipuun taimet turmelevat havupuun taimet. Todettiin, että lehtipuun taimikkoa on vesottava niin monta kertaa, että havupuut saavat ylivallan. Yleensä riittää kaksi perkausta, mutta lihavilla mailla voidaan tarvita kolmekin.
Todettiin myös, että taimiston perkauksen yhteydessä olisi, jos suinkin mahdollista, poistettava haitalliset jättö- ja ylispuut, jotka alkavat varjostaa taimistoa.
Todettiin myös, ettei taimiston perkauksesta saatu puumäärä (kerput, vitsaslenkit ym) kykene kustannuksia korvaamaan, mutta on puhtaasti metsänhoidollinen päämäärä asetettava kaiken tilapäisen kannattavuuden yläpuolelle ja ajateltava metsän tulevaisuutta.
Relaskoopille. Ehkäpä siksi jotkut haluavatkin muuttaa lakia, että tuollainenkin ”parturointi” mahdollistuisi.
Kerran kokeiltiin vanhan kuusikon yläharvennusta (olen tästä kirjoittanut ennenkin). Jätetyt puut alkoiva kuivua. Tehtiin aukoksi.
Olen teettänyt erilaisiin metsiin lukuisia aukkoja, joissa puumäärä on vaihdellut välillä 150-400 m3/ha. Vielä ei ole tullut vastaan kuviota, jonka kokonaisuudessaan voisi uskoa kasvavan kunnon metsää luontaisen taimiaineksen perustalla.
Sama tilanne on myös pienaukkojen suhteen. Niitäkin on eri syistä tullut teetettyä useita. Kyllä niiden taimettuminen on perustunut muokkaukseen ja istutustaimiin. Niin vähän niihin on syntynyt luontaista taimiainesta.
Toki varmaan toisenlaisiakin kuvioita löytyy, mutta ne ovat poikkeuksia.
Eihän esimerkiksi vanhaan kaskiaukkoon syntyneen kuusikon avohakkuu ole muuta kuin palauttamista ”luonnontilaan”, jossa se menneinä vuosisatoina on saattanut olla useita kertoja. Eikä monta kertaa harsittu metsä ole mikään luonnonmetsä..
Tarzanin kanssa samaa mieltä. Jutun mukaan TK:n ostotavoite on 1000 ha/v. Oletettavasti tarkoitus on rahoittaa ostoja myymällä ostetuilta tiloilta puuta. Ainakin meillä päin myytävät tilat on ”hoidettu” myyntikuntoon. Siis päätetahakkuukelpoista puustoa on vähän ja kauppahinnat yli puuston arvon. Jotta tätä yhtälöä voisi pyörittää, niin mielestäni ainoa vaihtoehto on kohtalainen alkupääoma ja sitten ostettujen tilojen kasvatusmetsien ”parturointi”. Siihen ei todellakaan nykyiset kasvatusmallit anna mahdollisuutta. Tilanne muuttuisi, jos voisi ilmoittaa harjoittavansa jatkuvaa kasvatusta. Silloin voisi esimerkiksi ensiharvennusmetsän harventaa luokkaan 300 runkoa/ha ja väljennysharvennuksen vastaavasti 200 runkoon/ha. A vot, saisi kyllä kassavirtaa, jolla voisi ostaa uusia parturoitavia. Mitä niissä metsissä tapahtuisi, jos näin hakattaisiin, voi jokainen sitten päätellä.Kujalan kommentti tuolla edellä kyllä viittasikin siihen, ettei hän ole kasvatuksesta kiinnostunut
Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että lainsäädännössä säilytetään tiukat uudistamisvelvoitteet. . Metsähän on Suomen kansallisvarallisuuden perusta. Myös ilmastopolitiikka edellyttää metsien säilyttämistä hyvin tuottavina.