Käyttäjän Timppa kirjoittamat vastaukset
-
Kun myyn puuta jollekin ostajalle, on ensimmäinen kriteeri varmuus siitä, että saan sovitun kauppahinnan. Muut, kuten hinta ym., tulevat paljon kauempana.
Ostajan maksukykyisyys luonnollisestikin riippuu tämän omista pääomista. Velkavetoinen yritys tulee äkkiä tiensä päähän. Sikäli, kun ymmärrän harvalla MHY:llä taitaa olla kovin suuria omia pääomia. Siksi kävisin kauppaa vaan 100 %:n ennakkosuoritusta vastaan. Taitaa siis kaupat jäädä tekemättä.
Jos MHY:iden jälkeläiset läksisivät riskibisnekseen, niin vuorenvarmasti joku menisi nurin ja silloin koko systeemin maine menisi kertaheitolla. Jokainen voi arvata mitä seuraisi kaikille muillekin.
Liekö sarjassa tutkimuksia, joista esimerkki on se, että jäätelön syönti lisää hukkumiskuolelelemia. Molemmat lisääntyvät nimittäin kesällä. Jos puukuolema-alueilla ihmisten kuolemet lisääntyvät, maallikon mukaan kummatkin johtuvat jostakin kolmannesta tekijästä, jota tutkijat eivät ole vaivaantuneet selvittämään.
Yleensäkin tilanne reaalimaailmassa on erittäin harvoin se, että joku ilmiö olisi riippuvainen vain yhdestä tekijästä. Jatkuvasti kuitenkin uutisoidaan mitä ihmeellisempiä riippuvuuksia jättäen siis selvittämättä riippuvatko tapaukset aivan jostain muista syistä.
Teollisuuden pitäisi antaa sitoumus ostaa kaikki Suomen puut järkihintaan. Silloin voisi perustella jotain maksua.
Keroin esimerkin, ettei viime kesänä saanut suurelta sahalta.edes tarjousta huippukelirikkoleimikosta aina kestävän tien vieressä.
Ei se homma voi nimittäin niinkään mennä, ettei metsänomistaja tiedä minä vuonna mahdollisesti olisivat hänen puunsa ostovuorossa. Siis tosiasiasa palattaisiin vanhaan savujakoon.
Sikäli, kun minä Moskun tarinan olen ymmärtänyt, ei Moskulle tainnut tärkeintä olle henkilökohtainen poronkasvatus vaan mieluummin hyödyntää naapureiden poroja. Myös rajantakaisten. Tosin tietysti henki oli kummallakin puolella sama. Eihän kunnon poromies syö koskaan omaa poroaan. Tämä taisi tuolla Kittilän-Enontekijän puolella aikoinaan johtaa poronhoidon taantumaan.
Huonosti nuo tunturitkin näyttävät poronhoitoon sopivan. Kävelen syksyisin Utsjoella Paistunturin paliskunnan mailla. Eipä siellä pahemmin enää jäkälää näe.
Sanovat, että kevättalvella luppo, siis erilainen naava ja jäkälä ovat erittäin tärkeitä porolle. Niitä ei tietystikään kasvatusmetsistä löydy.
Vähän omakohtaista muistitietoa hirvikannan kehityksestä Keski-Suomessa, Aloitin jahtihommat v.1961. Nihin aikoihin lupia oli 1-2 aikuista. Vasoja ei metsästetty lainkaan. Vielä 1970-luvun alussa kanta oli niin heikko, että hirvi oli kokonaan vuodeksi rauhoitettu. Joskus kävi niin, etten työesteen vuoksi ennättänyt jahtiin, kun se ainut hirvi ammuttiin ensimmäisenä viikonloppuna.
Joskus 1970-luvulla alkoi Karjalan kannakselta purkaantua ”hirviarmeija” Kaakkis-Suomeen. Syykin on selvä. Hirvet olivat lisääntyneet rauhassa sotatoimialueelle kasvaneissa pusikoissa. Niiden ikääntyessä ja kannan kasvaessa oli luontevaa lähteä länteen, jossa 1960-luvulla voimallisimmin aloitettiin avohakkuut.
Meille Päijänteen itärannalle näyttää hirviä jatkuvasti vaeltavan. Joskus ne jäävät paikalle. Joskus ne jatkavat matkaansa ja vievät entisetkin pois. Siksi tosiaan on erittäin vaikeaa määritellä niitä metsästyskiintiöitä. Velipoika metsästää Päijänteen länsipuolella. Sinne ei suuntaudu vaelluksia. Siksi siellä kanta on lähes olematon.
Vähän kevennyksenä. Joskus 60-luvulla olin tullut hirvimetsältä kotiin Espooseen sunnuntai-iltana. Nuokuin tv:n ääressä uutisia kuunnelleen, kun yhtäkkiä havahduin. Uutistenlukija Kauko Saarentaus luki loppukevennyksenä, että hirvi oli metsästäjän huudon pelästyttämänä kuollut sydänhalvaukseen. Ja lisäsi vielä ”Hirvi taki sen kaiketi piloillaan”. Olin hämmästynyt kun selvästi uutinen viittasi meidän porukan maihin. Selvisihän sitten asioiden kulku. Jahdissa oli ollut lehtimies tekemässä juttua. Ampuja, aikoinaan radiossa ”Isä-Kauppisena” esiintynyt kaveri huusi ammuttuaan kovaa, että sydänlaukaus. Lehtimies kuuli, että sydänhalvaus ja kysyi, että oliko se tosiaan sydänhalvaus. Joku heitti lakkinsa luodinreijän päälle ja hirvi näytti siis ehjältä. Toimittaja säntäsi heti tekemään juttua. En ollut ennättänyt paikalle, joten kuulin tapahtumasta toimittajan version vasta uutisista.
Minäkin olen hakkuuttanut 70-luvun metsiä. Olen monesti todennut, että tukkien viat, yleensä lenkous, johtuvat paljasjuuritaimien istutusvirheistä. Mitä mieltä Taneli olet?
Taas vielä kerran. Onko markkinoilla kunnon mäntytukkia, joka olisi kasvanut suuren hirvikannan aikaan? Tulevaisuudesta en toki sano mitään. Ainkin meidänm metsissä näyttää niitä kunnon tukien aihioita kasvavan.
Toinen asia. Esimerkiksi viime kesänä kävi niin, etten saanut eräältä suurelta sahalta edes tarjousta huippulaatuisista tukeista kelirikkoleimikosta tien vieressä. Olivatkohan ostaneet sitä sekundaa, ettei tullut edes tarjousta. En kyllä hirveästi usko, kun valitellaan pulaa kunnon tukeista.
Loistava idea. Älkää vain pilatko.
Ajatelkaa mikä piristysruiske kylille, kun tarvitaan jokaiselle oma metsätieteen tohtori asistentteineen ja sihteereineen. Jos sihteeriköiksi hankitaan söpöjä tyttöjä Kauko-Idästä, niin maajusseillekin löytyy morsiamia ihan omalta kylältä. Ei tarvitse telkkarista hakea.
Valtiokin saa lisää veotuloja, kun rekat suhailevat yötä päivää niitä puunyssyköitä keräilemässä ja dieseliä palaa.
Varmasti tarvitaan myös kaikki maataloustraktoritkin käyttöön. Eihän ne Ponsset ja kumppanit millään ennätä tuottaa uusia, kun koneet ovat alvariinsa lavetilla siirtymässä työmaalta toiselle. Voi todeta, että Lauri Vaara oli taas kerran ajastaan edellä, kun on ollut sitä mieltä, että maataloustraktori on se paras peli.
Joensuun Yliopistoon pitää lisätä Metsätieteen pikatohtorilinja. Ja taas porukka työllistyy.
Vähäinen ja hidas hämäläistaustainen mielikuvitukseni ei nyt keksi lisää, mutta ehkä joskus myöhemmin.
Tosiaan. Yksi on. Noin 0,5 ha:n metsäpaloalue, jonka tarkoituksella jätin hoitamatta nähdäkseni miten luonto hoitaa asiat.
Huonostihan se hoiti. Siihen kasvoi huonohkosti mäntyä ja kohtuullisesti lehtipuuta. (Osaan ei kyllä mitään). Hirvet siinä viihtyivät hyvin. Lopulta se perattiin ja täydennysistutettiin kuuselle, kun mäntyjä jäi hirvien jäljiltä liian vähän. (Olen lähettänyt kuvankin)
Näillä palstoilla käytyjen keskustelujen perusteella uli mieleen, että olisivatko metsäpaloalueen männyt normaalia paremmin maistuvia? Syynähän saattaisi olla esimerkiksi se, että metsäpalossa häviää typpi taivaalle, jolloin mänty kasvaa huonommin ja maistuu hirvelle paremmin. Aivan kuten aluskasvusmännyntaimet verrattuna viereisen aukon vastaaviin. Sellaisen havainnon oli tehnyt joku muukin minun lisäksi näille palstoiile kirjoittanut.
Ainakin alueelliset vaihtelut ovat suuria. Velipojan porukan maille jäi 0,5 hirveä/1000 ha. Meidän porukan mailta on kahtena viime vuonna kaadettu 5 hirveä/1000 ha/v. Ja hyvin kasvavia mäntytaimikoita löytyy.