Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Vähän omakohtaista muistitietoa hirvikannan kehityksestä Keski-Suomessa, Aloitin jahtihommat v.1961. Nihin aikoihin lupia oli 1-2 aikuista. Vasoja ei metsästetty lainkaan. Vielä 1970-luvun alussa kanta oli niin heikko, että hirvi oli kokonaan vuodeksi rauhoitettu. Joskus kävi niin, etten työesteen vuoksi ennättänyt jahtiin, kun se ainut hirvi ammuttiin ensimmäisenä viikonloppuna.
Joskus 1970-luvulla alkoi Karjalan kannakselta purkaantua ”hirviarmeija” Kaakkis-Suomeen. Syykin on selvä. Hirvet olivat lisääntyneet rauhassa sotatoimialueelle kasvaneissa pusikoissa. Niiden ikääntyessä ja kannan kasvaessa oli luontevaa lähteä länteen, jossa 1960-luvulla voimallisimmin aloitettiin avohakkuut.
Meille Päijänteen itärannalle näyttää hirviä jatkuvasti vaeltavan. Joskus ne jäävät paikalle. Joskus ne jatkavat matkaansa ja vievät entisetkin pois. Siksi tosiaan on erittäin vaikeaa määritellä niitä metsästyskiintiöitä. Velipoika metsästää Päijänteen länsipuolella. Sinne ei suuntaudu vaelluksia. Siksi siellä kanta on lähes olematon.
Vähän kevennyksenä. Joskus 60-luvulla olin tullut hirvimetsältä kotiin Espooseen sunnuntai-iltana. Nuokuin tv:n ääressä uutisia kuunnelleen, kun yhtäkkiä havahduin. Uutistenlukija Kauko Saarentaus luki loppukevennyksenä, että hirvi oli metsästäjän huudon pelästyttämänä kuollut sydänhalvaukseen. Ja lisäsi vielä ”Hirvi taki sen kaiketi piloillaan”. Olin hämmästynyt kun selvästi uutinen viittasi meidän porukan maihin. Selvisihän sitten asioiden kulku. Jahdissa oli ollut lehtimies tekemässä juttua. Ampuja, aikoinaan radiossa ”Isä-Kauppisena” esiintynyt kaveri huusi ammuttuaan kovaa, että sydänlaukaus. Lehtimies kuuli, että sydänhalvaus ja kysyi, että oliko se tosiaan sydänhalvaus. Joku heitti lakkinsa luodinreijän päälle ja hirvi näytti siis ehjältä. Toimittaja säntäsi heti tekemään juttua. En ollut ennättänyt paikalle, joten kuulin tapahtumasta toimittajan version vasta uutisista.
Minäkin olen hakkuuttanut 70-luvun metsiä. Olen monesti todennut, että tukkien viat, yleensä lenkous, johtuvat paljasjuuritaimien istutusvirheistä. Mitä mieltä Taneli olet?
Taas vielä kerran. Onko markkinoilla kunnon mäntytukkia, joka olisi kasvanut suuren hirvikannan aikaan? Tulevaisuudesta en toki sano mitään. Ainkin meidänm metsissä näyttää niitä kunnon tukien aihioita kasvavan.
Toinen asia. Esimerkiksi viime kesänä kävi niin, etten saanut eräältä suurelta sahalta edes tarjousta huippulaatuisista tukeista kelirikkoleimikosta tien vieressä. Olivatkohan ostaneet sitä sekundaa, ettei tullut edes tarjousta. En kyllä hirveästi usko, kun valitellaan pulaa kunnon tukeista.
Loistava idea. Älkää vain pilatko.
Ajatelkaa mikä piristysruiske kylille, kun tarvitaan jokaiselle oma metsätieteen tohtori asistentteineen ja sihteereineen. Jos sihteeriköiksi hankitaan söpöjä tyttöjä Kauko-Idästä, niin maajusseillekin löytyy morsiamia ihan omalta kylältä. Ei tarvitse telkkarista hakea.
Valtiokin saa lisää veotuloja, kun rekat suhailevat yötä päivää niitä puunyssyköitä keräilemässä ja dieseliä palaa.
Varmasti tarvitaan myös kaikki maataloustraktoritkin käyttöön. Eihän ne Ponsset ja kumppanit millään ennätä tuottaa uusia, kun koneet ovat alvariinsa lavetilla siirtymässä työmaalta toiselle. Voi todeta, että Lauri Vaara oli taas kerran ajastaan edellä, kun on ollut sitä mieltä, että maataloustraktori on se paras peli.
Joensuun Yliopistoon pitää lisätä Metsätieteen pikatohtorilinja. Ja taas porukka työllistyy.
Vähäinen ja hidas hämäläistaustainen mielikuvitukseni ei nyt keksi lisää, mutta ehkä joskus myöhemmin.
Tosiaan. Yksi on. Noin 0,5 ha:n metsäpaloalue, jonka tarkoituksella jätin hoitamatta nähdäkseni miten luonto hoitaa asiat.
Huonostihan se hoiti. Siihen kasvoi huonohkosti mäntyä ja kohtuullisesti lehtipuuta. (Osaan ei kyllä mitään). Hirvet siinä viihtyivät hyvin. Lopulta se perattiin ja täydennysistutettiin kuuselle, kun mäntyjä jäi hirvien jäljiltä liian vähän. (Olen lähettänyt kuvankin)
Näillä palstoilla käytyjen keskustelujen perusteella uli mieleen, että olisivatko metsäpaloalueen männyt normaalia paremmin maistuvia? Syynähän saattaisi olla esimerkiksi se, että metsäpalossa häviää typpi taivaalle, jolloin mänty kasvaa huonommin ja maistuu hirvelle paremmin. Aivan kuten aluskasvusmännyntaimet verrattuna viereisen aukon vastaaviin. Sellaisen havainnon oli tehnyt joku muukin minun lisäksi näille palstoiile kirjoittanut.
Ainakin alueelliset vaihtelut ovat suuria. Velipojan porukan maille jäi 0,5 hirveä/1000 ha. Meidän porukan mailta on kahtena viime vuonna kaadettu 5 hirveä/1000 ha/v. Ja hyvin kasvavia mäntytaimikoita löytyy.
Kuulepa Gla. Sinulla oli huono vertaus. Eivät kaikki Suomen tiet ole aina aurattuja ja hiekoitettuja.
Niinkuin taivaalta tulee lunta, niin meillekin hirviä sekä omasta takaa että rajan takaa. Ja kantaa hoidetaan kivääreillä. Nyt on siis suuret alueet jo siinä tilanteessa, että hirvet ovat todella hakusessa.
Taas kerran. Hirvituhot ovat hirvien aiheuttamia. Eivät ihmisten. Sen verran voin antaa periksi, että Suomen hirvikannan ”isä” on ”Isä-Aurinkoinen”, siis Stalin. Hänen aikaansaamat operaatiot Suomen itäosissa saivat aikaan tavattoman otolliset kasvuolot hirville. Siellä ei ollut myöskään metsästäjiä kantaa hillitsemässä, toisin kuin nyky-Suomessa. Sieltä se ylitiheä kanta alkoi purkaantua tänne Suomeen. Mikä olisikaan kanta, jos hirviä ei niin innolla metsästettäisi? Kysyn vaan.
Jatkan vielä. Harmittaa kun niistä vanhoista jk-sekametsistä löytyy aina lenkoja oksattomia tyvitukkejakin, jotka sitten joutuvat kuitupinoon. Ainoa oikea tapa saada kunnon mäntyä on jasvattaa se tiheässä.
Pihkaniskan kasvatukset loppuvat sitten siihen kuusikkovaiheeseen, jolloin männyt, mikäli yleensä pääsevät kasvuun; kasvavat honteloiksi ja lopulta kaatuvat toukkien ruoaksi.
Katsoppas Leevi kuka kasvattaa huippulaatuista mäntyä ja paljon. Olen myös lähettänyt jonkun otoksen lukijan kuviin.